Katalan kujeet

Vihreää röyhelöä

2011-03-13T15:57:00.004+02:00

Mieleni minun tekevi - keväthuiveja! Heräteostona hankitulle keltaiselle langalle malli löytyi helposti, mutta ohuelle vihreälle merinolle oikean ohjeen löytyminen otti vähän pidemmän ajan. Mallin piti olla kapea, keveä ja naisellinen, mutta se ei saanut olla liian pitsinen. Pitkän etsimisen jälkeen löysin mieleiseni röyhelöhuivin Garnstudion sivuilta. Huivi on kohta puolessa välissä ja näyttää lupaavalta.

Viime aikoina on ollut melko vähän aikaa neulomiselle, koska ihana kevät ja valkenevat illat vetävät ulos. Liikuntakärpänen on muutekin puraissut melko kovaa. Ulkoilua, jumppaa ja sählyä tulee harrastettua melko paljon ja tavoitteet kannustavat liikkumaan. Muutaman viikon kuluttua oleva agility-seurojen sählyturnaus, toukokuun puolimaraton ja kesän alppivaellusreissu pitävät huolen siitä, että liikkumaan tulee lähdettyä.

Kummitytön ristiäislahja

2011-02-24T21:37:00.011+02:00

Syksyllä sain tietää, että ystäväni perheeseen on tulossa toinen lapsi. Miten ihana uutinen! Olin ja olen edelleen hurjan onnellinen heidän puolestaan. Kun ystäväni samalla tapaamisella pyysi minua kummiksi, ei vastausta tarvinnut edes miettiä. Joulukuussa sitten syntyi tyttö. Olen nähnyt vasta kuvia, mutta jo niidenkin perusteella hän on suloinen.

Mietin pitkään, mitä antaisin tytölle ristiäislahjaksi. Lopulta kysyin ystävältäni, mitä mieltä hän olisi hieman erilaisesta lahjasta, neulotusta pitsishaalista. Vastaukseksi sain, että hän olisi halunnut sellaisen jo esikoiselleen, muttei sellaisia mistään löydä eivätkä omat taidot riitä. Hän tiesi kyllä minun osaavan sellaisen tehdä, muttei kehdannut pyytää. Sain siis vihreää valoa neulomiselle.

Malli: Lehe Square Shawl (muokattu)

Kirjasta: Knitted Lace of Estonia

Lanka: TeeTee Elegant

Koostumus: 70 % kampavilla, 30 % tussahsilkki

Koko:92 x 92 cm

Mallin valinta oli melko helppo, sillä halusin neliönmuotoisen shaalin. Ensin aloittin toisen mallin, mutta totesin sen etenevän liian hitaasti. Tätä mallia muokkasin siten, että keskiosaan lisäsin hieman korkeutta ja leveyttä ja reunuksiin tein yhden mallikerran korkeuden keskiosan kuviosta. Mielestäni se sopii reunukseen kauniisti.

Kaiken neulomistohinan keskellä äitini muuttui hämmentävän kiinnostuneeksi shaalien pingottamisesta. Miten sen teen - kasteltu shaali, josta on imeytetty enimmät vedet puhtaaseen pyyhkeeseen, nuppineuloilla kiinni mattoon, jonka päällä on lisää puhtaita pyyhkeitä, mittanauhaa apuna käyttäen ja tuskaillen. Entä millaisia ne pingotuskehykset ovat - no tuota, sellaisia hienoja huivineulojan unelmia, jotka tekevät pingottamisesta helppoa ja vähentävät mittaamisen minimiin, katso, kuvakin löytyy. Ja paria viikkoa myöhemmin: niin miten se huivi niihin kehyksiin oikein kiinnittyikään - en minä sitä näin äkkiseltään ilman kuvaa osaa tarkkan selittää, mutta jotenkin sillä ja tällä tavalla. Täytyy myöntää, että ne olivat kummia ja epäilyksiä herättäviä kysymyksiä.

Sitten yhtenä iltana, kun olin jo unohtanut kummalliset kysymykset, isä oli aivan ihmeellisen halukas tulemaan hakemaan Geenan hoitoon. Lupasin keitellä vanhemmille teet, kun minun ei tarvinnutkaan enää kampaajan jälkeen lähteä ajamaan heille. Ajattelin, että kylläpä he nyt kumman innokkaasti haluavat nähdä uudet hiukseni, kun olin uhannut pyytää jotain vähän räväkämpää tukkamallia tai väriä.

Vanhemmat olivat minun luona ennen kuin itse ehdin kotiin. Siinä sitten istuttiin, juteltiin ja juotiin teet. Sitten oli kuulema joku juttu näytettävänä vielä ennen kuin lähtisivät kotiin. Minulle koitti joulu tammikuussa. Hieno, hieno pingotin! Persoonallinen, tarkkaan mietitty, helposti kasattava, vähään tilaan menevä, säädettävä, vau, vau ja VAU! Ja se toimii hienosti. Ei tarvita nuppineuloja enää ja mitatakin tarvitsee vain rimojen etäisyys toisiinsa. Kiitos, ihanat äiti ja isä!

Materiaaleina ovat (anteeksi tietämättömyyteni) litteät puurimat, rosteritangot, pienet koukut ja puristimet.

Keltainen keväthuivi

2011-02-16T20:01:00.010+02:00

Menin viime perjantaina Soukan Menitaan tarkoituksenani ostaa ohuehkoa lankaa kevähuiviin. Tuo vihreä ja todella pehmeä merinovillainen Grignasco bambi -lanka on sitä, mitä lähdin hakemaan. Tarjouskorista nimeäni huuteli myös aivan ihana lanka, ja niin kovaa huusikin, että lähdin kotiin kahden huivin langat kassissa. Keltaisesta Gedifra Shetland de Luxe -villasekoitelangasta aloinkin jo samana iltana luonnostella lämpöisempää huivia.

Malli: mukailtu mallikerta Madli's Shawl -huivista kirjasta Knitted Lace of Estonia

Lanka: Gedifra Shetland de Luxe

Koostumus: 50 % uusi villa, 25 % baby alpakka, 25 % mohair

Puikot: 5,5 mm

Koko: 20 x 170 cm

Ajatuksen tähän huiviin sain Knitted Lace of Estonia -kirjan Raha-huivista. Vain yhden mallikerran leveyden käyttäminen muodostamaan koko huivin kuvion kuulosti houkuttelevalta. Kun löysin tuon langan, tiesin heti, että toteutan idean sillä. Sopiva kuvio löytyikin sitten samasta kirjasta. Lopputulokseen olen tyytyväinen - huivi näyttää juuri siltä kuin pitikin. Se valmistui eilen illalla ja lämmitti jo tänään ihanasti niskaa viileässä toimistossa.

Maanantaina vietimme työkaverin ja hänen kolmen tyttönsä kanssa virkkausiltaa. Kaksi isompaa tyttöä aloittivat amigurumeitaan ja työkaverini alkoi virkata ensimmäistä isoäidinneliötään. Tyttöjen mielestä virkkaaminen on yllättävän hidasta, kun aikaan saatiin vain muutama kerros. Välillä oli tylsääkin, kun piti odottaa omaa vuoroa. Nyt kummallakin on kuitenkin hienot alut ja virkkaamista jatketaan parin viikon kuluttua.

Joululahjoja

2011-02-13T12:45:00.003+02:00

Ihana siskoni antoi joululahjaksi suloisen pehmeää Zitron Nimbus -lankaa. Samassa paketissa oli myös hienot KnitPron vaihtopäiset pyöröpuikot, joita varten sain kaksi eri mittaista kaapelia ja kahden paksuiset puikot. Puikot toimivat tosi hyvin ja niillä on hyvä neuloa. Kiitos sisko!

Langoista on suunnitelmista neuloa ihan perusmallinen liivi. Pintaan olisi tarkoitus kirjoa eri värisillä langoilla kukkia.

Valmis rasia

2011-02-13T12:20:00.004+02:00

Rasia on ollut jo pitkään valmis. Siitä tuli juuri sellainen, kuin ajattelinkin, ja se sopii erinomaisesti aiottuun käyttötarkoitukseen. Oli tosi hauskaa vaihteeksi tuunata.

Rasia sai kaverikseen myös sävyyn sopivan kaverin, kun vanha, pinnasta kärsinyt ja hieman ruostunut talousjakkara sai uuden pinnana. Olen muuten tyytyväinen tulokseen, mutta askelmista tuli hieman liukkaat.

Pintamaali molemmissa on Tikkurilan Taikaa.

Tuunausta

2010-10-24T18:37:00.004+03:00

Bloggaustauko hieman venähti. Tällä välin on tapahtunut paljon kaikenlaista, mutta kerrotaan nyt ensin viimeisimmästä projektista.

Löysin tänään kirpputorilta kauniin vanhan venäläisen selvästi käsityönä tehdyn rasian. Värit eivät tosin olleet aivan mieleiset, joten rasia saa uuden maalipinnan. Pinta on hiottu ja pohjamaalattu, tunnin kuluttua pääsen levittämään ensimmäisen kerroksen lopullista väriä.

Aikaisemmin en olekaan tälläistä tuunausta tehnyt, joten toivottavasti projekti onnistuu. Jos lopputulos on hyvä, ja varmaan muutenkin, on suunnitelmissa jo seuraava kunnostustyö.

Sukkia ja lapaset (Socks and mittens)

2009-01-25T17:05:00.003+02:00

Viimeinkin lataan valmistuneista käsitöistä kuvia!

Finaly I'm posting pictures of my knittings!

Tässä ovat Dropps Fabel –langasta pystysuunnassa neulotut sukat. Oli tosi hauskaa tehdä sukat ihan eri tavalla, mihin on tottunut. Varvasratkaisu ei ulkonäöllisesti ihan toimi, mutta käytössä se ei haittaa mitään. Sukat ovat olleet käytössä lähinnä SPR:n ryhmäilloissa. Tämän viikon tapaamisessa ne saivat ihailua 8 kk ikäiseltä ryhmäläiseltämme, joka kovasti yritti saada niitä jaloistani itselleen.

These are the socks I knit of Dropps Fabel yarn. It was fun to knit socks in a completely different way than I am used to. I do not like too much about how the toes look like, but in the use they are nice. I have been waering the socks mainly in the weekly meetings of Finnish Red Cross. In our meeting this week our 8 month old member admired them and tried to get them of my feet to himself.

Ystäväni vuoden ikäinen Jimi-poika sai tuliaisiksi Novitan Nallesta neulotut sukat ja lapaset, kun kävin heidän luonaan loppiaisena. Jimi itse ei olisi voinut vähempää niistä välittää, joten siirryimme hyvin nopeasti leikkimään pallolla. Poika on mahtavan suloinen ja ihana, tultiin hänen kanssa tosi hyvin juttuun.

My firends one year old son Jimi got socks and mittens knitted of Novita Nalle, when I visited them on Epiphany. Jimi himself could not have cared less of them, so we went to play with a ball. The boy is very sweet and lovely, we got along with each other very well.

Turku Top Dog Show

2009-01-24T22:05:00.002+02:00

Kyllä kannatti tehdä pikainen, tai siis kiireinen, reissu Turkuun. Geenan lisäksi koiranäyttelyyn oli ilmoittautunut kolme katalaurosta, jotka kaikki olivat paikalla. Geena oli rotunsa paras veteraani ja vastakkaisen sukupuolen paras. Lisäksi se sai ensimmäisen sertinsä. Komea Thrix oli rotunsa paras ja sai sertin ja cacibin, onnea!

Sertejä kerätään maakohtaista ja cacibeja kansainvälistä valionarvoa varten.

It was well worth to make a quick visit to Turku. There were Geena and three male Catalan sheepdogs in the show. Geena was the best veteran of the race and the best of the opposite sex. She also got her first certificate. Handsome Thrix was the best of race and he got certificate and cacib. Congratulations!

Certificates are needed to become national cacib’s to become international champion.

Terve, pitkästä aikaa! (Long time no seen!)

2008-12-30T17:55:00.003+02:00

Huh huh, miten pitkä blogitauko onkaan ollut! Kaikenlaista pientä puuhaa on ollut jouluvalmistelujen lisäksi meneillään ja italian opiskelu vaatii enemmän aikaa kuin luulin. Blogi on jäänyt lapsipuolen asemaan ihan huomaamatta.

Lankakeristä on syntynyt muutama pieni juttu. Vihreänkirjavat pystyraitasukat Dropps Fabel -langasta ovat valmistuneet. Kuvakin on otettu, mutta odottaa kamerassa koneelle lataamista.

En Pointe -tossut on neulottu ja huovutettu. Omat olivat häissä jalassa tilapäisnapeilla varustettuna ja ilman koristeita, jotka molemmista tossuista vielä puuttuvat. Jospa huomenna kävisin katsomassa koristevalikoimaa.

SPR:n pikkujouluihin tarvittiin parin euron arvoinen lahja, joten virkkasin kultaisia tähtikoristeita kuuseen ripustettavaksi. Se oli hauskaa pientä askartelua.

Syksyllä ostamistani Novitan Polaris -langoista syntyivät pipo ja kaulaliina. Pipo sai lauantaina erityistä ihailua osakseen, ja niinpä toinen kappale on jo valmistunut siskolle. Yksi ystävä vielä harkitsee, haluaako hän samanlaisen.

Geena täytti jouluaaton aattona täydet kymmenen vuotta. Ihan uskomatonta, että se on jo tuon ikäinen! Siskon koiran Riinan poikapentu Pepsi on muuttanut uuteen kotiin ja Bodil-tyttö kasvaa ja kehittyy hurjan hienosti.

Nyt nautiskelen jouluna alkaneista ihanista vapaapäivistä aina loppiaiseen asti. Olen siivonnut vaatekaappia, ulkoillut Geenan kanssa, käynyt jumpassa ja nauttinut lomasta – ja tietysti neulonut. Olen vielä lähdössä ystävän luokse käymään pariksi päiväksi. Kovasti odotan, että päästään juttelemaan pitkään ja perusteellisesti kaiken maailman asioista.

Tässä siis tuli lyhyesti selostusta parin kuukauden aikana tapahtuneista jutuista. Kuvallista päivitystä joudutte vielä odottamaan, mutta kyllä sellainenkin loman aikana vielä tulee.

Oh, how long pause I’ve had on blog updates. I have been doing many little things in addition to Christmas preparations and the Italian studies take much more time than I thought. I did not notice how long time had passed without now updates to the blog.

A few skeins have got new forms. The green socks of Dropps Fabel yarn are completed. I have also taken a picture, but it is still in my camera waiting for downloading to computer.

I have knitted and felted the En Pointe slippers. I wore my own ones in the wedding with temporary buttons and without decorations, which still miss from both pairs. I might go to see the possible decorative items tomorrow.

A couple of euro’s gift was needed for the Christmas party of the local Red Cross, so I crocheted golden decorative stars, which can be hanged in a Christmas tree. That was a nice little project.

The Novita Polaris yarn that I bought in the autumn has got the forms of a hat and scarf. The hat got special attention on Saturday and so I have already made another one for my sister. A friend is also considering if she wishes to get same kind of hat or not.

Geena had her 10th birthday the day before Christmas Eve. It’s unbelievable that she is already on that age! The male puppy called Pepsi of my sister’s dog Riina had moved to a new home. The female puppy Bodil is growing up very well.

Currently I’m enjoying of my vacation which started on Christmas and ends on Epiphany. I have cleaned my closets, walked out doors with Geena, exercised and enjoyed the vacation – and of course knitted. I will still travel to see a friend of mine for a couple of days. I’m looking so much forward to get to talk with her of all kinds of things.

That’s a short update about things that have been going on during the past couple of months. You will still have to wait for the pictures, but I will attach those in my blog too during the vacation.

Ainot, Reinot, aamutossut tai villasukat (Slippers or woolen socks)

2008-10-22T22:00:00.002+03:00

Sain pari viikkoa sitten kutsun juhlimaan ystävieni avioitumista. Juhlissa saa löysätä solmiota kohta saapumisen jälkeen ja jalkineiksi on pyydetty valitsemaan Ainot, Reinot, aamutossut tai villasukat. Neulojahan on tuollaisesta toiveesta vain ja ainoastaan mielissään. Tuloillaan on kaksi paria En Pointe –tossuja, toiset siskolle ja toiset itselle. Molemmista tulee mustat, koristelulla sitten erotamme omamme. Kuva puuttuu, mutta koetan saada sellaisen näytille viikonloppuna.

Tänään piipahdin ohimennen poikkeuksellisesti Sellon Prismassa, ja koska satuin näkemään lankaosaston lähes suoraan liukuhihnan yläpäässä, pakkohan sinne oli poiketa, ihan vain tarkistamaan, kuinka paljon se poikkeaa Ison Omenan Prisman lankaosastosta. Siis onhan se nyt ehdottoman tärkeää tietää, mitä väriä Seiskaveikka ja muita Novitan lankoja missäkin hypermarketissa on ja onko siellä mahdollisesti eri kausilankoja kuin Ompussa. Ja olihan siellä! Löysin ihanaa Novitan Polaris –lankaa, jossa on 60 % akryyliä, 25 % alpakkaa ja 15 % mohairia. Lankaa on 150 metriä sadassa grammassa. 400 grammaa roosaa Polarista muutti lankakoriini odottamaan muodonmuutosta kaulaliinaksi ja pipoksi.

A couple of weeks ago I got an invitation to my friends’ wedding celebration. The occasion is not as formal as usual. It is requested that the shoes will be changed to slippers or woolen socks. (Ainot and Reinot are certain kinds of slippers.) Well, a knitter is only pleased about that kind of request. I’m knitting two pairs of En Pointe slippers, a pair for my sister and another pair for myself. Both of them will be black but the decorations will make them look different. The picture is missing but I will try to attach one in the weekend.

Today I exceptionally popped in to hypermarket Prisma in the shopping center Sello. When I saw their yarn department almost right in front of me, I just had to go and see how much it differs from the yarn department of Prisma in Iso Omena shopping center. Indeed it is important to know which color of the most common yarns in Finland each hypermarket has and if they have different seasonal yarns than Iso Omena. And there was! I found lovely Novita Polaris yarn, which is 60 % acrylic, 25 % alpaca and 15 % mohair. There is 150 meters of yarn in 100 grams. 400 grams of rose Polaris moved to my yarn box to wait for their transformation to scarf and hat.

Koiranpentuja ja koiranäyttelyitä (Puppies and dog shows)

2008-10-21T22:07:00.003+03:00

Maanantaina 13.10. siskon Riina -sheltille syntyi kaksi kaunista pentua. Ensin syntyi tricolor -tyttö ja seuraavaksi samanvärinen poika. Tytöllä on enemmän valkoista niskassa ja valkoinen läikkä otsassa. Riina hoitaa pienokaisiaan esimerkillisellä tavalla ja lapsukaiset kasvavat vauhdilla. Sydän on ihan sykkyrällä joka kerran, kun tapaan pennut. Lisää kuvia ja juttua kultasista löytyy siskon blogista.

On Monday 13th November my sister’s sheltie Riina delivered two beautiful puppies. The first one to born was a tricolor female and the next one was a male with the same color. The female has more white on her neck and a small white spot on her forehead. Riina takes remarkably good care of her little ones and the babies grow fast. They just warm my heart every time I see them. You can see more pictures of the puppies in my sister’s blog.

Sunnuntaina käytiin Geenan kanssa näyttelyssä Hämeenlinnassa. Suuren osallistujamäärän vuoksi katalonianpaimenkoirien tuomari oli vaihtunut ja arvostelun teki eestiläinen Maret Kärdi. Hän oli tarkka ja taitava tuomari, joka kirjoitti pitkän ja kuvaavan arvostelun ja lisäksi vielä suusanallisesti kertoi, miksi koira sai juuri tietyn arvosanan. Olin vaikuttunut ja tyytyväinen hänen työskentelyynsä ja arvostan hänen antamansa arvostelun todella korkealle.

Mutta miten Geena sitten pärjäsi? Ensinnäkin se käyttäytyi todella hienosti ja oli iloinen kehässä. Tuomari kehui Geenaa kaikilta osin, paitsi takaliikkeistä, ja hänen mielestään Geena on erittäin hyvä rotunsa edustaja. Se ei siis ole hänen mielestään erinomainen eikä siten sertin arvoinen. Koen silti saaneeni arvostelusta paljon, itse asiassa juuri sen, mitä näyttelystä pitäisikin saada: luotettavan ja kattavan arvion siitä, miten hyvin kyseinen yksilö rotuaan edustaa.

Päivä oli muutenkin mukava. Geenan kasvattaja ja hänen tyttärensä Vilma tulivat katsomaan näyttelyä ihanan ja tasapainoisen, hieman alle puolivuotiaan koiranpentunsa kanssa. Vilma voitti heti lapsiin tottumattoman Geenan luottamuksen ja sai jopa halata Geenaa. Ystäviä heistä tuli :-)

On Sunday I took Geena to a dog show in Hämeenlinna. Because of the great amount of participants the judge for Catalan Sheepdogs had changed to Estonian Maret Kärdi. She was precise and skilled judge who wrote a long and descriptive evaluation and even orally explained why she graded the dog the way she did. I was impressed and happy about the way she worked and I value her assessment very much.

But how did Geena do? First of all she behaved very well and was happy in the ring. The judge praised Geena in every part except the movements of her back legs and according to her Geena is a very good representative of her race. So she is not excellent and therefore not worth a certificate. I still feel that I got a lot of the evaluation, actually just those things that you should get from a dog show: a reliable and comprehensive evaluation of how well the particular individual represents its race.

The day was very nice. Geena’s breeder and her daughter Vilma came to see the dog show and brought their wonderful and balanced, little under six months old puppy with them. Geena, who is not used to children, trusted Vilma at once and even let Vilma hug her. They became friends :-)

Postia (Mail)

2008-10-12T21:06:00.005+03:00

Sain perjantaina ihanaa postia ekaluokkalaiselta Vilmalta. Kerron ihan ensimmäiseksi, että Vilman äiti on Geenan kasvattaja ja Geenan veli Rommi asuu heillä. Rommi ja Geena ovat samannäköisiä, tosin Rommi on Geenaa isompi, mutta niinhän pojan kuuluukin olla.

Mutta kerron siitä postista. Vilma on piirtänyt tosi hienon kuvan Geenasta. Kuvassa Geena istuu auringonpaisteessa nurmikolla voittajaruusuke kaulassaan. Ja se on ihan oma karvainen itsensä. Kuvassa on myös nätti sininen kukka ja Geenan kesäherkkuja, metsämansikoita. Piirustus pääsi kunniapaikalle jääkaapin oveen, niin näen sen joka päivä.

Kirjekuoressa oli lisäksi vielä Vilman askartelema ruusuke. Eikä mikä tahansa ruusuke, vaan sellainen, joka annetaan rotunsa kauneimmalle koiralle, eli punakeltainen. Se lähtee viikon kuluttua Hämeenlinnan näyttelyyn meidän onnenkaluksi.

On Friday I got great mail from Vilma. She is a first-grader, whose mother is Geena’s breeder and Geena’s brother Rommi is their older dog. Rommi and Geena look alike, only Rommi is bigger just like a boy should be.

And now I will tell about that mail. Vilma has drawn a beautiful picture of Geena. In the picture Geena is sitting on grass in sunshine a winner’s rosette on her neck. And she looks just like herself. There are also a pretty blue flower and Geena’s favorite berries, strawberries, in the picture. I put the picture on the place of honor on refrigerator door, where I can see it every day.

There was also a rosette, which Vilma had made herself, in the envelope. And it is not just any rosette, but the kind that is given to the most beautiful dog of the race, red and yellow. I will take it to the Hämeenlinna dog show next weekend to bring us good luck.

Kohta alkaa tapahtua (There will be action soon)

2008-10-12T20:13:00.003+03:00

Siskon koira Riina saa pentuja luultavasti vuorokauden kuluessa. Mistä siis sen tiedän? No siitä, että Riinan lämpö laski kolmen jälkeen iltapäivällä 37 asteeseen ja se tai sitä alempi lämpö tarkoittaa, että vuorokauden kuluessa alkaa tapahtua. Oi oi, miten jännään ja ihanaa!!!

Tulossa on kaksi pienokaista. Se, ovatko uudet ihanat kultaiset tyttöjä vai poikia ja minkä värisiä ne ovat, onkin sitten yllätys.

My sister's dog Riina will probably get puppies in 24 hours. And how do I know that? Well, because Riina's body temperature decreased to 37 degrees of Celsius after 3.00 PM. That or lower temperature means, that there will be action in next 24 hours. Oh, how exiting and wonderful!!!

She will get two puppies. Whether they will be boys or girls and which they color are remain secret to all of us.

Buona sera a tutti!

2008-10-08T21:31:00.004+03:00

Siis hyvää iltaa kaikille. Italian opiskelu on alkanut muutama viikko sitten ja lähtenyt käyntiin ihan mukavasti. Eilen tosin tuli paluu maanpinnalle, kun aikaisemmin opittuja asioita piti parin kanssa kerrata, eikä sanoja vaan tullut mieleen. Lisää siis on kerrattava ja sanoja luettava. Miten ihmeessä sitä koulussa oppi asioita niin paljon helpommin?

Good evening, everybody. My Italian course started a few weeks ago and is going quite fine. Yesterday I dropped down to earth when we were going through in pairs the phrases learned before, and I just could not remember them. I need to study a lot more. How on earth did I learn new things so much easier in the school?

Sain sunnuntaina mekon valmiiksi ja siitä tuli juuri sopiva ja hyvin istuva. Tykkäsin kovasti tehdä tätä mekkoa, se oli helppoa ja joutuisaa. Maanantaina jo pidinkin sitä töissä mustan puseron ja sukkahousujen kanssa – pitäisi hankkia iloisemman värisiä puseroita. Tulen varmasti pitämään sitä jatkossakin paljon. Pitäisiköhän laittaa päälle myös viikon kuluttua koiranäyttelyyn, niin oltaisiin Geenan kanssa ihan sävy sävyyn.

I finished the dress on Sunday and it just the right size and fits very well. I liked very much to knit it, it was easy and fast. I wore it at work on Monday with a black shirt and stockings – I should get shirts in brighter colors. I’m sure I’ll wear this dress a lot. Maybe I should put it on for a dog show on Sunday the 19th, so that Geena and I would have matching colors.

Operaatio Nälkäpäivä (Operation Hungry Day)

2008-09-25T09:12:00.004+03:00

Haastan kaikki blogissa vierailevat osallistumaan Suomen Punaisen Ristin Operaatio Nälkäpäivään. Varoja kerätään katastrofirahastoon, jolla tuetaan sekä kotimaisia että ulkomaisia avuntarvitsijoita. Lahjoittaa voi monella tavalla, esimerkiksi tiputtamalla käteistä vapaaehtoisen kerääjän lippaaseen, lahjoittamalla netissä tai soittamalla keräyspuhelimeen. Itse menen tänään espoolaiseen kauppakeskukseen vapaaehtoiseksi kerääjäksi lippaan kanssa. Lisätietoja löytyy Punaisen Ristin nettisivuilta. Kaikki mukaan!

I invite everyone who read my blog to take part in the Operation Hungry Day of the Finnish Red Cross. Founds are raised for the catastrophe found, from where help is given in Finland and abroad. You can donate for expamle when meeting a volunteer found raiser, in the internet or calling a donation phone number. I will be collecting founds as a volunteer in a shopping center in Espoo. You can find more information in the Finnish Red Cross web page. Please, take part!

Ehdottomasti kantavana (Definitely pregnant)

2008-09-14T21:14:00.001+03:00

Näin Sopun, Ilonan ja Riinan tänään ohimennen, kun vanhemmat poikkesivat mökiltä tullessa tuomaan puolukoita ja suppilovahveroita. Riina on niin selvästi kantavana, että sen toteamiseen ei enää ultraa tarvittaisi. Kylkikarvat osoittavat sivuille sen sijaan että laskeutuisivat alaspäin ja sen sijaan että kyljet kaartuisivat sisäänpäin ja mahan alle, takajalkojen edessä on selvät ulkonemat. Ihanaa!

I met Sopu, Ilona and Riina shortly today, when my parents stopped by to bring me lingonberries and mushrooms on their way home from the summer cottage. Riina is so clearly expecting puppies, that you would not need an ultrasound to proof it anymore. The hair on her sides of her waist point to the sides, not smoothly down like it used to. Also the line of her waist used to turn nice and smoothly from back to belly, but now there is a bump on both sides. Wonderful!

Hyvin etenee (Good progress)

2008-09-14T21:09:00.001+03:00

Mekko on edistynyt mukavasti vyötärölle asti ja joustinneule on muutaman kerroksen kulutta neulottu. Tuo lanka on ihan mukavaa neuloa, tosin tekokuitu kyllä tuntuu hieman. Luultavasti se ei kuitenkaan päällä haittaa.

The dress has proceeded well to the waist and the ribbing is knit after a few rounds. The yarn is quite nice to knit, even that the synthetic fibers can be felt. Probably it will not matter when the dress is worn.

Sukkia olen neulonut vain bussissa ja niiden muotokin alkaa jo hahmottua, kun melkein puolet ensimmäisestä sukasta on neulottu. Minusta on hauska seurata, miten langan värit vaihtuvat ja raidat muodostuvat.

I have been knitting the socks in the bus and now that almost a half of the first one is knit, the shape can be seen. It is fun to see how the yarn colors change ant the stripes find their places.

Riina saa pentuja! (Puppies for Riina!)

2008-09-10T19:29:00.002+03:00

Siskon nuoremmalle koiralle Riinalle on tulossa pentuja. Riina kävi tänään aamupäivällä ultrassa, ja masussa näkyi kaksi pikkiriikkistä asukkia. Sisko oli saanut oikein ultrakuvan mukaan – en tiennyt, että koirien ultristakin annetaan omistajalle muistoja. Hän lupasi ladata sen lähiaikoina bolgiinsa.

My sister’s younger dog Riina will get puppies. She was taken to ultrasound this morning and the veterinary saw two tiny little doggies in the tummy. My sister even got an ultrasound picture with her – I did not know, that also the dog owners get those. She promised to download it to her blog in the next few days.

Koiranäyttelyistä tuli tosiaan innostuttua. Olen ilmoittanut Geenan 19.10. järjestettävään Hämeenlinnan näyttelyyn, jossa katalat arvostelee ruotsalainen Jahn Stääv. Ensivuoden näyttelyitä on myös tullut jo katsottua, mutta netissä niistä on vielä kovin vähän tarkempaa tietoa. Joo joo, olen hätähousu. Kyllä ne ensivuoden jutut ehtii myöhemminkin.

I really got excited about the dog shows. Geena has been signed up for a dog show in Hämeenlinna on October 19th, and the judge will be Jahn Stääv from Sweden. I have been looking for information about the dog shows next year, but there is not too much of it yet in the internet. Yes, I should leave next year for a while. Those things can be taken care of much later.

Mekkoa ja sukkaa (Dress and socs)

2008-09-08T20:03:00.004+03:00

Viikonloppuna tuli aika ryhtyä toteuttamaan suunnitelmia, ja niinpä menin Helsingin Menitaan etsimään sopivaa mekkolankaa. Myyjän asiantuntevalla avustuksella löysin ”sisäkäyttöön sopivan eli ei kovin villaisen ja siten liian kuuman, mutta ei toisaalta liian tekokuituisenkaan” langan. Teen siis mekkoa Sandnes Garn:n Fiestasta, jossa on 55 % puuvillaa ja 45 % akryylia. Myyjä vielä laski minulle, minkä verran lankaa tarvitaan. Kuusi kerää löytyi heiltä ja loput kahdeksan hain kotimatkalla Soukan Menita Outlet:sta.

Soukan myymälässä tehdään remonttia. Muistaakseni jouluun mennessä heidän pitäisi avata uutta tilaa alakerrasta ja saada siten nykyiseen myymälään lisää tilaa langoille. Valikoimankin kuulemma on laajentumassa. Tuosta uutisesta tulin entistäkin paremmalle tuulelle ja mielessäni taputin pieniä karvaisia käsiäni.

During the weekend it came time to turn plans to action, and so I headed to Menita yarn shop in Helsinki to find yarn for a dress. With kind help I found a yarn, which is “suitable for in-doors, does not contain too much wool and there for is not too warm, but does not too much synthetic fibers either”. My yarn is Sandnes Garn Fiesta, which has 55 % cotton and 45 % acrylic. The needed amount of yarn was calculated for me. Six balls I got from that shop and the rest eight I picked up from Menita Outlet in Soukka Espoo on my way home.

The shop in Soukka is being fixed up. If I remember correctly, the job should be done before Christmas. They get new space downstairs and in the currents shop space they will be able to fit more yarn it. The selection should get better, too. That news got me on even better mood and in my mind I clapped my hands.

Keväällä hankkimani vihreänkirjava Garnstudion Fabel on alkanut hakemaan sukan muotoa. Päätin kokeilla mallia, joka neulotaan edestakaisneuleena niin, että sukkaan muodostuu pystyraidat. Sukkapuikot pitää kyllä vaihtaa pyöröksi, ettei tapahdu silmukkavahinkoja.

The mixed green Garnstudio Fabel yarn, which I bought in the spring, has started to get a shape of a sock. I decided to try a pattern, which is knit on garter stitch and the sock will get vertical stripes. I will have to change those double pointed needles to a circular one, before any stitch accidents happen.

Flunssa on tullut kutakuinkin selätetyksi ja kovasti on jo tehnyt mieli lähteä liikkumaan. Viikonloppuna pääsinkin ihan mukavasti rauhallisille kävelyille, mutta kovin reipas liikunta saa vielä odottaa. Torstaina olin lähdössä toiseen harrastukseen pyörällä vähän viimetinkaan ja pienessä kiireessä. Olin pihalla jo ihan reippaassa vauhdissa, koska täällä ”ei koskaan tule ketään vastaan”. Vaan kuinkas ollakaan, autohallin nurkan takaa alamäessä tuli vastaan naapuri koiran kanssa. Siinä jollain tavalla löin polkimeen nilkan, joka oli todella lähellä mennä sijoiltaan. Se muljahti kovemmin kuin koskaan, eikä nilkan ulkosyrjälle astuminen ole mitään verrattuna siihen, miltä tuo tuntui. Vieläkin jalkaa pitää vähän varoa ja tietyt liikkeet tai asennot eivät tunnut hyvältä. Lisäksi ilmeisesti joku ötökkä on ilmeisesti eilen pistänyt yhteen varpaaseen. Sen tyvi on kunnolla turvonnut ja haittaa kävelemistä. No joo, ehkä jo parin päivän päästä pääsen hikoilemaan. Onneksi on käsitöitä!

The cold has given up quite well and I have wanted to get exercising a lot. During the weekend I was able to get on nice calm walks, but brisk sports still have to wait. On Thursday I was heading for another hobby by bike and was in a hurry. I had gained quite a good speed on the yard, where “there never are passersby”. But so it happened this time, behind the garage and on a slope down, there was a neighbor coming towards me with a dog. Somehow I hit my ankle to the pedal and my ankle almost dislocated. Stepping on the outer side of your foot is nothing compared to what it felt like. Still I have to consider the ankle in certain situations and some movements and positions do not feel god. In addition, probably some bug has bitten my toe. Part of it has well swollen and bothers when walking. Well, maybe I will be able to sweat in a couple of days. And there is always something to knit!

Geenan poseerauskuva (Geena's posing picture)

2008-08-31T22:37:00.005+03:00

Tässä tämä hieno näyttelykuva Geenasta. Kuva on äitini ottama ja isä avusti Geenan kanssa.

This is the fine dog show picture of Geena. It is taken by my mother, father helped me with Geena.

Siskollakin oli eilen hyvä päivä. Sen johdosta: Onnea Anulle ja Pirrelle Uudenmaan kennelpiirin agilityn joukkuemestaruudesta!

My sister had also a good day yesterday. Congratulations, Anu and Pirre, the team champions of Uusimaa kennel district!

Erittäin kaunis Geena (Extreamly beautiful Geena)

2008-08-30T18:49:00.004+03:00

Geena on rotunsa kaunein veteraani! Jipii ja hyvä hyvä Geena! Viisas ruotsalaistuomari kehui muun muassa Geenan hyvää kuntoa, kauniita silmiä, liikkeitä ja luonnetta. Turkki saisi kuulemma olla karkeampi, mutta sen jo tiesinkin. Tästä se meidän näyttelyura urkenee.

Kataloita, siis katalonianpaimenkoiria, oli Porvoon näyttelyssä kokonaiset kolme koirulaista, yksi uros ja kaksi narttua. Se toinen nuori tyttökoira oli tuomarin mielestä kauniimpi ja sai sertifikaatin. Geena sai varasertifikaatin. Nuorena koirana käydyissä näyttelyissä Geena ei ollut koskaan sertifikaatin arvoinen, vaikka se erittäin hyväksi rotunsa edustajaksi useimmiten arvioitiinkin.

Ensihätään laitan vain tuollaisen näyttelytähtösen unenhäirintäkuvan. Kunhan saan vanhempien kameralla otetun näyttelyposeerauskuvan, laitan vielä sellaisenkin.

Geena is the best veteran of her race! Yahoo ja very well done, Geena! The wise Swedish judge complemented for example Geena’s good condition, beautiful eyes, movements and temperament. According to him her coat is a bit too soft, but I knew that already. Here starts our dog show career.

There were altogether three Catalonian Sheepdogs in the dog show in Porvoo, one male and two females. The other young female was in judge’s opinion more beautiful and got certificate. Geena got reserve certificate. As a young dog she never got even that, however she was mostly graded as very good representative of her race.

At this point I only show this sleep disturbance photo of the dog show star. As soon as I get a real dog show picture from my parents, I will put it to my blog, too.

Lisää suunnitelmia (More plans)

2008-08-28T19:03:00.004+03:00

Olin taas maanantain ja tiistain työn vuoksi reissussa, enkä tiistai-iltana vielä kunnolla purkanut matkalaukkua. Kun keskiviikkoaamuna aloin pakata työvaatteita pyörälaukkuihin, Geena ilmaisi varsin selkeästi mielipiteensä matkustelusta. Se kävi kerälle avoimeen matkalaukkuun. Tuo ei ole mikään valtava kapsäkki, vaan pieni lentolaukku, jonka saa ottaa matkustamoon.

Lauantaina onkin jo Porvoon koiranäyttely, jonne Geena menee veteraaniluokkaan. Saa nähdä, mitä tuomari on hauvasta mieltä. Toivottavasti tänään alkanut flunssa, jonka takia lähdin tänään kesken päivän töistä kotiin, helpottaa siihen mennessä. Mukavaa mökkeilyäkin olisi luvassa viikonloppuna.

On Monday and Tuesday I traveled again because of my work. On Tuesday evening I did not yet completely unpack my luggage. When I was packing my work clothes into my bicycle bags on Wednesday morning, Geena gave her clear opinion about traveling. She went to sleep in my open luggage. That is not a huge bag but a small one, the kind that is allowed to take with to the cabin.

On Saturday Geena will take part in the veteran class of the dog show in Porvoo. We’ll see, what the judge will say about my doggy. Hopefully the cold that hit me today, and of which I came earlier home from work, will give up before that. During the weekend we would also have a possibility to spend some nice time at the summer cottage.

Reissun aikana oli tullut Interweave Knits:n uusi numero. Siitä päätyi suunnitelmalistalle tämä punainen New Pea Coat -takki, joka on kaunista ja hieman erikoista neulosta. Myös sininen Estes Vest –olisi kiva toteuttaa.

During my trip the new issue of Interweave Knits had come with the mail. This red New Pea Coat has ended up to my “to do” list. The pattern is beautiful and quite different of the usual ones. I would also like to knit the blue Estes Vest.

Sherid -tyyliset lapaset (Sherid like mittens)

2008-08-28T18:50:00.004+03:00

Lapaset valmistuivat jo muutama päivä sitten – tuli hyvät ja sopivat. Ne näyttävät kuvassa pidemmiltä ja kapeammilta kuin oikeasti ovat. Tulevat varmasti käyttöön talvella.

The mittens were finished a few days ago – they are fine and fit well. In the picture they look longer than they really are. I will certainly wear them in the winter.

Paljon helpompaa (A lot better)

2008-08-24T16:27:00.001+03:00

Koko kesän, maaliskuisesta flunssasta alkaen minulle on ollut enemmän ja vähemmän hengitysoireita, kevyemmän jumpan aikana pientä köhää ja raskaan liikunnan jälkeen mielettömiä yskänkohtauksia. Keskellä kesää ja onneksi Slovenian matkalla ei juuri yskittänyt. Huhtikuussa saamani kuukauden astmalääkekuurin helpotti oloa, joka kuulemma oli melko yleistä flunssa jälkiseurausta. Koko siitepölykauden myös nenä on ollut tukossa, mitä ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin.

Kahden viikon takainen pyöräily muutti aiemmin helpottaneen tilanteen. Viimeisen kymmenen kilometrin aikana tuntui ajoittain siltä, että hengityskapasiteetista on osa pois käytössä. Pystyin kuitenkin jatkamaan matkan loppuun asti. Tultuani maalin ja jäähdyteltyäni hieman alkoi tuhoton yskä. Välillä tuntui, ettei siitä tule loppua ja ettei happea saa. Pikkuhiljaa olo helpotti, mutta yskähtelin vielä pari kolme tuntia maaliin tulon jälkeenkin, vaikka istuin autossa matkalla kotiin.

Seuraavina päivinä paljon pienempikin rasitus sai yskimään. Illalla nukkumaan käydessä sain yli puolen tunnin yskänpuuskia ja aamulla herätessä ensimmäisenä yskin. Kerran tuli kauhea yskänpuuska käveltyäni sisälle Prismaan, mutta pääasiassa päivät sujuivat paremmin. Lääkäri määräsi puhallusseurannan ja antoi kuurin avaavaa astmalääkettä. Nukkumaanmenoon liittyvät yskät jäivät pois ja aamuiset ja liikunnan jälkeiset oireet helpottivat lääkkeellä. Aloin kuitenkin heräillä keskellä yötä. Onneksi uusi käynti oli sovittu viikon päähän ensimmäisestä, tarkoituksena oli katsoa puhallusseurannan tulos ja määrätä keuhkoputkia hoitava lääke.

Kun lääkäri katsoi seurannan tuloksia, hän totesi, että kyllä tämä selvältä astmalta näyttää. Jippi-jee. Pääasia minulle kuitenkin oli se, että saan lääkettä, joka helpottaa oloa. Nyt minulla on siis hoitava lääke, yhdistelmä kortisonia ja pitkävaikutteista avaavaa lääkettä, jota hengitän aamuin ja illoin. Lisäksi otan aina tarvittaessa ja ennen liikuntaa lyhytvaikutteista avaavaa lääkettä. Kolmen kuukauden kuluttua katsotaan, josko kortisonin voisi jättää pois ja pärjäisinkö pelkällä pitkävaikutteisella avaavalla lääkkeellä. Nenä on edelleen herkkä ja menee tukkoon riippumatta siitä, missä olen yötä. Se ei siis johdu Geenasta. Otan iltaisin allergialääkettä, jotta saan nukuttua kunnolla.

Geena-parka on kuitenkin joutunut nukkumaan yönsä olohuoneessa, vaikka se on periaatteessa koko ikänsä (9,5 vuotta) nukkunut vieressäni. Ensimmäisenä iltana sain todella syyttävän, epäuskoisen ja kysyvän näköisiä katseita makuuhuoneen ovelle laittamani esteen takaa. Nyt muutaman yön jälkeen Geena jää jo tosi kiltisti toiseen huoneeseen, eikä osoita mitään sen kummempia mielipiteitä.

Minulla on kuitenkin nyt paljon parempi olla. Pystyn liikkumaan niin kuin ennenkin. Vähän saattaa alkaa yskittää, mutta ei niin, että se haittaisi menoa. Uskallan jo harjoitella kunnolla kuukauden kuluttua olevaa puolimaratonia varten, jolle työkaverini minut houkutteli. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

For the whole summer, since the cold that I had on March, I have had more or less difficulties with breathing. During light exercise I have had slight cough and after heavy exercise on my grades terrible cough. On the midsummer and fortunately during my trip to Slovenia I had almost no cough at all. An asthma medication that I got for one month on April made me feel better. I heard that kind of symptoms are quite common after cold. For the whole pollen season I have had nasal symptom, which has never happened before.

The bicycling competition two weeks ago made a huge difference to the situation. During last ten kilometers I started to feel l was not able to use whole of my lung capacity. However, I could ride to the finish. When I had cooled down a bit I started to cough awfully. It felt like it would not stop and that it is not possible to get air. Slowly it started to feel better, but still after two or three hours, when sitting in a car on my way home, I had to cough a little.

During the next days even a slight strain made me cough. When going to sleep I coughed over half an hour and when I woke up in the morning first thing that I did was cough. Once I started to cough terribly when going into a hyper market, but mainly the days were better. Doctor ordered a peak flow follow-up and gave a prescription for a bronchus expanding asthma medicine. The symptoms I had when going to sleep disappeared and the symptoms I had in the morning and after exercise got easier. However, I started to wake up during the nights. Fortunately I had a scheduled appointment with the doctor after one week of the first one. The purpose was to check the results of the peak flow follow-up and to prescribe a treatment medication.

When the doctor looked at the results she said that they clearly seem to indicate asthma. Oh yeah. The main thing for me after all is that I got medicines that make me feel better. Now I have a combination medicine of corticosteroid and long effecting bronchus expanding medicine, which I take every morning and evening. When needed and before exercising I also take a shorter time affecting bronchus expanding medicine. After three months we will see if the corticosteroid is no longer needed. I have still nasal symptoms despite where I sleep, so they are not because of Geena. I take allergy medication each evening so that I can sleep well.

Poor Geena has to sleep her nights in the living room, even that she has practically slept all her life, 9.5 years, in my bed. In the evening she gave me really blaming, disbelieving and asking looks behind the fence I had put to my bed room door. Now after a few nights she stays in the other room very well and does not show her opinion any more.

I feel a lot better now and I can exercise like I did before. I might cough a little, but not so much that it would stop me going. I exercise to a half marathon, which takes place in a month, and to which my colleague asked me to take part with her. Hopefully all goes well.

Suunnitelmia (Plans)

2008-08-19T19:18:00.005+03:00

Piti vielä kertoa parista neulesuunnitelmasta. Selasin Garnstudion tämän syksyn malleja ja parista innostuin ihan oikeasti. Ensin näin tämän pipon, vai onko se ennemminkin hattu. No sama se, kumpi nyt onkaan, kivalta se näyttää joka tapauksessa. Ruskea voisi olla hyvä väri.

Toiseksi huomasin mekon, jollaisen ehdottomasti haluan. Mekon lanka vaan pitäisi vaihtaa alpakasta johonkin toiseen, jottei se ole liian kuuma sisällä. Väri voisi olla joku lämmin, esimerkiksi tummempi punainen. Tästä saattaa vielä tulla tonttumekko :-)

I meant to tell about my knit plans. I took a quick look at Garnstudio’s models of this autumn and got exited of a couple of them. First I saw this hat that I like a lot. Brown might be a good colour.

The other one is a dress, which I absolutely want to knit. The yarns should be changed from alpaca to some other, so that it would not be too warm when worn indoors. The color could be warm, maybe a bit darker red. This might turn into a dress of an elf :-)

Sherid-pipo (Sherid hat)

2008-08-19T18:42:00.004+03:00

Sherid-pipo valmistui jo sunnuntaina, mutta vasta tänään sain otettua siitä kuvan ulkona hyvällä valolla. Kyllä minä sunnuntaina heti pipoa kuvasin, mutta silloin oli niin hämärää, että kamera otti automaattisalaman käyttöön. Nyt sain paremman kuvan.

Nyt minulla on tekeillä samasta mallista muokatut lapaset. Lanka on myös sama, eli Gjestal Maija. Montaa iltaa ei varmaan mene, ennen kuin tumputkin ovat valmiit.

Sherid hat was finished on Sunday, but only today was I able to take a picture of it outside in a good light. I already took pictures on Sunday, but it was not light enough, and the automatic flash light came to use. So, this is a better picture.

I have adjusted the pattern and now similar mittens are on process. The yarn is also the same, Gjestal Maija. It will probably not take too many nights to finish them.

Italiaa (Italian)

2008-08-17T11:29:00.004+03:00

Pääsin mukaan työväenopiston italiankurssille. Tunnit alkavat syyskuussa ja päättyvät maaliskuu lopussa, yhteensä niitä on 22. Innokkaana oppilaana olen jo hankkinut tarvittavaa materiaalia: oppikirjan, sanakirjan, kielioppikirjan ja kieliopin harjoituskirjan. Penaali, kynät ja sen sellaiset ovat opiskeluajalta. Vähän jo katselin ääntämissääntöjä, eivätkä ne ainakaan kovin vaikeilta vaikuta. Todellisuus paljastunee kuukauden kuluttua.

Kivaa on myös se, että lähipiirissä on ihmisiä, jotka ovat myös innostuneita kielestä. Siskolle saa kuulemma opettaa juttuja. Hän oli keväällä 2007 Pirren kanssa Roomassa ja opiskeli matkailuitaliaa sitä varten. Töissä yksi meidän tiimistä on viettänyt pidemmän ajan Sisiliassa. Toinen tiimistämme ilmoittautui myös vastaavalle kurssille, tosin eri kaupunkiin. Töissä toisella osastolla on kolmas työkaveri, joka vielä viime vuonna opiskeli italiaa. Näiden lisäksi on vielä muitakin, joiden tiedän osaavan todella hyvin italiaa, mutta heidän kanssa olen vähemmän tekemisissä. Harjoituskavereita siis riittää!

I got in to Workers’ institute to study Italian. The lessons start in September and end in the end of March, there will be 22 lessons altogether. As an enthusiastic student I have already bought needed material: combined text and exercise book, dictionary, grammar book and exercise book for grammar. Pencils etc are from study times. I already took a quick look at the pronunciation and it does not seem to be too difficult. Well, the truth will reveal in a month.

It has been nice to find out that many of my friends are also interested about the language. My sister said that I could teach some things to her too. She was in Rome in the spring 2007 with Pirre and studied travelers Italian before their trip. A colleague in our team has spent a longer time in Sicily. Another colleague of our team has also booked in a similar course, only in a different city. At work on another department there is a third colleague, who studied Italian last year. In addition there are others, who speak Italian extremely well, but I get together with them more seldom. There will be many people to practice with!

Myrtle Leaf ja Sherid (Myrtle Leaf and Sherid)

2008-08-16T11:16:00.004+03:00

Geena tuli auttamaan Myrtle Leaf:n kuvauksessa. Se piti ystävällisesti kiinni koko ajan väärään suuntaan vinksottavasta puikosta ja vähän huivin yläreunastakin. Eihän tuo huivi vieläkään kovin pitkällä ole, mutta on sitä nyt melkein tuplamäärä edelliseen bloggaukseen verrattuna.

Geena helped me with photographing the Myrtle Leaf Shawl. She kindly held a needle, which otherwise would have been in bad place. I have not knit the shawl too much yet, but there is about a twice the amount of it than when I last time blogged a picture of it.

Tylsää, mä käyn nukkumaan.

Boring, I’ll go to sleep.

Sherid –pipo on melkein puolessa välissä. Sekä malli että minulle uusi Maija–lanka ovat mukavia neuloa ja työ etenee hyvää vauhtia. Täytyy verrata kokoa johonkin vahaan pipoon, kun äkkiseltään mittaamalla ja ohjeen mukaan tehtynä siitä vaikuttaisi tulevan liian korkea. Mittauksesta riippuen teen joko enää kesken olevan mallikerran tai vielä toisenkin ennen kuvion muutoksen alkua.

I have knit nearly half of the Sherid hat. Both the model and Maija yarn, which is new for me, are nice to knit and the hat is progressing in a good speed. I have to compare the size with some old hat, because it seems like the hat would get too high, if I just follow the instructions. Depending of the outcome, I will either finish this motif or knit yet another one before the pattern change.

Saikkupäivää (Sick leave)

2008-08-13T15:56:00.001+03:00

Vietän poikkeuksellisesti päivää sohvalla ja kulutan aikaa surffaamalla netissä, selaamalla uutta Ikean kuvastoa ja katsomalla olympialaisia. Tylsää on.

Hammaslääkäri poisti eilen molemmat yläviisaudenhampaat ja suu on nyt kipeä ja päätäkin jonkun verran särkee. Päänsärky johtuu siitä, että reagoin kaikkeen jännittämällä hartioita. Vielä aamulla ollut paha olo on jo helpottanut, kun koloista ei enää tihku verta.

Ruoatkin ovat nyt ihan erilaisia: sosekeittoa, löysähköä puuroa, jogurttia. Lämpimät ruoat pitää jäähdyttää haaleiksi. Jäätelöä saisi syödä hyvällä omalla tunnolla, varasinkin sitä kotiin, mutta jotenkin se ei nyt maistu. Pehmeää vaaleaa leipää ja helppoja päällisiä on myös varattu, ehkä illalla tai huomenna voin jo pureskella niitä. Anteeks nyt vaan, mutta vali-vali-valituttaa.

Neulesuunnitelmia on jonkun verran. Sny:n lähettämistä kauniin vihreistä Gjestal Maija –langoista tahtoisin pipon ja lapaset. Näin keväällä jossain suomalaisessa blogissa Pomatomus –sukkia mukailevan pipon, joka olisi kiva, mutta en nyt löydä sitä mistään. Sherid on myös kaunis. Jompisis kumpsis hypähtää ehkä vielä tänään puikoille. Vauvalahja pitäisi myös aloittaa, vaan kun en vielä tiedä, mikä se voisi olla - ehkä joku pehmolelu.

Toisesta Sny:n lähetämästä langasta tuleva Myrtle Leaf Shawl on myös edennyt. Koetan ottaa siitä tässä joku päivä tilannekuvan. Slow Bee sen sijaan junnaa paikallaan ja on mahdollisen purkamisuhan alla, koska malli ei niin kauheasti innosta. Olisi monia nätimpiä huivimalleja, joita tekisin mieluummin.

Nyt täytyy yrittää syödä jotain.

I’m spending the day on the couch for a change and spending time in the net, browsing through Ikea catalogue and watching the Olympics. It’s boring!

My dentist took extracted both of my upper wisdom teeth yesterday and now my mouth is sore and I have a slight headache too. The headache is because I react to everything by tensing my shoulders. The nausea that I had this morning has got better now that no more blood comes out of the holes.

The food has to be different: purée soups, porridge, yoghurt. Hot food needs to be cooled down. I could eat as much ice cream with a good conscience, I even bought it just for this, but I don’t feel like eating it. I have bought also some soft white bread and other easy stuff to put on it, maybe I can chew them this evening or tomorrow. Sorry about all this complaining.

I have some knit plans. My SP sent me pretty green Gjestal Maija yarn, which I would like to use for a hat and mittens. In some Finnish knit blog I saw a hat that has the same pattern as with the Pomatomus socs, but now I can‘t find it. Sherid is also beautiful. One of them will get to my needles, maybe even today. I should also start a baby gift, but I don’t know what it could be yet – maybe a toy.

The Myrtle Leaf Shawl has also experienced some progress. I’ll try to take a picture of it in the next few days. Slow Bee has been left alone and I may even undo the whole thing, because I’m not too excited about the pattern. There are many prettier shawl patterns I would rather knit.

I have to try to eat something now.

Neulomista, pyöräilyä ja italiaa (Knitting, cycling and Italian)

2008-08-11T19:20:00.005+03:00

Tässäpä tulee kuva viime viikolla Tampereella valmistuneesta neuletakista! Kuvassa se näyttää hassulta, kun joustinneule tekee niin kuin on tarkoituskin eli vetää vähän reunaa kasaan. Valitettavasti tuo ei oikein istu minulle, vaikka yritinkin sovitella silmukkamääriä. Toivottavasti löytyy joku, jolle se on sopiva, ettei jää kaappiin lojumaan.

Tiistaina näin myös aivan ihanan koiranpennun, Maisan, Geenan kasvattajan perheen uusimman jäsenen. Maisa on belgianpaimenkoira malinois ja ikää tuolloin oli kokonaiset 12 viikkoa.

Tampereelta pääsin perjantaina työkaverin kyydillä Poriin, jossa järjestettiin lauantaina Kalevan kierroksen pyöräily. Meille puolikkaan kiertäjille matkaa kertyi 63 km, joista ensimmäinen puolikas meni mukavassa myötätuulessa ja jälkimmäinen puolestaan vähemmän mukavassa vastaisessa. Lämpöä oli noin 18 astetta ja taivas oli puoli pilvinen. Aika lailla mainio sää pyöräillä! Matkaan minulla meni aikaa 2 tuntia ja vajaat 23 minuuttia, mikä oli paremmin kuin odotin.

Olen suunnitellut lähteväni patikkareissulle Italiaan ensi kesänä. Kyllä, kesän reissusta jäi alppikuume. Ilmoittauduin työväenopiston italiankurssille, jos vaikka vuoden kuluttua jo vähän italialla pärjäisinkin.

Here is a picture of the cardigan that I finished at Tampere last week. It looks a bit funny in the picture because of the ribbing. Unfortunately it does not fit me well enough, even though I tried to recalculate the stitches. I hope to find someone who it fits, so that I do not have to hide it in a closet.

On Tuesday I met a great puppy, Maisa, who is the newest family member of Geena’s breeder. Maisa is Belgian Shepherd Dog Malinois and was 12 weeks old when we met.

On Friday my colleague gave me a ride from Tampere to Pori, where we took part in the cycling part of Kalevan kierros. The route was 63 kilometers long, fist half with nice leading wind and last half with not so nice headwind. The temperature was about 18 degrees of Celsius and the sky was half cloudy. Very good weather for cycling! It took 2 hours and little less than 23 minutes for me to get to the goal, which was better than I expected.

My plan is to travel to Italy next summer for hiking. Yes, I have not recovered of the alpine fever which I cached last month. I signed up for an Italian course. Maybe then I will manage with some Italian in a year.

Viimeistelyä vailla (Just a little more)

2008-08-03T19:32:00.005+03:00

Lomalla aloittamani jakku on melkein valmis. Enää puuttuu reunaa kiertävä joustinneule, joka tulee kokonaan alpakasta.

The cardigan I started to knit during vacation is nearly done. Only thing missing is the rib edge, which will be knit of alpaca.

Mökkeilyä (At summer cottage)

2008-07-24T22:26:00.006+03:00

Vähän myöhässä kulkee tämä bloggaus, mutta ehkä se sallitaan näin lomalla. Olin viime viikolla muutaman päivän rentoutumassa mökillä Geenan, vanhempien ja heidän koiriensa Sopun ja Ilonan kanssa. Saatiin iso siika, made ja noin 12 muikkua, mikä on meidän järveltä tosi hyvä saalis kolmessa päivässä. Lisäksi löydettiin oikein mukava pussillinen kanttarelleja. Mustikkatilanne sen sijaan näytti kehnolta.

Koirien kanssa kävelyillä ollessa syötiin pienen mökkitien varrelta metsämansikoita. Geenakin tykkäsi niistä, samoin kuin niistä vähäisistä mustikoista, joita löytyi.

I keep updating my blog late, but maybe it is allowed during holiday. At the end of last week I was relaxing at the summer cottage with Geena, my parents and their dogs Sopu and Ilona. We got a big whitefish, a burbot and 12 vendaces. We also found quite a nice bag of mushrooms. However, there will not be too much of blueberries.

When we were walking with the dogs, we ate some wild strawberries which were growing by a narrow road. Geena liked them too, as well as the small amount of blueberries that we found.

Tässä Geena etsii mansikoita.

Geena is searching for strawberries.

Nam nam, nyt löytyi herkkua! Geenalle kelpaa vain oikein kypsät ja mehukkaat marjat.

Yam, now she found them! Geena only accepts the really ripe juicy berries.

Mökillä ehdin vähän neuloakin. Snyltä saamastani Drops Alpacasta on tulossa Drops Safranin kanssa saman firman ohjeella neuletakki. Etu- ja takakappaleet ovat valmiit ja ensimmäinen hiha on puolessa välissä. Työ etenee tosi nopeasti! Näin kaksinkertaisella langalla neuloessa on vaan välillä tarkastettava, että molemmat langat on neulottu ja ettei joku silmukka ole tullut jaettu kahdeksi silmukaksi. Muutaman kerran on pitänyt purkaa ja puolikkaita silmukoita on nosteltu tavallista useammin.

At the summer cottage I had some time to knit too. I’m knitting a cardigan of Drops Alpaca, which I got from my secret pal, together with Drops Safran. The pattern is from the same company. Front and back pieces are finished and the first sleeve half done. This is very fast to knit! I just have to be careful when knitting with two yarns. I easily knit only half stitch of knit one stitch twice. I have had to undo the knitting a few times and to pick up the half knitted stitches more often than usual.

Pirpanalle vielä peukkuja viikonlopuksi!!! Kety on henkisesti valmistautunut ja valmis hoitamaan hommansa täydellä sydämellä.

I’m keeping my fingers crossed for Pirre for this weekend! Your care taker is mentally prepared and ready to do her part with all her heart.

Kaunis Kranjska Gora (Beautiful Kranjska Gora)

2008-07-22T12:50:00.033+03:00

Olipa ihana loma Slovenian Kranjska Gorassa! Tuli patikoitua ja rentouduttua, arkiset asiat unohtuivat reissussa. Voin lämpimästi suositella paikkaa lomakohteeksi kaikille ulkona liikkumisesta kiinnostuneille. Paikka on erittäin siisti, ihmiset ovat ystävällisiä ja kielitaitoisia, luonto on kaunista ja ilma puhdasta ja raikasta.

I had a wonderful vacation in Kranjska Gora Slovenia! I hiked and relaxed, and forgot the everyday matters during the trip. I can warmly recommend the village for anyone who is interested in outdoor activities. It is very clean there, the people are friendly and speak at least English and German well, nature is beautiful and air is clean and fresh.

Ensimmäinen retki oli hieman kevyempi ja olikin hyvä, että heti ei lähdetty kovin korkealle kiipeämään. Kävelimme Kranjska Gorasta (kyläkorkeus 810 m) Zgornji Martuljkov:n komealle vesiputoukselle noin 1100 metrin korkeuteen. Retken aikana satoi kovasti, mutta se ei pahasti haitannut. Tuosta komeasta putouksesta en vaan saanut kuvaa, kun kamera olisi sateessa kastunut. Kuvassa onkin alempi Spodnji Martuljkov:n putous.

The first excursion was a not so hard. It was a good thing that we did not climb so high on the first day. We walked from Kranjska Gora (810 meters above sea level) to Zgornji Martuljkov water fall (about 1100 m asl). During our walk it rained quite heavily, but it did not matter much. I could not take a picture of that beautiful water fall, because my camera would have got wet in the rain. This picture is of the lower Spodnji Martuljkov water fall.

Meidän mukaan lähti aamulla kylältä koira, joka seurasi meitä koko retken ajan. Olin varma, että koira olisi kääntynyt takaisin kylän rajalla, mutta siitä olikin mukava lähteä mukaan.

A dog started to walk with us in the morning and followed us the whole excursion. I was sure he would turn back on the village border, but he wanted to come along.

Keskiviikkona lähdimmekin jo hieman vaativammalle retkelle. Tarkoitus oli mennä paikallisbussilla Vršič:iin (1611 m), mutta emme kaikki mahtuneet kyytiin. Niinpä paikallinen opas järjesti nopeasti kaksi takapenkein varustettua pakettiautoa, joilla me loputkin pääsimme perille. Vršič:stä kävelimme Slemenova špican huipulle (1911 m). Laskeutuessamme sieltä alas Tamar:n laaksoon lounaalle, näimme matkalla valtavan määrän vielä sulamatonta lunta ja jäätä. Kävelimme takaisin Kranjska Goraan Planican laaksoa pitkin. Katsoimme hetken aikaa kunnioituksella Planican lentomäkeä, joka on maailman suurin, ja ihmettelimme, kuinka joku voin uskaltaa hypätä niin valtavasta mäestä. Itse hyppyrimäki näytti näin kesäaikaan ihan toiselta kuin talvella telkkarissa, jotenkin paljon raihnaisemmalta, mutta eipä sitä ole kesäkäyttöön tehtykään. Podkoren:n kylän kohdalla puolestaan näimme suurpujottelurinteen, jossa maailmancupin Kranjska Goran osakilpailu lasketaan. Urheilusivistystäkin on siis hankittu.

On Wednesday we went for a more challenging hike. We wanted to take a bus to Vršič (1611 m), but there was not enough room for all of us. So our local guide organized two cars to take the rest of us up. From Vršič we hiked to the top of Slemenova špica (1911 m). While walking down to Tamar valley, we saw a lot of snow and ice, which had not yet melted. We walked back to Kranjska Gora trough Planica valley. On the way we looked at the Planica ski jump with respect (it is the biggest in the world), and wondered, how anyone can jump of it. The ski jump itself looked very different than in the winter on TV, somehow it looked like it had seen its best days, but after all it is not made to be used in the summer. At the village of Podkoren we saw the giant slalom slope, where the World Cup competition of Kranjska Gora takes place. So I have some more knowledge of sports, too.

Torstaina oli vuorossa retki Bled:iin, Ljubljanaan ja Postojnan tippukiviluolaan. Bled on pieni kaupunki noin puolen tunnin ajomatkan päässä Kranjska Gorasta ja Bled –järvessä on Slovenian ainoa saari. Kiersin tunnin pysähdyksen aikana järven länsipäätä ja ihailin maisemia. Järveen oli tehty väylä kilpasoutajia varten ja heitä olikin juuri harjoittelemassa. Slovenialaiset soutajat ovat kuulemma ihan maailman huippuja.

On Wednesday we had an excursion to Bled, Ljubljana and Postojna caves. Bled is a town about 30 minutes from Kranjska Gora and in the lake Bled there is the only island in Slovenia. We stopped for an hour, on which time I walked around the eastern end of the lake and looked at the views. There was a track for rowers on the lake and some of them were training. I heard that the Slovenian rowers are one of the best in the world.

Ljubljanassa oli yhtä ystävällistä ja siistiä kuin Kranjska Gorassa. Se on muuten Euroopan pienin pääkaupunki, ja tunnelma olikin mukava. Kävin ensimmäisenä katsomassa Krakovon kaupunginosaa keskustan eteläpuolella. Siellä viljellään vihanneksia kaupungin torille myytäväksi ja sekä siitä että pienistä taloista johtuen tunnelma oli mukavan kylämäinen. Ljubljanan linnalle menin helteen vuoksi köysiradalla. Sieltä olikin hieno näköala kaupungille.

Ljubljana was just as kind and clean as Kranjska Gora. It is actually the smallest capital in Europe and the atmosphere is very nice. At first I went to see a part of the city called Krakovo, which is south from the center. People grow vegetables there to be sold on the market place, and because of that and the small houses, it felt like I was in a village. From the castle of Ljubljana it was a great view above the city.

Lounaan ja pienen tuliaisten ostelun jälkeen lähdimme etelään päin ja Postojnan tippukiviluolalle. Komea luola olikin. Menimme ensin pienellä junalla syvemmälle luolaan, josta jatkoimme kävellen parin kilometrin kierroksen. Luolia on yhteensä 24 kilometriä kolmessa eri kerroksessa, joista keskimmäisessä me olimme. Samalle opastetulle kierrokselle sattui englantilainen poikakuoro, joka lauloi meille luolaston viimeisessä osassa ”konserttisalissa” kolme kappaletta. Olmia (ihmiskala, Proteus anguinus) emme kuitenkaan nähneet.

After lunch and a bit of shopping we continued to south to Postojna dripstone cave. What a great cave it was. We took a small train deeper in the cave and then walked about a two kilometers tour. There is 24 kilometers of the caves all together in three levels, of which we were on the middle. We had an English boy choir on the same guided tour with us, and on the last part of the cave ”The Concert Hall” they sang three songs for us. However, we did not see Proteus anguinus, the human fish, which I would have wanted to see.

Koska Triglav:n retki siirtyi päivällä eteenpäin, vuokrasin perjantaina maastopyörän. Ajoin ensin Slovenian, Italian ja Itävallan rajalle Peč:lle (1508 m). Säästääkseni voimia seuraavaa päivää varten valitsin loivemman kahdesta reitistä. Huipulta olikin komea näköala etenkin Itävallan puolelle. Paluu alas Ratečen kylään olikin sitten ihan pelkkää alamäkeä. Se otti yllättävän kovasti kämmeniin ja pari kertaa olikin pakko pysähtyä niitä lepuuttamaan. Ennen paluuta takaisin Kranjska Goraan kävin vielä Italian puolella kauniille Lago di Fusine –järvellä.

Because the hike to Triglav was postponed one day, I rented a mountain bike on Friday. First I rode to the Peč (1508 m) on the border of Slovenia, Italy and Austria. To save my strength for the next day I took a less steep way up. On the top there was a great view especially to Austria. The way to the village of Rateče was all downhill. It was surprisingly hard for palms and I had to stop a couple of times to let them rest. Before heading back to Kranjska Gora I continued to beautiful Lago di Fusine lake in Italy to have lunch.

Lauantaiaamuna lähdettiin oppaan ja kuuden matkalaisen voimin Slovenian korkeimmalle vuorelle Triglav:lle. Ajoimme ensin autolla Mojstranan kylän kautta Krman laakson perimmäiselle parkkipaikalle 946 metrin korkeuteen. Sieltä alkoi viikon kovin patikkamatka, nousu 2515 metrin korkeuteen Triglavski Dom –majatalolle. Matkalla näimme murmelin ja paljon kauniita kukkia, muun muassa syklaameja, jotka kasvavat siellä villinä.

Syötyämme oppaamme Tadej lähti minun ja toisen ryhmäläisen kanssa huipulle (2864 m). Turvavarusteiksemme saimme valjaat, köyden ja kypärät. Köysi oli pidettävä koko ajan kireällä ja opas kulki aina ylimpänä varmistamassa turvallisuutta. Nuo viimeiset reilut 300 metriä menivät aika kevyesti, koska vauhti oli hidasta.

On Saturday morning we, a guide and six travelers, started our journey to the Slovenia’s highest mountain Triglav. First we drove by Mojstrana village to furthest parking lot in Krma valley in 946 meters. From there we started to hike to Triglavski Dom, a hut in 2515 meters. On the way we saw a marmot and a lot of beautiful flowers. For example Cyclamen purpurascens, which does not grow in Finland.

After having some lunch our guide Tadej went up to the top (2864 m) with me and another person of the group. We got a rope and helmets for out safety. The rope had to be tight at all times and the guide was always above us to take care of the safety. Those last over 300 meters were not so hard, because we went on with a slow speed.

Maisemat olivat tosi komeat ylhäältä, jylhät ja karut. Eteläpuolelta pilvet hälvenivät ja sinne näki tosi kauas. Pohjoispuolelle taas ei nähnyt ollenkaan, koska pilvet pyörivät sillä puolen huippua. Jossain vaiheessa harjannetta pitkin kävellessä tuntui ihan kummalta, kun harjanteen lisäksi ympärillä näkyi vain valkoista. Yhtään ei tiennyt, kuinka korkealla oli tai millainen pudotus vieressä on.

The view on the top was rugged and barren. On the south side the clouds cleared of and we could see far. On the north side we could see nothing, there were only clouds. At some point, when we walked on the ridge, it felt funny when we could only see while in addition to the ridge. It was impossible to know how high up we were or what kind of a drop would be right next to us.

Huipulta paluu sujui myös hyvin ammattitaitoisen oppaan johdolla. Osan matkaa kiivettiin rinnettä takaperin alas, kun etuperin se oli liian jyrkkä. Täytyy myöntää, että ilman opasta ja turvavarusteita en olisi huipulle kiivennyt, sen verran nimenomaan alastulo minua jännitti. Majatalolle päästyä oli aika lailla voittajafiilis. Palattuamme huipulle lähti vielä yksi pariskunta, kahdelle muulle huiputus jäi odottamaan seuraavaa aamua.

Majoitushuone oli siisti mutta erittäin pieni. Huone oli noin 8 neliön kokoinen ja siinä oli kaksi 120 cm leveää kerrossänkyä, siis nukkumatilat kahdeksalle hengelle. Kukaan meistä ei nukkunut kovin hyvin.

Aamulla herätys oli ennen kuutta. Ulkona oli valtavan kova tuuli, vähän alle 200 metriä sekunnissa, siis lähes hirmumyrskyn verran. Parin tunnin odottelun jälkeenkään tuuli ei osoittanut riittävästi tyyntymisen merkkejä, joten jouduimme lähtemään takaisin alas, eivätkä viimeiset kaksi ryhmämme jäsentä päässeet huipulle.

Paluumatka sujui vauhdikkaasti ja helposti edellisen päivän kiipeämiseen verrattuna. Takaisin Kranjska Goraan pääsyn jälkeen alkoi rataa ihan kunnolla. Onneksi säästymme itse kuivina. Päiväunet olivat kyllä tarpeen hotelilla.

The way down from the top went also well with our experienced guide. Part of the mountain was so steep, that we had to go backwards, because it would have been otherwise impossible. I have to admit that without the guide and safety equipment I would not have climbed to top, that much I was worried about getting down. Back at the hut I felt like a winner. After we got back, a couple went up. The two last had to wait until the morning.

Our room was clean but very small, only about 8 square meters. There were two two-layer beds, which were 120 cm wide - sleeping facilities for 8 people. None of us slept well.

The wake-up was before six o’clock. Outside there was a terribly hard wind, a bit less than 200 meters per second, which means that it blew almost at the speed of a hurricane. After waiting for a couple of hours the wind did not show enough signs of calming, so we had to start heading down. The two last members of our group did not get to the top of Triglav.

The way back to the Krma valley went fast when comparing to the climb of the previous day. After we got back to Kranjska Gora a heavy rain started. Luckily we did not get wet. A nap at the hotel was well deserved.

Maanantaina ehdin vielä käydä pienellä kävelyllä, siis edellisiin päiviin verrattuna pienellä. Pyysin aamupalalla hotelilla lupaa käyttää saunan suihkua ja lainata pyyhettä palattuani, koska jouduin jo luovuttamaan huoneeni aamulla, ja se onnistuikin mukavasti. Niinpä kävelin vielä Vršič:n suuntaan katsomaan venäläistä kappelia (1158 m) ja palasin toista reittiä joen vartta pitkin takaisin.

On Monday I had enough time for a short walk – compared to the previous days, that is. After the breakfast the hotel personnel agreed that I could use the shower at the sauna and borrow a towel, when I returned (I had to check out in the morning). So I walked to the direction of Vršič to see the Russian Chapel (1158 m) and came back on another way, by a river.

Istuessani bussissa matkalla lentokentälle yritin lukea mukana ollutta kirjaa. Siitä ei vaan tullut mitään, kun en saanut pidettyä silmiäni erossa vuorista. Olisinpa voinut ottaa ne kotiin mukaan!

When I sat in the bus on the way to the airport I tried to read a book. It was impossible to concentrate, when I could not keep my eyes of the mountains. I wish I could have taken them with me!

Pussukka ja toppeja (Little bag and tops)

2008-07-06T21:27:00.005+03:00

Onpas mennyt pitkään siitä, kun viimeksi olen blogia päivittänyt. Tänään tein aurinkolaseille pussukan, kun niiden oma kotelo meni rikki, eikä optikkoliikkeessä ollut sopivaa. Malli on omasta päästä, roosa lanka on Novitan Isoveikkaa ja luonnonvalkoinen Novitan Ainoa. Enpä taida uutta koteloa hankkiakaan, kun tuo tuntuu riittävän pätevältä.

Well, it has been a long time since I have updated my blog. Today I crocheted a small bag for my sunglasses, because their own box got broken, and I could not find a new one in the opticians shop. The model is my own, rose yarn is Novita Isoveli and off white yarn is Novita Aino. Maybe I will not by a new box after all, because this bag seems to do the job just fine.

Roosasta topista puuttuu vieläkin vyötärön korjaus. Niin kuin kuvasta näkyy, sitä tarvitaan kipeästi.

I have not yet fixed the waist of the rose colored top. As you can see, it really needs to be done.

Valkoisen Lace-edged corset –topin kappaleet ovat melkein valmiita. Mittausvirheiden vuoksi niitä on pitänyt neuloa osittain uudelleen, mutta nyt näyttää hyvältä. Tämän topin viimeistelyssä onkin vielä monta vaihetta edessä, kun on pitsihelmaa, nappilistaa, nyöriä ja muuta.

The pieces of the Lace-edged corset are almost knit. Because of the mistakes in measuring I have had to knit them partly twice, but now they look fine. There are many of steps when finishing this top, when there are the lace-edge, buttonhole band, I-cord drawstring and so on.

Koiranhoitoa ja auto-ongelmia (Dogsitting and carproblems)

2008-06-22T19:15:00.003+03:00

Kesätoppi valmistui juuri! Se on ollut jo muutaman päivän päättelyitä ja höyryttämistä vaille valmis, mutta nyt nekin on tehty. Siitä tuli kohtalaisen hyvä. Kaula-aukon madallus ja topin pidennys onnistuivat, mutta vyötärön sisäänotosta tuli vähän liian jyrkkä. Asia varmaan korjaantuisi, jos purkaisi vähän sivusaumoja ja ottaisi pidemmältä matkalta ommellen sisään. Siinä voisikin olla sopivaa tekemistä illan futismatsin ajaksi!

Olen myös aloittanut ja päässyt hyvään vauhtiin toisen topin kanssa. Siis sen, jota varten alun perin vaaleanpunaiset Tennesseet ostin. Kävin viime viikolla ostamassa luonnonvalkoista Sandnes Garn:n Mandarin Petit –lankaa. Ihanaa neulottavaa! Minulla on aina ollut sellainen käsitys puuvillalangasta, että sitä on hankala neuloa, mutta Mandarin on muuttanut sen käsityksen. Lisäksi se on miellyttävän pehmeää. Topista on nyt molemmat takakappaleet valmiina ja etukappaleet aloitan, kunhan saan kotona olevista kirjoista varmistettua lyhenteen merkityksen. En jaksa nyt alkaa googlata sitä.

Jep jep, en tosiaan taaskaan ole kotona. Olen ollut viikon vanhempieni koiria Sopua ja Ilonaa hoitamassa ja samalla talonvahtina. Täällä koirulaisten yhteiselo sujuu paremmin kuin minun kotona. Työmatkatkin ovat sujuneet yhtä poikkeusta hyvin välillä autolla ja välillä bussilla, koska matkaa on normaalin kymmenen kilometrin sijaan pari kymmentä kilometriä suoraa tietä tai vaihdotonta bussireittiä. Oma koti on vielä matkanvarrella, joten siellä oli toisella yrittämällä helppo poiketa. Kamera on siellä omassa kodissa, joten kuvia tulee vasta ensi viikolla.

Niistä yhdestä poikkeuksesta ja toisesta yrittämästä… Menin tiistaina töihin vanhempien autolla, mikä piti helpottaa ja nopeuttaa kotimatkaa huomattavasti, koska oli elintärkeää asiaa lankakauppaan ja tärkeää asiaa omaan kotiin. Kävin ensin lankakaupassa, josta ostin aiemmin mainitsemaani Mandarin Petit:iä.

Omaan kotiin ajaessani ihmettelin, miksi ilmastoinnista tulee lämmintä ilmaa. No mitäs minä siinä muuta kuin pistin viileämpää säätöä kehiin. Ei auttanut, tuli vain kuumempaa ilmaa. Sitten syttyi jokin merkkivalo, jota autoista ymmärtämättömänä säikähdin. Tajusin kuitenkin katsoa lämpömittaria, joka oli heilahtanut punaiselle. Onneksi siinä vaiheessa matkaa parkkipaikalle oli enää pari sataa metriä. Ohjekirja vahvisti jo arvaamani asian, että jäähdytinneste on vähissä. Mokoma kirja vaan käski laittamaan jäähdytinnesteen ja veden seosta oikeassa suhteessa eli fifti-fifti. Mietin, että eikö sinne laitetakaan pelkkää vettä, niin kuin yhteen ikivanhaan autoon laitettiin, eihän minulla mitään sellaisia nesteitä ole!

Uskaltauduin yrittämään puolentoista kilometrin päähän huoltoasemalle, jonne onneksi pääsin ihan turvallisesti. Ohjekirjassa nimittäin sanottiin, että sitten vasta, jos valo alkaa vilkkua, pitää pysähtyä heti. Huoltoasemalta sainkin apua, oikein ystävällistä sellaista. Oikeanlainen jäähdytinneste löytyi ja henkilökunnan asiantuntemus rauhoitti. Ensin käytiin katsomassa säiliön tilanne, sitten piti istua odottamaan koneiston jäähtymistä ja sitten sai laittaa lisää nestettä ja vettä. Niitä meni sittenkin väärässä suhteessa, mutta se ei kuulemma ole vaarallista – pääasia, että jäähdyttimessä on nestettä. Auto kulkee nyt hyvin ja on kohtapuoliin menossa muutenkin määräaikaishuoltoon, joten asiat taitavat olla kaikin puolin kunnossa.

Suurin apu oli kuitenkin se, että Heidi-ystävä mene päästämään koirat ulos – kiitos Heidi. Oballe myös kiitokset teknisestä puhelinkonsultaatiosta. Onneksi on olemassa teidänlaisia ystäviä!

I have just finished my summer top! It turned to be quite good. Making a lower neck line longer front and back are very fine, but the decreases for the waist are made too rapidly. The waist line would probably get better, if I re-shape it by sewing the seams. That’s a good thing for me to do while watching tonight’s soccer game!

I have also begun to knit another top. The one that I got those pink Tennessee yarns for. This time I bought off-white Mandarin Petit yarn of Sandnes Garn for it. It is great to knit! I have always thought that cotton yarn is difficult to knit, but Mandarin has changed my thinking. in addition it is very soft. The back pieces are finished and I will start with the front piece as soon as I check one abbreviation in a book at home. I’m not in the mood to google it.

Oh yes, once again I’m not at home. I have been dogsitting my parents dogs Sopu and Ilona and at the same time looking after their house. It is easier to handle the dogs here than at my own home. The ways to work have gone, without one exception, by car or by bus. There is a direct road or a single bus line there. My own home is on the way, so it was easy to pop there on the second try. My camera is there at my own home, so I will post new pictures next week.

About that one exception and second try… I drove to work on Tuesday with my parents car, which was supposed to make my way back home easier and faster, because I really needed to stop at the yarn shop and also needed to stop at my own home. Firs I went to the yarns shop to get that Mandarin Petit which I mentioned before.

When I was driving to my own home I wondered why the air conditioner gives warm air and of course I turned it colder. Well, it did not help, I only got warmer air. Then a light indicated some problem, but I did not know what. Somehow I looked at the thermometer, which had turner to red. Luckily there was only a couple of hundred meters to our parking space. The manual confirmed my suspicion that there was not enough fluid in the cooler. The book only gave one option, which was to add a combination of cooler fluid and water in a right proportion, which is fifty-fifty. I was wondering why it is not just water, that should be put there, which was the case with one old car. I don’t have that kind of fluid!

I dared to try to drive to the nearest gas station, which is about 1.5 km (about 0.9 miles) from my place, and I gut there just fine. In the manual it said that it a light starts to wink, the car needs to be stopped immediately. The service at the gas station was very kind and I got help. The right kind of cooler fluid was found and the expertise of the personnel calmed me down. First we checked the fluid container, then I had to just sit and wait until the car cools down and finally I could refill the container with the fluid and water. The proportion got incorrect but I learned that it is not dangerous – the main thing is that there is fluid in the cooler. The car runs now smoothly and it is soon time to take it to get it checked, so I guess everything is just fine.

The biggest help for me was that my friend Heidi went to get the dogs out – thank you, Heidi. Thanks also for Oba, who gave me technical help by phone. I am lucky to have friends like you!

Hopeaa! (Silver!)

2008-06-14T18:06:00.005+03:00

Onneksi olkoon Pirre ja Anu! He nousivat tänään Varkaudessa agilityn SM-joukkuekisojen toiseksi korkeimmalle korokkeelle mini-luokassa. He kiisivät radan yli kuusi sekuntia alle ihanneajan ja ilman virheitä. Myös muiden joukkueen parien suoritukset ovat varmasti olleet hienoja. Tulokset löytyvät VarPS:n sivuilta.

Huomenna ovat vuorossa yksilökisat, joihin Anu osallistuu sekä Pirren että Riinan kanssa. Geena pitää kannuksia ja minä peukkuja ja varpaita pystyssä. Tsemppiä!

Congratulations Pirre and Anu! They are the silver medalists of today’s agility Finnish championships mini team competition. They flew the course more than six seconds under the estimated time and without any mistakes. Also the performances of the other team members must have been great. The results can be found on the web page of VarPS.

The individual competitions are tomorrow and Anu will take part in them with both Pirre and Riina. Geena keeps her paws and I will keep my fingers crossed for them. Go on!

Koska ehtisi neuloa? (When would there be time to knit?)

2008-06-13T21:55:00.028+03:00

Terveisiä suklaa-addiktien luvatusta kaupungista! Olin neljän päivän työmatkalla Belgian Bryggessä, jossa suklaakauppoja oli muutaman kymmenen metrin välein. Eivätkä ne olleet vain kauppoja, vaan niissä myös valmistettiin itse konvehteja ja monen muun laisia suklaaherkkuja.

Greetings from the promised city of chocolate addicts! I was on a business trip in Brugge Belgium for four days and in the city there were chocolate shops almost next to each other. And they were not just shops, the pralines and many other chocolate sweets were made in them.

Mutta jospa kertoisin ensin hitaasti etenevistä neuleistani. Ainoa, joka on pikkuhiljaa valmistumassa, on toppi. Takakappale on valmis ja etukappaleesta on kohta neulottu puolet. Ihan hyviä tekemisiä minulla on ollut, niin kuin kukkien istutus ja tuo reissu. Matkan ohjelma oli niin tiivis, että siinä ei puikkojutuille ollut aikaa, enkä lennoilla jaksanut tikutella. Tänä viikonloppuna haluaisin saada topin ainakin lähes valmiiksi.

But I will first tell about my slowly progressing knits. The only one that is in a better shape than on the last time is the top. The back is knit and the front is on the half way. I would anyway say that I have good reasons for being slow, for example planting flowers and the trip. The program in Brugge was so tight that there was no time for knitting and I was too tired on the flights to do that, too. However, I would like to finish the top this weekend.

Ja nyt tulee matkakuvia selostuksineen. Ensimmäisenä ovat hevosvaunut, joilla turisteja kierrätettiin ympäri kaupunkia. Mekin harkitsimme ajelua, mutta sille ei ollut aikaa.

And here are some pictures. The tourists were taken around the city with this kind of carts. We considered a ride too, but we did not have time for it.

Bryggeen liittyvät ehkä läheisimmin suklaa ja kanaalit. Paikalliset kutsuvat kaupunkiaan pohjoisen Venetsiaksi – en osaa ottaa asiaan kantaa, koska en ole käynyt Venetsiassa, mutta joka tapauksessa kanaaleilla on selkeä vaikutus kaupunkiin. Kaupunki on ehkä kaunein, jossa olen koskaan käynyt. Bryggen vanha keskusta on UNESCON maailmaperintölistalla.

The two main things of Brugge are probably chocolate and canals. The locals call their city the Venice of the North – I can not comment on that, because I have never been to Venice. One way or the other, the canals have a clear effect on the city. It is probably the most beautiful city where I have been. The center of old Brugge is on the UNESCO World Heritage list.

Tällainen suloinen suklaapuoti löytyi Eiermarkt:lta Markt–aukion länsipuolelta.

This quite chocolate shop is on Eiermarkt, west from Markt square.

Tämän koristeellisen talon ohi kuljimme Oostmeers ja Prof. Dr. J. Sebrechtsstraat –katujen risteyksessä, kun etsimme tiistai-iltana mukavaa ravintolaa.

We passed this decorated house on the crossing of Oostmeers and Prof. Dr. J. Sebrechtsstraat, when we were looking for a nice restaurant on Tuesday evening.

Ensimmäisenä eli tiistaiaamuna kävi niin, että heräsin tuntia liian aikaisin. Kävi se klassinen juttu, että kännykän kello jäi kääntämättä paikalliseen aikaan. Laittauduin valmiiksi ja lähdin aamiaiselle, mutta ihmeekseni huomasin, ettei sitä ollut vielä tarjolla. Todettuani erehdykseni olin kuitenkin itse asiassa tyytyväinen, koska minulla oli hyvin aikaa lähteä aamulenkille. Siispä menin vaihtamaan juoksukamppeet päälle ja lähdin katsomaan kaupunkia. Innostuin heräämään ajoissa myös keskiviikkona, koska totesin hölkkäämisen käteväksi tavaksi tutustua kaupunkiin rauhallisena aikana. Nuo komeat kultakoristeiset rakennukset olivat lähellä hotelliamme Brug–aukiolla.

On the first morning, Tuesday, I woke up one hour too early. The reason was classic – I forgot to update my mobile phone to the local time. I got ready and went for breakfast, but strangely it was not ready yet. However, when I noticed my mistake, I was actually quite happy for it, because I had time to go out. So I went to change to my running clothes and shoes and went to look at the city. It was so nice to jog on the early and peaceful hours and get to know the city that way, so I did the same next morning, too. These beautiful gold decorated buildings were close to our hotel by the Brug square.

Keskiviikkoaamuna juoksin tämän kauniin paikan ohi Snaggaerdstraat:lla.

On Wednesday morning I passed this beautiful place on Snaggaerdstraat.

Tällä aluksella matkustimme keskiviikkona Dammeen illalliselle.

We took this boat on Wednesday evening to get to dinner in the town of Damme.

Näkymä Dammesta Bryggeen päin.

A view from Damme to the direction of Brugge.

Niin kuin matkoilla aina tahtoo käydä, Bryggestäkin jäi vielä paljon näkemättä. Ulkoa päin näin kyllä paljon kaunista, mutta monessa paikassa olisin halunnut käydä sisälläkin. Toivottavasti joskus tulee tilaisuus viettää kaupungissa muutama päivä omaa aikaa.

Like it happens on the most of the journeys, a lot of Brugge stayed unseen. I did see a lot from the outside, but I would have liked to see the indoors, too. I hope I will someday have a change to spend some time of my own in the city.

Mehiläishuivi ja Naisten Kymppi (Bee shawl and Naisten Kymppi)

2008-05-25T21:18:00.005+03:00

Heräsin aamulla etureidet maitohapoilla eilisen juoksun jäljiltä, mutta silti innokkaana lähtemään työkavereiden kanssa kävelemään Naisten Kymppiä. Jalat vertyivät kävellessäni bussiterminaalista stadionille ja kävely tuntui mukavalta. Kovasti olisi tehnyt mieli lähteä jouksioiden matkaan. Onneksi olin kuitenkin sopinut käveleväni samaa matkaa työkavereiden kanssa, niin pystyin hillitsemään mieleni. Jälkeenpäin rentouduimme saunassa ja nautimme herkullisesta ruoasta. Päivä oli tosi mukava ja seura erityisen hyvää.

Slow-Bee –huivista on nyt neulottu ensimmäinen vihje. Tänään on ilmestynyt jo kolmas vihje, eli viikon olen jäljessä. Huivin piti edetä hitaasta, mutta näiden kahden ensimmäisen tahti olisi mielestäni edellyttänyt aika reipasta neulomista. No, nyt sen pitäisi kuulemma hieman hidastua. Ja saahan nuo vihjeet printata ja neuloa sitten ihan omaan tahtiin - mitäs niistä sen kummempaa stressiä ottamaan.

In the morning I woke up feeling yesterdays run in my thighs, but still I was eager to get to walk Naisten Kymppi with my colleagues. (Naisten Kymppi is a yearly even for women. The participants can choose if they want to run, jog or walk 10 km.) When I walked from Helsinki bus and coach terminal to the Olympic Stadium, my legs started to feel better and it felt good to walk. I would very much have wanted to go along with the runners. Luckily I had agreed with my colleagues to walk with them, so I could control myself. Afterwards we relaxed in the sauna and enjoyed a delicious meal. The day was very nice and the company great.

The first clue of the Slow-Bee has been knit. The third one has been published today, so I am a week behind the schedule. The clues were supposed to come slowly, but these first two ones would have required quite fast knitting. Well, now it should get slower. And I can always print the clues and knit just the speed that is good for me – there is no reason to get stressed because of this.

Puolimaraton juostu (Finished half marathon)

2008-05-24T19:37:00.004+03:00

Pääsin maaliin! Kalevan Kierroksen kolmas osuus juostiin tänään Somerolla aurinkoisessa ja tuulisessa säässä. Kiitos Someron Esalle hyvin järjestetystä tapahtumasta! Meillä puolikkaan kiertäjillä matka oli puolimaraton eli 21,1 km, täysmatkalaiset juoksivat koko maratonin. Tuo mitali on palkinto osallistumisesta ja pääsee muiden joukkoon vitriiniin muistuttamaan siitä, mihin pystyin.

Lähdin matkaan pessimistisenä. Polveni kipeytyi viikko sitten pihatalkoissa ja on vaivannut vähän päivittäin sen jälkeen. Olen syönyt särkylääkettä kuurina ja liikkunut niin vähän kuin mahdollista toivoen siitä olevan apua. Otin yhden kivunehkäisytabletin myös vähän ennen starttia. Lisäksi kuntoni on huomattavasti huonompi nyt kuin vuosi sitten. Olin ihan varma, että joudun keskeyttämään viimeistään matkan puolessa välissä. En kuitenkaan voinut jättää yrittämättä, sillä meillä on työpaikkajoukkue, eikä joukkuetta voi yrittämättä pettää.

Varustauduin juoksuun urheilujuomalla parilla energiageelillä, huoltopisteitä reitin varrella oli neljä ja niistä sai vettä ja urheilujuomaa. Matka sujui kaikesta huolimatta tilanteeseen nähden oikein hyvin. Kymmenen kilometrin paikkeilla polvi muistutti hyvin heikosti olemassa olostaan muutamalla askeleella ja teki niin myös parin kilometrin välein siitä eteenpäin. 17 kilometrin kohdalla tuntui, että reisistä loppuu voimat. Ehdin kuitenkin jo ajatella, että niin vähän ennen maalia en voi keskeyttää. Onneksi energiageeli auttoi – se on ihmeainetta.

Pääsin kuin pääsinkin siis maaliin, ja se on pääasia. Aikani oli 2 tuntia 7 minuuttia ja sekunnit päälle, eli tällä kunnolla tosi hyvin. Se on yhdeksän minuuttia hitaampi kuin viime vuonna, mutta se ei haittaa yhtään mitään.

Seuraava osalaji onkin sitten soutu. Vesillä viihdytään Lohjalla 28.6.

I made it to the finish! The third part of Kalevan Kierros was run today at Somero on a sunny but windy weather. Thanks for Someron Esa for the well organized event! We, who participate for half distances, run a half marathon (21.1 km) and the full distance runners run the full marathon. The medal above is prize for participating.

I was quite pessimistic on the start. My knees had got sore a week ago and had been bothering me a bit daily since that. I have been taking pain medicine regularly and been walking as little as possible hoping that these actions would help. I also toke one medicine before the start. Also I am not in as good condition as I was a year ago. I was sure that I would have to quit before half way. We have a team from work and I could not let them down, so I had to at least try.

Sports drink and energy gel would safe me, if anything. By the route there were also four points where the participants got water and sports drink. I run very well when taking in to account the reasons for my pessimism. When I had run about 10 km my knee reminded about it very slightly for a couple of steps and the feeling came back a few times after that. On the point of 17 km my thighs felt powerless and I thought that I can not quit that close to the finish line. Well, the energy gel helped and I could go on.

So I did reach the finish line and that is what counts. My time was 2 hours 7 minutes and unknown amount of seconds, which is very well considering my condition. It is seven minutes slower than last year, but that does not bother me at all.

The next sport is rowing. That event will take place at Lohja on 28 June.

Toukokuun SNY -paketti (Gift from my SP)

2008-05-21T21:45:00.007+03:00

Kiitos paketista, SNY, se tuli perille tänään! Jo portilta näin, että postinkantaja oli jättänyt paketin ovelle ja heti arvasin, kenestä se on. Ystäväkseni paljastui Anna Kielo –blogista – hei hei vaan, Anna, täältä vilkutan. Paketit ovat ilahduttaneet minua kovasti :-)

Paketista löytyi ihanaa Dropps:n Alpaca–lankaa ja vielä kaunista, hieman tiilen suuntaan sävyttyvää punaista. Lisäksi mukana oli bambuiset pyöröpuikot, jotka varmasti tulevat käyttöön, ja koiraihmiselle sopiva suloinen kortti.

Selailin ja Dropps:n nettisivuja, joista tiesin löytyvän hyviä ideoita. Yhdessä Safranin kanssa neulottavassa villatakkivaihtoehdossa on mielenkiintoisesti muotoiltu etuosa. Tässä on toinen kaunis malli. Langasta saisi myös hyvin talvitakkiini sopivan päähineen, kaulahuivin ja sormikkaat. Sormikkaita tarvitsisinkin. Lace Style –kirjassa on ohje kauniiseen Shetland Shawl Turned Vest –liiviin, jota olen ihaillut siitä asti, kun kirjan ostin. Vaihtoehtoja siis riittää!

Thank you for this gift, SP, I received it today! I saw from the gate, that the postman had left the parcel at my door, and knew right the way where it was from. My pal is Anna from blog Kielo. Hello Anna! The gifts haw really been wonderful and they have made me happy :-)

This gift included Dropps Alpaca yarn, which I like a lot, and the color is beautiful red. There was also a circular bamboo needle, which I will use for sure, and a cute post card.

I looked at the patterns on the Dropps web page, because I can always find good ones there. One cardigan, which is knit with Safran, has interesting front. This other one is also pretty. Another option is to knit a hat, scarf and gloves. I would need gloves. In Lace Style book is Shetland Shawl Turned Vest pattern, which I have admired ever since I bought the book. So there are a lot of options!

Siskon blogi (My sisters blog)

2008-05-19T21:59:00.004+03:00

Siskoni on perustanut blogin Shelttiepelit, jossa hän kertoo shelteistään Pirrestä ja Riinasta ja heidän agility-harrastuksestaan. Mukavaa luettavaa on jo.

My sister has a new blog Shelttiepelit, where she tells about her shelties Pirre and Riina and about agility.

Oliko tämä neuleblogi? (Is this a knit blog?)

2008-05-19T21:21:00.004+03:00

Onko tämä blogi muuttunut kävelyblogigsi? Ei sentään, urakka oli vaan sen verran iso, että pakkohan siitä oli kertoa.

Äiti sai äitienpäivälahjaksi Nallesta neulotut Bombadil –sukat. Olin päätellyt varret hieman liian tiukkaan, joten korjasin ne heti sunnuntaina. Äiti oli tyytyväinen uusiin sukkiinsa.

Huivimysteeri on alkanut. Aloin neuloa ensimmäistä vihjettä muutaman päivän sen ilmestymisen jälkeen, joten olen hieman jäljessä jo tässä vaiheessa. Toinen vihje ilmestyi eilen, enkä ole vieläkään saanut ensimmäistä valmiiksi. Yritän kiriä tämän viikon aikana. Kesätoppi ei ole juurikaan edennyt edellisestä kuvasta, josko yhtään.

Neulomattomuuteen löytyy kuitenkin hyviä syitä, joista Reitti 2000:n kävely on yksi. Lisäksi meillä oli lauantaina taloyhtiön pihatalkoot, joiden järjestelyissä olin mukana. Itse talkoisiin meni seitsemän tuntia.

Sunnuntainakin oli puuhaa, olin katsomassa Sheltti-show:ta Espoon Puolarmaarissa. Kun siirtolapuutarhan laidalla oltiin, pihoja oli pakko päästä katselemaan tapahtuman jälkeen vähän lähempää. He ovat kerta kaikkiaan ihania!

Is this knit blog turned in to a walking blog? No, it is not, the project was just so big that I had to tell about it.

My mother got Bombadil socks of Novita Nalle yarn for mother’s day. The bind off was a bit too tight, so fixed them already on Sunday. Mother liked her new socks.

The mystery shawl has started. I started to knit the first clue a few days later than it was published, so I am already some days behind the schedule. The second clue came yesterday and I still have not finished the first one. I will try to catch up this week. I have not proceeded with the top too much, if at all.

There are good reasons for not knitting, one of them being the Route 2000. In addition I was one of the three people organizing the community effort of our apartment house on Saturday. We worked seven hours on Saturday.

On Sunday I was watching a Sheltie show in Puolarmaari Espoo. There are very beautiful gardens in Puolarmaari, so we went to see them after the show.

Kävelyurakasta (About the walking project)

2008-05-14T22:00:00.018+03:00

Hohhoijaa, että osasi eilen illalla väsyttää – ja väsyttää kyllä vieläkin. Uni maistui viime yönä ihan mahdottoman hyvin. Kerron vähän lisää meidän reissusta.

Lähtötunnelmat olivat jännittyneet hieman lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen. Vähän piti meidän siskosten kinatakin lähtöhetkellä, mutta onneksi tunnelma tasoittui nopeasti. Etukäteen meitä jännitti lähinnä tuleva yö, koska emme varmasti tienneet, missä tulisimme nukkumaan. Hallaakin oli yöksi luvassa. Puhtaan juomaveden saanti oli myös kyseenalaista, joten olimme varautuneet apteekista hankituilla vedenpuhdistustableteilla. Eväätkin ovat aina kysymysmerkki, kun lähtee ensimmäistä kertaa uudenlaiseen liikuntasuoritukseen.

Aloitimme patikan maanantaiaamuna Pasilan asemalta klo 8.00 ja kävelimme Laaksoon reitin alkupisteeseen. Muutamat ensimmäiset kilometrit tuntuivat kevyiltä ja taittuivat tihkusateessa. Onneksi luvassa oli poutaantuvaa, joskin viileää ilmaa. Tuultakin piti olla vain 6 metriä sekunnissa. Vaikka eteneminen hyvältä tuntuikin, yritimme heti alkumatkasta pitää säännöllisin väliajoin edes parin minuutin taukoja, jotta jaksaisimme paremmin.

Oh how tired I was on Tuesday evening – and still on Wednesday. I do not know when I have slept as well as I did. I will tell more about our journey.

We were quite tensed before leaving our parents house in the morning. We had not slept enough and we even had words with each other, but luckily we soon got to a better mood. We were a bit nervous about the next night, because we did not know for sure where we would spend it. According to the weather forecast there would be frost during the night. We were unsure where to get clean water, so we had bought water cleaning tablets from the pharmacy. In addition, the food is also always a big question mark, when making a new kind of sport for the first time.

We started walking on Monday morning from Pasila railway station at 8.o0 am and walked to Laakso, where the route begins. The first few kilometers were easy and there was some light rain. Luckily the rain was supposed to stop, but the temperature would be quite low. The wind was supposed to be light, 6 meters per second. Even that it was easy to walk we tried to have a couple of minutes brakes regularly, so that we would have more energy later.

Paloheinässä Suomen Ladun ulkoilumajalla saimme ensimmäisen kerran täydennettyä vasta hieman vajenneita vesivarantojamme. Meistä oli kuitenkin tärkeää saada varmasti puhdasta juomavettä. Yritimme myös heti alkuun pitää huolta neste- ja energiatasapainosta.

Vantaan puolelle päästyämme sade oli jo lakannut. Myymäessä näimme jo useampien agilityn MM-karsintakisojen lämmittelylenkeiltä tutun vesitornin, ohitimme sen vain eri puolelta. Ero asfaltilla ja pehmeämmällä alustalla kävelyssä alkoi tuntua Varistossa ja aloimme siirtyä pientareelle aina kun mahdollista. Kehä III:n pohjoispuolella pidimme ensimmäisen evästauon. Siinä vaiheessa askeleet olivat juuri hieman hidastuneet, joten energian saanti ja hieman pidempi pysähdys olivat tarpeen. Tuon ensimmäisen evästauon jälkeen oli helpompi pitää säännöllisiä taukoja.

We got to fill our water bottles with tab water in Paloheinä outdoor center. We had not drunk much yet, but we thought that it is important to get certainly clean water. We tried to take care of drinking enough and getting the required energy right from the beginning.

When we got to Vantaa, the rain had stopped. In Myyrmäki we saw the water tower, which is familiar to us from the warm up walks of several elimination competitions for agility world championships, we just passed it from the other side. We started to feel the difference between walking on asphalt or on a sand roads in Varisto and waked on edge of the road as much as possible. On the north side of the Kehä III road we stopped to eat for the first time. We had started to walk a bit slower, so it was necessary to stop for a little longer time and get some energy. After this first longer brake it was easier to take regular brakes.

Variston lenkkipoluilta erkaannuttuamme muita kulkijoita ei juuri enää näkynyt. Vain kaksi maastopyöräilijää ohitti meidät. Tuuli oli matkan aikana noussut niin, että sitä oli varmasti 16 eikä 6 metriä sekunnissa ja se tuli suoraan pohjoisesta. Serenaa lähestyessämme päätimme käydä siellä kysymässä jälleen täydennystä vesipulloihin ja haukkaamassa evästä. Se oli kuitenkin suljettu, joten pysähdyimme pienen matkan päähän kävelytien varteen syömään omia eväitä. Vesipullot täytimme parin kilometrin päässä Myllyjärven uimarannan kupeessa ja otimme vedenpuhdistustabletit käyttöön. Ruoka ei ollut vielä ehtinyt vaikuttaa, joten pidimme taukoa uimarannan pukukopissa ja otimme vähän energiageeliä.

Pian matkaa jatkettuamme olo tuntui taas paljon paremmalta. Luukin ulkoilualueella ehdin kirkaista ja loikata käärmettä karkuun ennen kuin huomasin sen olevan kuollut. Sisko teki jossain vaiheessa vastaavan liikkeen.

Matka eteni mukavasti Rinnekotia kohti. Poikkesimme reitin varressa olevaan Suur-Helsingin golfkeskukseen, josta saimme taas vettä. Ostimme myös pitsarullat ja mehut, jotka maistuivat hurjan hyviltä. Pienen matkan jälkeen pääsimme ensimmäistä kertaa metsäpolulle, jota riittikin melkein yöpaikkaan asti.

Pohdimme yöpymistä Käärmelammen laavulla, mutta koska valoisaa riitti ja laavulla näytti jo joku olevan, päätimme jatkaa matkaa Salmeen asti. Tässä vaiheessa taukoja piti jo pitää ihan säännöllisesti. Jalkaterissä tuntui kävely ja nilkat olivat arat, joten askeleet piti ottaa harkiten.

Reitin ainoa huonosti merkitty kohta oli Vihdin puolella Saarisuon pohjoispuolella. Siellä piti pariin kertaan kaivaa Nuuksion ja Luukkaan ulkoilukartta esille ja tarkistaa sijainti ja suunta. Pitää antaa asiasta Vihdille palautetta, sillä muilta osin reitti on kuljettavissa ilman karttaa.

Sitä mukaa, kun lähestyimme Salmen ulkoilumajaa, askeleet rupesivat painamaan aina vain enemmän. Mietimme, löytyisikö nukkumapaikka ulkoilumajan luota vai vielä muutaman sadan metrin päästä keittokatokselta. Päästyämme perille aloimme katsella mahdollisia makuupussin paikkoja. Nähtyämme opasteen rantasaunalle päätimme käydä katsomassa, millainen kuisti siellä olisi. Löysimmekin nukkumiseen vallan mainion ja tuulelta suojaisan verannan.

Siskon nukkumapaikaksi tuli penkki. Minä puolestani vedin betonilattialla olleet kaksi ruohomattoa päällekkäin ja laitoin makuualustani ja –pussini niille. Saatuamme vaihdettua yöasut, urheilukerrastot ja microfleece –asut, päälle söimme kunnolla, hoitelimme jalkojemme rakkoja ja venyttelimme. Siinä venytellessämme kaksi vartijaa tuli paikalle tarkistamaan, että saunan ovi on lukossa. He vain tervehtivät meitä ystävällisesti ja jatkoivat sitten matkaa.

When we left the paths of Varisto behind us, we hardly saw any other people. Only two mountain bikers passed us. The wind had got harder and was more likely to blow 16 than 6 meters per second, directly from north. When we got closer to Serena water park, we decided to stop there to fill our water bottles and to eat something. However it was closed and we stopped to eat our own food. The water bottles we filled after a couple of kilometers on the side of Myllyjärvi beach and used the first of water cleaning tablets. We had another longer brake, because our muscles had not yet got the energy from the food that we had eaten a short while before. We stayed in dressing room of the empty beach, where we were protected of the wind, and had some energy gel.

Soon after we continued to walk, we felt a lot better. On a path of Luukki I screamed and jumped away from a snake before I noticed it was dead. My sister did the same after a while.

It was again quite easy to walk towards Rinnekoti. On the way we stopped at Suur-Helsinki golf center, where we again filled the water bottles. We also bought pizza rolls and some juice and they tasted very good. After a short walk we got to a narrow forest path for the first time.

We considered about spending the night at Käärmelampi, because there is a small manmade shelter for sleeping. However, there was still light for quite a long time and someone was already at the shelter, so we decided to continue walking. At this point we could feel the walking on our feet and ankles, and we had to be careful with the steps.

The only part of the route that was not well marked on the nature was on the north side of Saarisuo in Vihti. We had to check the map a couple of time to be sure which way to go. I should write Vihti about it, because except this part it is possible to walk the route without a map.

When we got closer to Salmi outdoor centre our feet begun to weight more on each step. We were thinking weather we would find a place to sleep close to the Salmi cabin or if we should walk a few hundred meters further at a cooking shelter. When we got to Salmi, we started to look around for a possible place to sleep. We saw a sign to a lakeside sauna and decided to check the porch. It was just perfect for us.

My sister got a place on the bench. I pulled two carpets on the top of each other and put my mattress and sleeping bag on them. When we had changed to the sleeping clothes, sport underwear and micro fleece, we ate a good meal, took care of the blisters on our feet and stretched. When we were stretching, two guards came to check that the doors are locked. They just said kindly hello and went on their way.

Yö sujui niin kuin aikaisempien vaelluksieni yöt ovat sujuneet, eli kovaan alustaan, linnunlauluun ja valoisaan kesäyöhön vähän väliä havahtuen. Aamulla herätessämme emme olleet kaikkein virkeimmillämme eikä matkan jatkaminen kovasti innostanut. Saimme kuitenkin mukavan yllätyksen, kun henkilökunta ilmestyi avaamaan rakennuksen toisessa päädyssä olevat puolilämpimät pukukopit ja pääsimme sinne vaihtamaan vaatteet ja pakkaamaan tavarat. Sain siskolta päkiöitteni alle geelityynyt, joiden toivoimme helpottavan matkantekoa. Hän laittoi vastaavat kantapäitten alle.

Lähdettyämme saunalta päätimme käydä tarkistamassa, olisiko jonkun alueen rakennuksen seinässä vesipistettä. Sellainen löytyi ja taas meillä oli puhdasta vettä.

The night was just like the first nights on my earlier hikes, waking up on time to time because of the hard floor, birds and the light summer night. When we wake up in the morning, we were not too excited to go on. We got a nice surprise when the personnel of the outdoor centre came to open the door of a warm dressing room and we could change our clothes and pack our bags there.

After leaving the lakeside sauna we decided to check if we could get water on the area. We found a water faucet and again we had fresh water.

Askeleemme eivät olleet yhtä kevyet kuin edellisenä päivänä. Oli selvää, että ainakaan Pirttimäkeen asti emme kävelisi. Kysymys oli, nousemmeko bussiin Högbackasta, Haukkalammen luontotuvalle menevän tien risteyksestä vai Solvallasta. Matka Högbackaan metsätietä pitkin sujui kohtalaisen hyvin, joten päätimme vielä jatkaa matkaa.

Högbackasta Haukkalammen luontotuvalle reitti on metsäpolkua. Molemmat kompuroimme jo ihan pelkästä väsymyksestä sen verran paljon, että totesimme loukkaantumisriskimme kasvaneen merkittävästi.

Purolan jälkeen Nahkiaispolun rakennetuilla portailla vastaamme tuli koululaisia. Päätimme antaa heidän tulla ensin portaat alas ja kiivetä ne itse vasta sen jälkeen. Heitä tuli kuitenkin niin paljon, että pakko oli lähteä nousemaan heitä vastaan. Onneksi portaissa mahtui ohittamaan. Luontotuvan oppaalta kuulimme, että koululaisia oli liikkeellä yhteensä neljäsataa.

Syötyämme evästä tarkistimme bussiaikataulun ja lähdimme kävelemään Solvallaa kohden. Olisimme voineet jäädä jo puoleen matkaan, mutta särkevistä jaloista ja väsymyksestä huolimatta sisua oli vielä sen verran, että Solvallaan asti oli pakko päästä. Pysäkillä odottelimme bussia noin 20 minuuttia, jonka aikana venyttelimme ja laitoimme lisäpuseroita päälle.

Sisko soitti bussista äidille, joka katsoi meille sopivan Espoon keskuksesta lähtevän junan ja tuli meitä Kirkkonummen asemalle vastaan. Hän kertoi, että isä on laittanut saunan lämpiämään ja lupasi laittaa meille ruokaa. Kehuimme siskon kanssa toisillemme ihania vanhempiamme.

Saunan lämpö teki todella hyvää lihaksille. En muista, koska olisin viimeksi saunasta niin kovasti nauttinut. Suihkussa kuitenkin tuli huono olo, niin huono, että vatsasta ihan väänsi. Ilmeisesti neste- ja ravintotasapaino oli sen verran sekaisin, että lämmönmuutokset eivät tehneet hyvää. Sisko oli hankkinut meille reissua varten ateriankorvikejuomia, joita oli vielä kaksi jäljellä. Hän kehotti juomaan sellaisen. Sen teinkin ja kävin sitten pitkäkseni. Pienten torkkujen jälkeen olo oli huomattavasti parempi ja äidin laittama karjalanpaisti maistui.

Kotiin päästyäni en kauaa jaksanut valvoa, vaan kävin nukkumaan jo puoli kymmenen maissa. Ja hyvin tulikin nukuttua.

Tänään on ollut edellisten päivien liikuntamäärään nähden yllättävän hyvä päivä. Hartioita olen selvästi huomaamattani jännittänyt, sillä päätä särki heti aamusta ihan kunnolla. Huomattavasti tavallista enemmän on janottanut ja jalat ovat olleet turvoksissa, mutta lihaksissa rasitus on tuntunut vain hieman. Töitäkin jaksoin tehdä ihan hyvin, tosin pinna oli tavallista lyhyempi. Huominenkin päivä menee palautellessa, mutta ehkä jo perjantaina voi liikkua hieman enemmän.

Eilen ja tänään olen sanonut, ettei loppumatkan kävely ainakaan vielä houkuta. Vaikka jaloissa vielä tuntuukin, niin nyt jo alkaa vähän kutkuttamaan, että josko joskus ne muutamat viimeiset kymmenet kilometrit kävisi kävelemässä…

Our feet were not as light as they were a day before. It was clear that we would not be able to walk to Pirttimäki. The question was if we would get in a bus in Högbacka, on the crossing of a road to Haukkalampi or in Solvalla. It was quite easy to walk to Högbacka on a narrow road, so we decided to go on.

After Högbacka the route was a narrow forest path. Both of us stumbled quite a lot, much because of being tired. We realized that the risk of getting injured had increased very much.

After Purola on the stairs of Nahkiaispolku a group of students came from the opposite direction. We wanted to let them come down first before we would climb up. It turned out that there were so many students, that we could not wait for all of them. Luckily we could pass on the stairs. The guide of the Haukkalampi guide hut told us that there were total of 400 students on the area.

After eating we checked the bus timetable and headed for Solvalla. We could have stopped on the half way, but despite of the aching feet and tiredness we just had to get to Solvalla. We waited the bus for 20 minutes and stretched and putt on warmer clothes in the meanwhile.

My sister called mother, who checked a train from Espoo for us and then came to get us from Kirkkonummi railway station. She told as that there was a warmed up sauna waiting for us and promised to make food. We have wonderful parents.

The warmth of the sauna was just what our muscles needed. I can not remember when I have enjoyed the sauna as much as I did now. When I got to shower I started to feel very ill. Probably body fluids and nutrients were not in balance and the changes of temperatures did not help at all. My sister had got us for the journey some drinks, that are contain a big portion of daily nutrients and advised to have one of those. I did that and then lied down. After a short nap I felt much better and enjoyed the food that mother had made.

When I got home I could not stay up very long time and went to sleep already at 9.30, which is very early for me. And I slept very well.

Today has been a good day considering all the exercise of the previous days. I have clearly tensed my shoulders, because I had a bad headache already in the morning. I have been thirsty all day and my feet have been swollen, but my muscles have been feeling much better than I thought they would. I have been able to work, although I have been more tensed than usual. I will be taking tomorrow easy, but maybe on Friday I will walk a little more.

Yesterday and today I have been saying that I am not up to walking the rest of the route just yet. But now, even that I can still feel the effect of the walk in my feet, I am starting to think that someday I could walk the remaining tens of kilometers…

Kotona! (Home sweet home!)

2008-05-13T20:43:00.011+03:00

Ihanaa olla kotona! Reitti 2000:lta tuli käveltyä noin vajaan 70 kilometrin matka, eilen noin 50 km ja tänään noin 16 - 17 km. Eilen siskon kanssa aloitimme Pasilan asemalta, josta kävelimme reitin alkupisteeseen Laaksoon.

Home sweet home! My sister and I walked maybe a little less than 70 km (43,5 miles) of the route 2000, yesterday about 50 km (31 miles) and today about 16 – 17 km (10 – 10,5 miles). Yesterday we started from Pasila railway station, from which we walked to the starting point in Laaakso.

Reitti kulkee hyvin monenlaisissa paikoissa. Tämä kuva on Vantaan Silvolasta.

The landscape of the route varies a lot. This picture is from Silvola in Vantaa.

Huilasimme hetken Myymäen lenkkipolun varressa.

We had a short brake in Myyrmäki by the jogging track.

Alitimme Kehä III.:n Varistossa.

We walked under the Kehä III road in Varisto.

Kuljimme kauniin Saaren Musta -nimisen järven rannalta.

This is the beautifu Saaren Musta lake.

Yövyimme tällä Salmen ulkoilumaja rantasaunan verannalla.

We spent the night on this veranda of the lakeside sauna at Salmi outdoor centre.

Aamulla oli ihana auringonpaiste.

The morning was beautiful.

Taipaleemme päätepiste oli Espoon Solvallassa.

Kerron myöhemmin retkestä lisää, nyt pitää päästä nukkumaan. Kiitos Anulle seurasta, äidille ja isälle Geenan hoidosta ja saunasta, joka maistui niin hyvälle.

We ended our journey in Solvalla Espoo.

I will tell more about the trip later, now I have to go to sleep. Thank you for the company, Anu. Thank you for taking care of Geena and for warming up the sauna for us, when we got back, mom and dad. I can not remember, when I have enjoyed so much about the warmth of the sauna.

Reitti 2000 (Route 2000)

2008-05-09T20:30:00.003+03:00

Saimme siskoni kanssa vuosi tai pari sitten idean, jonka päätimme joku kerta toteuttaa. Nyt sen toteuttamisen aika on tullut. Lähdemme maanantaina kävelemään Helsingin, Vantaan, Espoon ja Vihdin alueella kulkevaa Reitti 2000:tta. Tiistaina palaamme kotiin.

Reitin alkupiste on Helsingin Laaksossa, josta kuljetaan keskuspuistoa pitkin Paloheinän kautta Vantaalle. Martinlaakson jälkeen reitti kulkee Keimolaa kohti, jonka eteläpuolelta kaarretaan Espoon puolelle Lahnukseen. Haukkalammen ja Majalammen jälkeen päädytään Vihtiin, jossa suunnataan Salmen ulkoilualuetta kohti. Takalan laavun jälkeen seuraava tavoite on Nuuksion luontotupa. Sieltä suuntaamme Solvallan kautta Pirttimäkeen, josta matka jatkuu Luukkiin ja Lahnukseen. Loppumatka onkin sama kuin reitin alku, päätepiste on Laakso. Mittaa reitillä on 110 km ja se kulkee metsäpoluilla, maastopyöräreiteillä, teiden varsilla ja keskeisillä ulkoilualueilla.

Meidän tavoite on päästä mahdollisimman pitkälle. Kuljemme niin pitkälle kuin jaksamme ja pystymme. Yövymme jossain matkan varrella ja jatkamme matkaa seuraavana aamuna. Käveltävää on niin pitkälti, että mitä tahansa voi tapahtua. Toivottavasti selviämme ilman loukkaantumisia ja pahoja rakkoja.

A year or two ago my sister and I had an idea, which we decided to make happen someday. That day very close now. On Monday morning we will start walking the Route 2000, which is in the areas of Helsinki, Vantaa, Espoo and Vihti. The total length of the route is 110 km on the paths, roads and mountain bike routes. We will get back home on Tuesday.

Our goal is to walk as far as possible. We will spend the night somewhere on the way and continue in the morning. The route is so long, that anything can happen. I hope we will not face any accidents or get bad blisters.

Toppimalli valittu (Top pattenr chooced)

2008-05-09T19:32:00.007+03:00

Tällaisia kainoja kaunottaria kukkia on pikkuruisella pihallani – jouluruusuja siis. Tämä on se tummempi, jonka lisäksi kukkii vaaleampi vanhan roosan värinen yksilö. Kolmas jouluruusu ei tänä keväänä kuki, mutta näyttää muuten hyvinvoivalta. Jännitin kovasti, miten nämä ihanuudet selviävät talvesta. Onneksi talvi oli leuto, niin aarteeni pärjäsivät vallan mainiosti.

These shy beauties are flowering in my tiny garden – helleborus they are called. This is the darker one, but another one is flowering too, it has lighter, old rose colored flowers. My third one has not made any flowers this year, but otherwise it looks like it is doing very well. I was nervous about the winter and whether or not they would make it. Luckily we had a mild weather all winter, so my treasures had no troubles with it.

Mutta mennäänpä nyt aiheeseen, johon otsikko viittaa. Päätin tehdä Modan numerossa 2 olleen topin, jota olen jo aloitellutkin. Olen laittanut 3,5 mm pyöröpuikkoni sinne kuuluisaan varmaan talteen, joten joudun toistaiseksi neulomaan noilla pitkillä hirvityksillä. En pidä pitkistä puikoista, koska niiden kanssa tarvitsee kauheasti tilaa ja työstä tulee nopeasti painava kannatella. Bussissa niitä ei voi ollenkaan käyttää. Ensimmäistä kertaa neulon ylhäältä aloitettua puseroa.

But now I will tell about the top. I decided to knit the one in Moda 2/2008, which I thought before. I have put by 3.5 mm circular needles in a very safe place, so I have to knit with those terrible long ones. I do not like them, because they require much more space around me and the knit will soon get very heavy. The can not be used in bus at all. This is the first time that I am knitting down from the shoulder.

Tässä on vielä nähtäväksenne kuva orvokeistani.
Here are my violas for you to see.

Toinen toppi (Another top)

2008-05-06T21:19:00.001+03:00

Enpä tullut huomioineeksi, että silkki ja puuvilla painavat eri verran. Puuvilla on siis silkkiä kevyempää, ja silkille sopivilla puikoilla puuvillasta tulee ”peltiä”. Joopa joo, toppimalli siis vaihtuu.

Viimeisessä Modassa (2/2008) oli kiva malli numerolla 41. Odotan kuitenkin vielä uutta lehteä, jos siinä olisi joku hyvä vaihtoehto. Tuon lehden piti ilmestyä tänään, mutta ei sitä meidän Prismassa eikä Citymarketissa näkynyt. Jospa se olisi siellä huomenna.

Tuota mallia 41 yrittäisin muokata hieman. Etuosan kaula-aukko saisi tulla mielestäni hieman alemmaksi, toppi olla muutaman sentin pidempi ja vyötäröllä voisi olla vähän muotoa. Noista toimista pidennys on helpoin ja ainoa, jonka olen aikaisemmin tehnyt, mutta toisiakin kannattanee yrittää.

I did not take in consideration, that silk and cotton do not weight as much. So cotton is lighter than silk, which means that when it is knitted with needles that suite for silk, it gets really tight. Oh yes, I need to find a new top pattern.

In last Moda magazine (2/2008) there was a nice pattern number 41. I will still wait for the new issue, if there would be a good option. It was supposed to be published today, but I didn’t see it in the nearest hypermarkets. Well, maybe it will be there tomorrow.

If I knit the pattern number 41, I will try to make some changes to it on some parts. I think the neckline could be a little lower, the top could be some centimeters longer and the waist could be shaped. Earlier I have only changed the length, but the other changes are worth to try, too.

Sä kuvaat taas noita... (You only take photos of those...)

2008-05-04T20:11:00.004+03:00

Geenalla oli selkeät mielipiteet mallitilkun kuvaamisesta: leikkiminen on kivempaa ja kuvaan pitää päästä mukaan. Ensin se iski silmänsä lankakerään ja alkoi leikkiä kissaa. Käytiin sitten välillä leikkimässä Geenan omalla lelulla, jonka jälkeen se päätti tulla mukaan mallitilkkukuvaan, ja hyvinhän se siihen sopikin, valitsi jopa itse sopivan paikan ja hyvän poseerausasennon. Siis mallitilkku oli tuossa ennen hauvaa. Ja kyllä, kuvaan välillä tekeleitäni sen saman sängyn päällä, jossa Geena ja minä nukumme.

Tuo on siis mehiläishuivin mallitilkku. Siitä tuli kerta yrittämällä sopivan kokoinen. Helmien kiinnittäminenkin sujui hyvin. Nyt vaan odotellaan 11:ttä päivää, jolloin ensimmäinen vihje tulee.

Geena had clear opinions about taking photos: playing is much more fun and she must be in the picture. First she had her eyes on skein and started to play cat. We played a while with her own toy, after which she decided to get in the picture. Well, I find that she is a good detail in it, she even choose a good place and way of posing by herself. The swatch was there before the dog. And yes, I sometimes take pictures of my handiwork on the same bed than both Geena and I sleep in.

So that is the swatch of the bee shawl. I got just the right size on my first attempt. Also attaching the beads went well. Now I’m waiting for the 11th of May, when the first clue will be given.

Tänään hankin langat kesätoppia varten. Minun piti jo viime keväänä tehdä kesäksi pusero tai toppi, mutta silloin en löytänyt sopivaa mallia. Aikaisemmin tänä vuonna tilaamassani ”Lace Style” –kirjassa ihastuin heti tuohon ”Lace-Eedged Corset” –toppiin. Lankojen kanssa kävi niin hyvin, että kotoisat Novitan Tennessee ja Virkkauslanka sopivat hyvin korvaamaan kirjan mallissa käytettyjä ulkomaisia lankoja. En varmaan olisi raaskinutkaan ostaa 100 %:sta silkkilankaa. Kunhan saan salaisuusprojektini valmiiksi, aloitan tuon topin.

Today I got yarn for a summer top. I meant to knit one last summer, but I never found a good pattern. Earlier this year I ordered Lace Style book and found the charming Lace-Edged Corset in it. Another good thing is that I can use familiar Tennessee and Virkkauslanka yarns of Novita instead of the foreign ones recommended in the book. After all, I don’t think I would have bought 100 % silk yarn. As soon as I finish my secret project, I will begin to knit this top.

Lankoja ja helmiä (Yarn and beads)

2008-05-03T20:14:00.004+03:00

Tässäpä mehiläishuivia varten hankkimani tarvikkeet: 300 g Wetterhoffin Silviaa ja noin 3000 kappaletta 2,2 mm lasihelmiä. Lanka löytyi Korkeavuorenkadun Menitasta ja helmet Fredrikinkadulta Hobby Pointista Helsingistä.

Tuolla Hobby Pointissa kävin tänään. Katsoin eilen netistä karttaa väärin, kun siinä oli etelä oikealla ja länsi alhaalla. Päädyin siis harhailemaan pitkin Kampin katuja, kunnes ystävälliset vastaan tulijat opastivat oikeaan suuntaan. Pääasia joka tapauksessa, että liike ja helmet löytyivät.

These are the materials for my bee shawl: 300 g of Wetterhoff Silvia and about 3000 pieces of 2.2 mm beads. The yarn is from Menita on Korkeavuorenkatu and the beads from Hobby Point on Fredrikinkatu, both shops are in Helsinki.

On the Hobby Point I visited today. I checked the location yesterday incorrectly in the internet, because on the map south was on the right side and west was on the bottom of the map. Therefore I wondered around the streets until some kind people guided me to the right direction. Well, I found the shop and got the beads after all and that is the main thing.

Ulkoiluvappu (Labor Day outdoors)

2008-05-02T22:12:00.004+03:00

Jopas oli Vappusää - kerrassaan mahtava! Niin kuin varmasti moni muukin, vietin suurimman osan päivästä ulkoillessa. Hypättiin Geenan kanssa heti yhdeksän jälkeen bussiin ja parin vaihdon jälkeen päädyimme Pirttimäen ulkoilumajalle. Sieltä kävelimme noin 10 km Luukin kautta Lahnukseen. Luukissa pidimme evästauon. Geena sai murutikun ja minä kylmäsavulohileivät. Sai Geenakin ihan pienen murusen lohesta. Jollain koiraporukalla oli jopa jälkitreenit Luukissa.

Tuo metsäulkoilu ei meille - tai minulle - riittänyt, vaan vielä piti lähteä kävelemään vanhemmilta siskon, hänen koirien ja Geenan kanssa siskolle viiden kilometrin matkaa. Geena kyllä kertoi puolessa välissä matkaa, että kävely saisi jo riittää, ja niin me hidastimmekin vauhtia. Geena sai ansaitun palauttavan hieronnan, kun pääsimme perille.

Luonto on kyllä niin kaunis tähän aikaan vuodesta! Polkujen varret ovat täynnä valko- ja sinivuokkoja, lehdet puhkeamaisillaan ja juuri puhjenneet ja maa vihertyy silmissä. Lintujen laulu, purojen solina ja auringonpaiste kruunasivat kaiken.

Geenan mielestä sekä meri- että järvivedet ovat jo riittävän lämpimiä uimista varten. Tosin kovin pitkään sekään ei vedessä viihtynyt. Äiti lupaili kokeilla tänä viikonloppuna, joko Mäntyharjulla tarkenee veteen mennä. Hyrrr, kyllä se mahtaa kuitenkin olla kylmää.

Laitan kuvia retkestämme vähän pirteämpänä.

The weather of the Labor Day was just perfect! Like many other people, I believe, I spent most of the day outdoors. Geena and I took a bus right after 9 o’clock, changed the bus couple of times and found ourselves in the Pirttimäki hut. From there we hiked via Luukki hut to Lahnus, about 10 km. In Luukki we had our lunch. Geena got her own dog snack and I had a sandwich with smoked salmon. Geena got a tiny bit of the fish, too. In Luukki there was a group of people with dogs, and they were obviously training tracking.

The hike was not enough for us – or for me, that is. We walked also from my parent’s house to my sisters with her and her dogs (five more kilometers). On the half way Geena told us that she had had enough of walking for that day, so we slowed down. Geena got a well deserved relaxing massage, when we got to my sisters.

The nature is so beautiful this time of the year! The path sides are full of flowers (anemone nemorosa and hepatica nobilis), the trees are just getting or have just got leafs and the land gets greener every minute. The sounds of birds and streams and the sun shine crown it all.

Geena thinks that both the sea and lake waters are warm enough for swimming. However, she did not spend too long time in the water. My mother talked about maybe trying to swim at the summer cottage this weekend. Hrrr, I think that the water must still be too cold.

I will download some pictures tomorrow.

Myrtle Leaf -huivi (Myrtle Leaf shawl)

2008-04-30T17:34:00.003+03:00

Tässäpä Myrtle Leaf -huivin alkua, lähes kolme mallikertaa on valmiina. Lankana on SNY:ni lähettämä merinosilkkilanka, jota on mukava neuloa. Puikot ovat puolestaan ihan tavalliset Prymit tai mitkä lie kokoa 2,5. Tahti on sen verran hidas, että tuon huivin valmistuminen tulee viemään pidemmän aikaa, mutta mitään pikaprojektia en odottanutkaan. Joskos saisin sen kesällä valmiiksi.

Slow Bee -mysteeri alkaa 11.5. ja huomenna on viimeinen päivä liittyä mukaan. Langaksi olen hankkinut vaaleanharmaata Wetterhoffin Silvia -lankaa, jossa on 30 % silkkiä ja 70 % villaa. Lanka löytyi Helsingin Menitasta.

Above is a picture of the beginning of the Myrtle Leaf shawl, I have knit the pattern almost three times. The yarn is merino wool and silk from my SP and it is nice to knit (after my fingers got used to thin yarn and needles). The needle size is 2.5 mm. The shawl is quite slow to knit, so it will take quite a long time to finish it. Well, that’s not a problem - I did not expect this project to be completed soon. Maybe I will get it finished in the summer.

The Slow-Bee-Mystery will start on May 11 and tomorrow is the last day to join the KAL. My yarn is light gray yarn, Silvia from Wetterhoff, and it contains 30 % silk and 70 % wool. I found it in the Menita shop in Helsinki.

Valmista ja suunnitteilla (Done and planned)

2008-04-15T18:57:00.007+03:00

Wabi-sabi on valmis! Pingotin sen sunnuntai-iltana ja maanantaina jo kietaisin sen kaulaan töihin lähtiessäni. Huivista tuli tosi pitkä. Olisin pärjännyt huomattavasti lyhyemmälläkin huivilla, jolloin olisin saanut siitä vähän leveämmän. Muuten kyllä olen tosi tyytyväinen lopputulokseen, huivista tuli mielestäni kaunis.

My Wabi-sabi is done! I blocked it on Sunday evening and wrapped it around my neck on Monday morning, when I left to work. The scarf could have been shorter and wider. Otherwise I'm happy with it. I think it turned out very beautiful.

Tässä on vielä yksityiskohta toisesta päästä.

This is a detail of the other end.

Postiakin on tullut oikein Ameriikasta asti. Posteljooni oli eilen tuonut ilmoituksen suurikokoisesta lähetyksestä, jota lähdin tänään (lankakaupan kautta) noutamaan. Paketista paljastuivat kaksi viikkoa sitten Amazonilta tilaamani Lace Style- ja Victorian Lace Today –kirjat. Ne eivät siis sittenkään tulleet sillä polkuveneellä. Wabi-sabi pääsi toimittamaan taustan tehtävää ja viime viikolla vaihdossa saamani ebenpuiset puikotkin pääsivät kuvaan mukaan.

I have received mail all the way from America. The postman brought me yesterday a message of a larger shipment, so I headed to the post office (via yarn shop) to get it. Inside the parcel there were the Lace Style and Victorian Lace Today books that I ordered from Amazon two weeks ago. The Wabi-sabi got to be the background. In the picture there are also my new wooden needles.

Tämä puolestaan on seuraava projektini: suorakulmainen Myrtle Leaf Shawl –huivi Victorian Lace Today –kirjasta. Lankana tulee olemaan ihanan SNY:ni lähettämä ihana merinosilkkilanka. En todellakaan aio neuloa huivia kolmosen sukkapuikoilla, ne vaan sopivat kuvaan niin hyvin. Kunhan olen tänään vähän siivonnut, vaihtanut multia ja kylvänyt kukan siemeniä, niin koetan ehtiä tekemään ensimmäistä mallitilkkua.

This is my next project: Myrtle Leaf Shalw from the book Victorian Lace Today. The yarn is wonderful merinosilk yarn from my wonderful SP. Indeed I will not knit the shawl with those double ended needles, they just looked good in the picture. After I have done some cleaning and sown some flower seeds, I’ll see if I’ll have time to try the first needle size.

Pää täynnä tietoa (Brain filled with information)

2008-04-13T21:59:00.002+03:00

Kyllä nyt on pää ihan täynnä tietoa etsimisestä! Tämäkin kurssipäivä oli erittäin mielenkiintoinen, mutta vähän tuntui tulevan runsauden pula hurjan tietomäärän kanssa. Itse etsinnän lisäksi tänään käsiteltiin lyhyesti myös viestitoimintaa ja henkistä ensiapua.

Metsässä käytiin sateella kokeilemassa etsimistä käytännössä. Tuntui kummalliselta, miten vaikeaa aluksi oli kulkea tasaisessa rivissä muutaman metrin päässä toisistaan. Myöhemmin vielä vaikeutettiin ja kuljettiin kymmenen metrin päässä toisistamme, katsottiin kompassista kulkusuunta ja puhallettiin vuorotellen pilliin. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta kyllä siihenkin harjoitusta tarvittiin. Sade antoi juuri sopivan tunnelmansa koulutukseen ja muistutti siitä, ettei Suomessa aina ole lämmin ja paista aurinko.

Wabi-sabi kostuu parhaillaan ämpärissä - pingotan sen yön ajaksi käytettyäni kohta ensin Hauvan ulkona. Yritän saada huomenna kuvia huivista.

My brain is filled with information of finding lost people! This last day of the course was also very interesting, but I feel I have received more information than I can handle. today we learned basics of communication and mental support.

We went to the forest when it was raining (not too difficult, since it has rained all day). You would not believe how difficult it is to walk in a straight line on a few meters distance from two other people. Later the task got more difficult: we walked in a row, 1o meters from each other, checked our way from the compass and blowed in our whistles in turns. That might sound easy, but the practice was very much needed. The rain gave a good tone to the training and reminded us of the fact that it’s not always warm and sunny in Finland.

The Wabi-sabi is in the water as I’m typing. I’ll deal with it shortly, I’ll just take my dog out first. I’ll try to take some pictures tomorrow.

Kurssilla (Training)

2008-04-12T21:05:00.008+03:00

Olen viettänyt tämän päivän Kauniaisissa Vapaaehtoisen pelastuspalvelun eli VAPEPAn etsintäkurssilla. Kyseessä oli peruskurssin todella mielenkiintoinen teoriaosuus. Yllätyin, miten laajaa toiminta on, miten monen eri asian taitajaa siinä on mukana ja miten monta tekijää on etsintätilanteessa otettava huomioon. Huomenna on luvassa myös maastoharjoitusta. Luvassa on kylmää ilmaa ja vesisadetta, joten saadaan heti aimo annos toden tuntua.

Kurssille ja pelastustoimintaan olen päätynyt työkaverini kannustamana. Olen ollut muutaman kerran talven aikana hänen mukanaan hakukoiratreeneissä. Kovasti toivon, että joskus voisin kouluttaa myös oman koiran toimintaan.

Mutta kirjoitetaanpa nyt vähän noista käsitöistäkin. Wabi-sabi ei todellakaan ole vielä valmistunut. Se on tosin enää hapsujen viimeistelyä ja pingottamista vaille valmis, joten vähästä se on enää kiinni.

Toiseksi olen alkanut neuloa yhtä lahjaa ja saanut sen jo puoliväliin valmiiksi. Uutta toteutustapaa tuohon lahjaan kokeilen.

Kävin eilen työn jälkeen palauttamassa rikkoutuneen pyöröpuikon. En voi kuin kehua liikkeestä saamaani palvelua. Myyjä oli samaa mieltä kuin minäkin, ettei puikolle noin pitäisi käydä, ja korvasi vahingon uudella tuotteella. Sain tilalle numeron 3 ebenpuiset sukkapuikot. Ebenpuisia puikkoja minulla ei vielä ollutkaan enkä ole sellaisia koskaan kokeillut, joten olen vaihtoon erittäin tyytyväinen. Tällä hetkellä ei ole suunnitteilla mitään neuletta, joihin noita puikkoja tarvitsisin, mutta kokeilen niitä kyllä heti kun mahdollista.

Ja vielä viimeisenä asiana, liityin mukaan Slow-Bee mysteeriin. Ensimmäistä kertaa olen mukana KAL -projektissa. Langaksi olen suunnitellut Wetterhoffin Veeraa, mutta sen hankinta ja saatavuus on vielä epävarmaa. Valmistajalta lankaa saisi toki netin kautta tilattua, mutta värikarttaa ei netistä löydy, enkä tahtoisi tuurillakaan tilata. Koetan ehtiä maanantaina poiketa Menita Outlet:ssa katsomassa, josko heiltä löytyisi apua. Onkohan mukana jo muitakin suomalaisia?

I have spent the day in Kauniainen on a theory part of a course of finding lost people (http://www.vapepa.fi/). I was surprised how many people are involved in this, how many special skills are needed and how many things have to be considered during a rescue operation. Tomorrow we will go out for the practical part of training. The weather forecast predicts cold and rainy weather, so we will face reality on that part at once.

My friend introduced this activity to me last autumn. Since then I have participated with the rescue dog training few times. I hope very much that one day I could train my own dog for this purpose.

And now something about knitting. I did not finish the Wabi-sabi yet, but iIt lacks very little.

I have also started to knit a gift and I’m on the half way with it. I’m trying some new techniques for the present.

Yesterday after word I took the broken needle back. I can only compliment the service in the shop. The sales person agreed with me with the fact that a needle should not break like that and gave me a new product as a replacement. I got 3 mm wooden double end needles. (What is that black wood called in English?) I did not have any needles of that wood before, so I’m very happy. At the moment I have not planned a knitting project in which I could test those needles, but I will do it as soon as possible.

Last but not least, I have joined the Slow-Bee-mystery, which is my first KAL ever. I have planned to use Wetterhof Veera, but I’m not sure where to get it. I could order it in the internet, but there are no color charts in the internet and I would not want to try my luck. I’ll try to stop at Menita Outlet yarn shop on Monday to see if they could help me. I wonder if other Finns have joined this KAL?

Puikko poikki (Broken needle)

2008-04-07T22:02:00.003+03:00

Voihan vietävä! Puikko meni rikki kolmen viikon käytön jälkeen. Se taipuisa kaapeli, siima, pyöröosa vai mikä se nyt onkaan nimeltään, irtosi tupesta kesken neulomisen. Onneksi mitään silmukkakatastrofia ei tapahtunut, vaan sain pudonneet yksilöt poimittua kauniisti takaisin ja vaihdettua rikkoutuneen puikon tilalle toisen. Myyjän kanssa asia on jo sovittu, joten siltäkin osin asia on jo kunnossa. Menen käymään liikkeessä loppuviikosta hakemassa tilalle uudet puikot.

Wabi-sabi on hyvällä mallilla ja alan netin suljettuani päätellä silmukoita. Saisinkohan vielä tänään pingotettua sen…

Dear oh dear! A needle got broken just after three weeks use. The cable got of the thing that holds it attached to the needle, when I was knitting last night. Fortunately it did not cause any catastrophe with the stitches and I could pick them up just fine on another needle. We got to agreement with the seller, and I can pick new needles from the store.

The Wabi-sabi is almost done, I’ll start the bind-offs when I close the computer. Wonder if I’ll get it all done this evening.

Kuinka hitaasti kirjat voivat tulla? (How long time can it take?

2008-04-02T20:02:00.003+03:00

Niin kuin kerroin, tilasin muutama päivä sitten Amazonilta kaksi kirjaa, Lace Stylen ja Victorian Lace Todayn. Sain sähköpostiin tiedon, että kirjat on lähetetty Jenkeistä 31.3. ja arvioitu toimitus on vasta 28.4.! Kuulostaa siltä kuin Kusti olisi pistetty tällä kertaa polkemaan polkuvenettä. Toivottavasti ei tule pahaa myrskyä. Jotenkin odottaisin niitä kirjoja kuun puolessa välissä, muistaakseni parissa viikossa tuli paketti Interweaveltakin - ja se oli joulukuussa.

As I wrote before, I ordered Lace Style and Victorian Lace Today books from Amazon a few days ago. In my e-mail I got a confirmation that the books have been shipped on 31 March and that the estimated delivery is on 28 April! That sounds like they would travel around the world before landing in Finland. My own estimation is a lot more optimistic. I would expect them in the middle of April. If I remember right, my order from Interweave arrived in two weeks - and that was in December.

Postia SNY:ltä (Mail from my SKP)

2008-03-31T19:53:00.003+03:00

Katsokaa, miten ihanan lahjan sain SNY:ltäni! Paketista löytyi Grignascon luonnonvalkoista merinosilkkilankaa ja sävyyn sopien valkoista suklaata, jonka jo herkuttelin teen kanssa. Lanka tosiaankin lämmittää mieltä ja tulee lämmittämään hartioita, kuten SNY:ni toivoi. Odotan Amazonilta kirjatilaustani, johon juuri sopivasti kuuluvat Lace Style ja Victorian Lace Today. Niistä löytyy varmasti kaunis malli toteutettavaksi tällä langalla. Kiitos, SNY, olet aarre!

Look how wonderful gift I got from my secret pal! There was a hank of off-white Grignasco Merinosilk yarn and, matching to the yarn, white chocolate, which I already enjoyed with tee. The yarn will absolutely turn in to a shoulder warming shawl, just like my pal hoped. I am waiting for my order of Lace Style and Victorian Lace Today books from Amazon. I’m sure I’ll find a beautiful pattern in one of them. Thank you pal, you are such a dear!

Loma on kivaa :) (I like vacation)

2008-03-28T21:10:00.004+02:00

Vieläkin täytyy hehkuttaa, miten ihanaa lomalla on olla. Tosin pitkästä aikaa (siis muutamaan vuoteen) minulla on sellainen olo, että jaksan loman jälkeen mennä takaisin töihin. Maanantaiaamuna olen ihan varmasti kyllä eri mieltä.

Wabisabi on nyt noin puolessa välissä. Langan liukuvärjäyksestä näyttäisi muodostuvan ihan kiva pitkittäisraidoitus. Sen verran hidasta tuon tekeminen on, että taitaa mennä sen parissa vielä reilu viikko. Silmukoita on ohjeesta poiketen ja langan paksuuden vuoksi 440 kerroksella.

Runkopatja ja petari sitten tulivat tänään - onneksi. Vanha runkopatja lähti kuljetusfirman mukana kierrätykseen, mutta petari jäi pehmentämään vuodesohvalla yöpyvien vieraiden unta. Täytyy löytää sille hyvä säilytyspaikka. Ensi yönä saa ottaa unoset ihanan pehmeässä uudessa sängyssäni :)

I still have to say that it is wonderful to be on vacation. However, for the very long time (meaning a few year) I feel I’m ready to go back to work. I’m sure I will not think so on Monday morning anymore.

I have knit about a half of the Wabisabi and the stripes look nice. It is quite slow to knit, so it will probably be finished after next week. Because of the yarn, I have 440 stitches to work with, which is a lot more than in the pattern.

My new bed arrived today! The courier took the old one away too, so I will not have to worry about taking it to recycling centre. I will have a good night sleep in my lovely soft bed :)

Talvi tuli! (It's winter now!)

2008-03-27T18:32:00.003+02:00

Viimein saatiin tänne eteläänkin talvi! Kukapa olisi uskonut, että kun pitää talviloman maaliskuun viimeisellä viikolla, saa nauttia talven parhaista hiihtokeleistä. Kävin tänään Oittaalla hiihtämässä kunnon lenkin, otin kunnon löylyt ulkoilukeskuksen saunassa ja lopuksi herkuttelin uunituoreella korvapuustilla ja mukillisella teetä. Ihana lomapäivä!

Tänään täytyy kuitenkin vielä siivota, koska huomenna saan uuden ihanan runkopatjan ja petarin. Tai toivottavasti saan. Tänään piti tulla tekstari, jossa piti olla kahden tunnin tarkkuudella huominen toimitusaika, vaan sellaista ei tullut. Aamulla täytyy siis soittaa myyjäliikkeeseen ja varmistaa, että sänky on tosiaan tulossa. Yhtään ylimääräistä yötä en tuolla vanhalla hirvityksellä halua nukkua.

Olen muuten aloittanut Wabisabi –huivin. Laitan siitä huomenna tänne kuvan.

At last we have winter in southern Finland! Who would have thought, that the best possibilities for cross country skiing would be on the last week of March, at the same time with my winter vacation. I went skiing to Oittaa, sat a good time in sauna and then ate a just baked cinnamon roll with a cup of tea. What a wonderful vacation day!

However, I will have to clean up today, because I will get my new bed tomorrow. At least I hope I will. I should have received a SMS about the delivery time today, but I never got it. Well, I will call to the seller in the morning for getting confirmation of the delivery. I do not want to sleep in the old awful bed any longer than I really have to.

I have started to knit the Wabisabi scarf. I will insert a picture of it here tomorrow.

Revontuli-huivi (Revontuli shawl)

2008-03-24T11:23:00.004+02:00

Jippi-jee! Sain Revontuli-huivin valmiiksi tänä aamuna - tässä siitä tuoreet otokset. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen.

I finished the Revontuli shawl this morning - these are just taken pictures of it. I'm very happy with the shawl.

Geena, Vihreä Vyyhti ja muuta (Geena, Vihreä Vyyhti and other things)

2008-03-20T19:23:00.007+02:00

Tässä uusin kuva kultaiseta Geenani. Käytiin muutama päivä sitten läheisellä kalliolla napsimassa kunnon kuvasarja, kun äiti tarvitsi hyvää kuvaa Geenasta.

This is the latest foto of my dear Geena. I took many pictures of her a few days ago, when my mother told that she needed a good picture of Geena.

Harmaasta Tukholman tuomisesta on tulossa tosiaan se Revontulihuivi. Ensimmäinen kerä on jo käytetty ja jälkimmäinen menossa. Lanka liukuu hieman tottumaani huonommin neulottaessa ja välillä on vermistettava, etteivät silmukat jää liian löysiksi. Käsiin jää vähän rasvainen tuntu, mikä ei tosin haittaa mitään. Jospa tuo valmistuisi pääsiäisen pyhinä.

The gray yarn from Stockholm is turning into a Revontuli shawl. One skein has been used and the second one is currently being knitted. The yarn does not slide as well as I have used to and I have to watch that to stitches will not get too loose. The yarn leaves a slightly greasy feeling on hands, but it does not matter. Maybe I will finish this shawl during Easter holidays.

Tosi nopsaa palvelua oli Vihreässä Vyyhdissä. Perjantaina siellä kävin, eikä tahtomaani tuotetta ollut kuin muualla varastossa, niin tiistaina jo oli paketti töistä tullessa ovella odottamassa. Ihana postinjakaja oli sen siihen jättänyt, niin ei tarvinnut postista lähteä hakemaan. Kuvan tästäkin lisään vasta SNY -kauden jälkeen - ihan varmuuden vuoksi.

The service in Vihreä Vyyhti was very fast. I visited the shop on Friday, but they did not have the product I wanted. On Tuesday, when I got home from work, there was a parcel waiting for me on my door. Postman had been very nice to leave it there, so I did not have to go to the post office. I will post the picture of what was in the parcel after the secret pal season is over - just in case.

Suloinen lankapuoti (Lovely yarn shop)

2008-03-14T20:44:00.003+02:00

Kävin tänään tutustumassa Helsingissä Hakaniemen kauppahallissa olevaan Vihreään vyyhtiin. Olin löytänyt liikkeen nettisivuilta pari tuotetta, jotka minun oli ihan pakko saada ja hankkia myös SNY:lle. Kerron sitten SNY –kauden jälkeen, mistä on kysymys, jotten paljastu liian aikaisin. Palvelu oli tosi ystävällistä ja koska yhtä hakemaani tuotetta ei juuri ollut saatavilla, se luvattiin lähettää minulle postissa.

Samalla reissulla tuli käytyä Akateemisessa kirjakaupassa katsomassa matkaopasta kesän tulevalle Kranjska Goran matkalle. Enemmänhän sieltä kaupasta mukaan tarttui, kuin mitä lähdin hakemaan. Sen Slovenian matkaoppaan lisäksi mukaan tarttui Juliaanisten Alppien vaellusopas ja yhdistetty Slovenian ja Ljubljanan kartta. Retkikohteet jo bongasin kartalta ja oppaista, mutta tarkemmin pitää vielä opuksiin perehtyä Hauskasti sattui, kun myyjä kertoi käyneensä Slovenian Alpeilla ja kehui sekä kohdetta, maata että paikallisia ihmisiä.

Muuten tämä loppuviikko on mennyt tylsästi, kun flunssa iski tiistai-iltana. Nuhaa nyt vain lähinnä on, mutta väsyttää myös. Ei ole juuri tullut neulottuakaan. Kalevan kierroksen hiihto-osuus on huomenna, ja jää ikävä kyllä väliin. Pidän peukkuja GSK:n joukkueelle ja toivotan heille liukkaita latuja ja hyviä pitoja.

Today I went to see a yarns shop in Hakaniemi Helsinki called Vihreä vyyhti. I had previously found a couple of products on their web site, which I had to get for both my secret pal and me. I’ll tell more about the products after the secret pal season. The service was very kind and the lady even promised to mail me a product that was not available today.

During the same visit to Helsinki I stopped at a large book store too to find a travel guide for my trip to Kranjska Gora in the summer. Well, I bought more than I had planned. In addition to that Slovenia guide I bought a hiking guide for Julian Alps and a combined map of Slovenia and Ljubljana. The excursion destinations have been located, but more studying must still be done. It was nice to hear that the saleswoman had been in the same place. She had liked the country, destination and local people very much.

Otherwise the last days have been quite boring, since I got the cold on Tuesday. It’s mostly runny nose, but also makes me tired. I have knitted hardly at all. The cross country skiing part of Kalevan kierros is tomorrow, but I will not take part in that. I keep my fingers crossed for the GSK team!

Synttärijuttuja (Birthday stuff)

2008-03-10T21:18:00.006+02:00

Siskoni sai pehmoisen synttäripaketin. Hän ihastui muutama vuosi sitten ostamaani Novitan Kid Mohair -lankaan, josta itse en sittenkään pitänyt. Väri näytti kaupassa kauniilta tummanruskealta, mutta luonnonvalossa se onkin punaruskeaa, vihvahtaa jopa hieman violettiin. Hyvä kun tykkäsi siitä, niin sain edes osan keristä käyttöön.

Synttärilahjoista ensimmäinen oli siis Tikrun Omppu-huivi. Hmmm, ruskea omena...

My sister got a soft birthday present. She liked the Novita Kid Mohair yarn, which I bought a few years ago and which I did not like after all. The colour looked beautiful dark brown in the store, but in the nature light there is some red or even dark violet in the colour. It's good that she liked it, because now even some of the skeins have been used.

The model is Omppu scarf by Tikru. Omppu is a nickname for apple in Finnish, wich makes to colour, hmmm, interesting...

Toinen osa paketista oli sormikaspari Drops:n Alpacasta. Englanninkielinen ohje löytyy Drops:n nettisivuilta. Lanka jäi yli hänelle joululahjaksi tekemästäni Sagittaria -huivista, niin että nyt hänellä on vähän niin kuin setin tapainen.

The second part of the present were these gloves made of Drops Alpaca and the pattern is from Drops web page. The yarn is extra yarn of the Sagittaria shawl, which I made for her for Christmas. Now she has a kind of a set.

Ja lopuksi jo pitempään tekeillä ollut pari Luontopolku -sukkia. Malli on oma ja lanka on Novitan Nalle.

And finaly a pair of Luontopolku socks. The model is my own and the yarn is Novita Nalle.

Tukholman tuomisia (From Stockholm)

2008-03-10T20:35:00.003+02:00

Tässäpä tuomisia loppuviikon Tukholmanreissulta: neljä vyyhtiä käsin liukuvärjättyä Ullcentrumin kaksisäikeisä villalankaa Svensk hemslöjd:stä. Ihania lankoja siellä kaupassa oli, mutta hintavia ne kyllä olivat.

Harmaasta tulee revontulihuivi, marjapuuroon sävyttyvä punainen hakee vielä mallia. Tällä hetkellä ykkösenä on Wabi-sabi, kaksi muutta mahdollisuutta ovat Autere-huivi ja Palette.

This is what I found from Stockholm at the end of last week: four hanks of hand-dyed and space-dyed 2-ply wool yarn of Ullcentrum from Svensk hemslöjd. There were wonderful yarns in that shop, but they were also quite expencive.

The gray ones will turn into a Revontuli shawl. The red one is not quite sure of it's future plans. At the moment the favourite is Wabi-sabi, but Autere and Palette are also possible.

Lahjan tekoa (Making gift)

2008-03-04T17:54:00.002+02:00

Jokunen aika on nyt mennyt tehdessä muutamaosaista lahjaa. Kolme osaa on jo valmiina, mutta vielä puuttuu vähän. Viimeyönä meni puolille öin yhtä osaa viimeistellessä ja aamulla nukutti oikein makoisasti. Kohtapuoliin on aika antaa se saajalleen ja sitten voin laittaa kuvia tännekin.

Etelä-Suomessakin on nyt talvi. Vastahan viikko sitten julistin kovasti kevään tuloa. Ihanaa, kun tuli valkoista ainetta maahan ja se on pysynytkin muutaman päivän. Joskos pääsisin viikonloppuna käymään hiihtoladulla ottamassa tuntumaa suksiin, niin ei tarvitsisi lähteä ihan kylmiltään kolmea kymppiä hiihtelemään.

Huomenna onkin pitkästä aikaa luvassa juhlintaa, kun suunnataan kaveriporukalla Viikkarille. Tukholmasta täytyisi yrittää löytää joku ihana lankakauppa, jos vaikka saisin langat Revontulihuivia varten. Näen mielessäni harmaita revontulia. Se ihana Shetland Trianglekin on kyllä vielä tekemättä ja langat sitä varten on jo kotona. No, voihan ne molemmatkin tehdä.

Some time has passed knitting a gift, which contains several parts. Three parts are completed, but there are still some things to do. Last night the midnight passed when finalizing one part. It would have been very easy not to get up in the morning. Soon it is time to give the gift for its receiver and then I can insert some pictures here.

We finally got winter to southern Finland, too. Only a week ago I said that the spring has arrived. However, it is wonderful to have that white stuff on the ground, where it has stayed for some days now. Maybe I can go cross-country skiing next weekend. Would be good thinking of the 30 km I will be skiing a week later.

There will be a party tomorrow, when I am going for cruising with my friends. I will try to find some lovely yarn shop in Stockholm, because I have been seeing a Revontuli shawl in my eyes for quite some time. I can tell you it is a gray one. The pretty Shetland Triangle shawl should be knitted too. I even have yarns for it at home. I guess there is no harm having yarn for both of them.

Kysely (Questionnaire)

2008-02-26T19:00:00.002+02:00

Pauliinan blogissa on neuleaiheinen kysely http://noopausi.blogspot.com/2008/02/neuloja-kysely.html.

The questionnaire is in Finnish.

Varmoja kevään merkkejä (It's spring time)

2008-02-25T21:31:00.002+02:00

Eilen uutisissa kerrottiin, että Ruotsissa on lämpötilojen perusteella virallisesti kevät. Yhtä varma kevään merkkejä on havaittu tänään Espoossa, kun kävely- ja pyöräteitä on alettu lakaista hiekoitushiekasta. Oli ihanaa pyöräillä osa kotimatkasta puhtaalla kadulla.

Yesterday the news told that based on temperatures there is officially spring in Sweden. Another sign of spring was seen in Espoo Finland today, when the city has started the clean the sand of the foot and cycle roads. It was so nice to cycle part of the way home on the sandless street.

Paketti SNY:ltä :) (Parcel from my secret pal)

2008-02-25T19:59:00.006+02:00

SNY:ni on lähettänyt aivan ihanan paketin! Siinä oli kaunista keväisenvihreää Maija-lankaa, joka on minulle uusi tuttavuus, ja herkku-herkku-minttukrokanttisuklaata, nam :) Kiitos, ihana SNY!

Ajattelin tehdä langoista yhdessä luonnonvalkoisen kanssa pipon ja lapaset. Katselin Folk Mittens -kirjasta bosnialaisia lapasia, joiden kuviota voisi soveltaa pipon reunukseen. En ole aiemmin juurikaan kirjoneuleita tehnyt enkä malleja soveltanut, joten nyt pääsen lunastamaan lupaukseni olla Peloton Neuloja.

My secret pal has sent me a wonderful gift! In the parcel there was beautiful green Maija yarn, which is new yarn for me, and mint chocolate, yam :) Thank you, dear pal!

I think yarn will find an off-white friend and turn into a hat and mittens. There is a pretty pattern for Bosnian Mittens in the Folk Mittens book. The pattern could probably be used for a hat, too. I have not knit too many multicolor clothes or taken a pattern and used it for some other knit than it was designed for before. This is my change to proof to be a Fearless Knitter.

Postipaketti (Postal package)

2008-02-22T20:03:00.003+02:00

Tänään minua odotti kotona yllätys töistä tullessani. Postista oli tullut päivän aikana ilmoitus, että siellä minua odottaa paketti. En enää ehtinyt postiin, mutta maanantaina pääsen sitä hakemaan, joten jännitys säilyy viikonlopun yli.

Oi oi, Kristian Meurman lauloi juuri telkkarissa Lapin kesän. Se on niin hieno, ettei sitä voi kuunnella saamatta kylmiä väreitä ja silmien kostumatta.

There was a supprise waiting for me, when I arrived home from work. The post man had left a note about a postal package. There was not enough time to go to the post office, but I will go and get it on Monday.

Terveisiä Lontoosta! (Greetings from London!)

2008-02-21T21:05:00.007+02:00

Mielenkiintoista, miten bambuiset 2,5 mm puikot muuttuvat tappavaksi aseeksi vietettyään yön Lontoossa. Tarkistin ennen toissapäiväistä lentoa Lontooseen ilmailulaitoksen sivuilta, että puiset ja muoviset puikot ovat sallittuja lennoilla. Sainkin sormikkaiden ranneosat melkein valmiiksi taksimatkan ja menolennon aikana.

Olin muuten ensimmäinen, joka tämän taksikuskin takapenkillä heilutteli neulepuikkoja. Sain kuljettajalta oikein kehut kekseliäisyydestä kuluttaa aikaa matkan aikana ja varautumisesta lennon odottamiseen. Hymyilytti, kun kyseessä on kuitenkin jonkinasteinen riippuvuussuhde puikkojen ja pehmeän langan yhdistelmään.

Mennessä puikot aiheuttivat mielenkiintoa vain samassa ryhmässä matkustavien keskuudessa ja yhdessä lentoemännässä. En tosin tiedä oliko hän kiinnostunut tuotoksesta vai jännittikö hän mahdollista koneen kaappausta - veikkaan kuitenkin ensimmäistä.

Eilen takaisin tullessa jouduin luopumaan vaarallisesta aseestani ja laittamaan sen ruumaan. Lähtöselvitysvirkailija oli oikein ystävällinen ja kävi turvatarkastajilta kysymässä, saako puiset puikot ottaa koneeseen myös Lontoosta lähtiessä, kun kerroin sen Helsingissä onnistuneen. Aikaa puikkojen heiluttamiseen olisi periaatteessa pitänyt olla yllin kyllin, koska olimme kentällä noin kolme ja puoli tuntia ennen arvioitua lähtöaikaa ja lisäksi lento lähti vaivaiset kaksi tuntia myöhässä.

Eipä silti, puuhaa riitti ilman käsityötäkin. Juuri kun pääsin turvatarkastuksesta läpi, työkaverini soitti ja pyysi auttamaan vierastamme, jonka lento oli peruttu. Voin vakuuttaa, että Heathrowlla kannattaa olla varma halustaan päästä verovapaalle puolelle ennen kuin käy turvatarkastuksessa. Ensin juoksin portille 40, jolta piti turvamiehen mukaan päästä takaisin Englannin puolelle. En voinut uskoa itseäni, kun huomasin varmistuskysymykseni jälkeenkin menneeni siihen vanhaan, että englannin numerot 40 ja 14 menevät sekaisin. Terminaali 1:ssä nuo portit ovat kaukana toisistaan. No, ei muuta kuin passintarkastuksen, matkalaukkujen vastaanottohallin ja tullin läpi takaisin etsimään asiakasta. Kun saimme hänelle lipun, oli kulunut tunti siitä, kun olin ensimmäisen kerran läpäissyt turvatarkastuksen. Positiivisia puoliakin asiasta löytyi, sillä en joutunut tullissa pistokokeeseen, odotusaikaa kului mukavasti ja päivän aikana kävellyt askeleet lisääntyivät yli kahdella tuhannella ;D

Seuraavaksi pääsin shoppailemaan taxfree -kauppaan, jonka jälkeen työkaverin kanssa pohdimme ja selvittelimme hänen peruttua lentoaan. Hän joutui suureksi pettymykseksi lykkäämään lomalle lähtöä seuraavaan aamuun. Siihen taisi mennä toinen tunti.

Sitten sain viimein hankituksi vesipullon ja hörpittyä siitä suuren osan valtavaan janoon, joka jo yritti yltyä päänsäryksi. Kun vielä pääsin istumaan porukkamme luokse, en enää olisikaan (kerrankin!) jaksanut neuloa.

Lopulta laskeuduimme Helsinkiin vähän ennen yhtä yöllä. Jatkolennoille aikoneet pääsivät joko uuteen hienoon Hiltoniin yöksi ja aamulennoilla kotikaupunkeihinsa tai taksilla lähempiin kaupunkeihin. Osa lähti vielä ajamaan Mikkeliin ja Lappeenrantaan, minkä on täytynyt olla todella rankkaa. Itse oli kotona kahden aikaan ja vaaka-asennossa puolta tuntia myöhemmin.

Kaikkein eniten kuitenkin harmitti noin 1,5 -vuotiaan lapsen kanssa matkustavan äidin puolesta. Hekin joutuivat yöksi hotelliin ja pääsivät jatkamaan matkaa vasta tänä aamuna. Äiti oli maksanut matkasta ylimääräistä, jottei hänen tarvitsisi käsitellä matkan aikana rattaiden ja ison kassin lisäksi vielä kahta matkalaukkua, joista toinen oli lennon aikana rikkoutunutkin. Tuossa kohden lentoyhtiön palvelu petti pahan kerran, ja hän käskettiin itse huolehtia tavaransa kentältä hotelliin. Onneksi meidän porukasta löytyi ihania ihmisiä, jotka auttoivat väsynyttä äitiä tekemään laukustaan reklamaation ja kuljettamaan tavarat hotelliin.

Olen kuullut ihmisistä, joilla marjastuksen jälkeen vilisee marjoja silmissä - minulla vilisi silmät ummistettuani trollien kanssa kulkevia matkustajia, jotka onneksi olivat hyväntuulisia.

It is interesting, how 2,5 mm bamboo knitting needles can turn to be a lethal weapon after a night in London. I checked a day before my flight to London at the internet page of Finnish Civil Aviation Authority that it is allowed to take knitting needles made of wood and plastic in to the cabin. And I could almost finish the wrist part of gloves during my taxi ride and flight away from Helsinki.

The taxi driver told me that I was the first one to knit in his car. He even complemented me for being very creative for spending time during the ride having a plan how to spend time when waiting for the gate opening and during the flight. This made me to smile, because it is all about some kind of addiction to the combination needles and soft yarn.

During the time at Helsinki airport and flight to London the only people who were interested about the needles were some members of our group and one flight attendant. I’m not quite sure if she was more interested in what I was making or afraid that the plane would be grabbed - I guess first option is more likely.

On Wednesday at Heathrow airport I had to give up my dangerous weapon and send it to cargo hold. The lady at the check-in desk was very kind and even went to ask from the security guard about the needles. There should have been a lot of tine to knit, because we arrived to the airport 3 hours 30 minutes before the scheduled departure time. In addition the flight was two hours late.

I ended up having lots to do even without my hand work. Just when I had passed the security control, I was needed for helping a guest of ours whose flight had been cancelled. Let me assure you that everyone should be very certain about their willingness to access the tax-free shops before passing the security control. First I ran to the gate 40, from which according to a security guard I was supposed to get back to the country. I could not believe myself when I noticed that he had said 14, not 40 - I even confirmed with him that he said 40 and still got it wrong. Those two gates are really far away from each other. Well, I passed the passport control, the luggage arrival hall, customs and off I went to find the customer. When we finally got him a ticket, it was an hour later that when I first had passed the security control. There were positive thing about this event, too. I did not end up to be one of the randomly picked persons for the customs control, one hour of the waiting time went very fast and the steps of the day increased by more than 2000 :D

After those events I was ready for shopping. After that my colleague and I worked to find a solution for her cancelled flight. Unfortunately she had to postpone her departure for vacation to the next morning. Another hour must have passed with her.

Then I had time to get a bottle of water and drink it, which stopped beginning headache. When I finally got to sit with our group, I was (believe it or not) too tired to knit.

We landed to Helsinki about 12.55 am. Those who should have had other planes to catch, got rooms in a brand new Hilton hotel and flights for Thursday morning, or alternatively got taxies to take them to cities which are about 200 km away. That must have been hard. I was home at 2.05 am and got to bed half an hour later.

Most sorry of all I was for a mother who was travelling with her about 1,5 years old baby. They too had to spend the night in the hotel and could continue their journey next morning. The mother had paid extra so that she would not have to take care of their two luggage in addition to the stroller and a large bag she had had with her in the cabin while stopping at Helsinki. One luggage had even got broken during the flight. The service of the flight company was very poor on that point, and the personnel told the mother to handle her baggage by herself. Fortunately some wonderful people of our group helped the tired mother to reclaim about the luggage and transfer the baggage to the hotel.

I have heard about people who see berries when they go to sleep after picking them for a long time. I saw passenger with trollies – happy passengers, fortunately.

Valmis! (Done!)

2008-02-18T22:35:00.004+02:00

Union Square Market -pusero valmistui maanantaina, työmatkaa edeltävänä iltana, eli juuri ja juuri aikataulussa. Mietin, onko se hieman nafti, mutta työkaverin mielestä onneksi ei. Yläselässä käsiala on jostain syystä ollut heiman tiukempaa kuin muualla. Käytin puseroa jo tiistaina ja se on ihanan lämmin ja pehmoinen eikä kutita, niin kuin lampaan villa tekisi. Väreihin ja nappeihin olen tosi tyytyväinen.

My Union Square Market pullover was finnished on Monday, the evening before my business trip and just within the schedule. I was not quite sure, if it is a little bit small for me, but luckilly my colleague said that it fits just fine. I have made the upper back slighlty tighter than the other parts. I wore the pullover on Tuesday and it is comfortably warm and soft and not at all itchy like lamb wool would be. The colours and buttons are very beautiful.

Hyvä Riina ja Anu! (Well done, Riina and Anu!)

2008-02-16T16:18:00.003+02:00

Siskoni Anu pääsi tänään shelttinsä Riinan (kuvassa) kanssa agilitiyn kolmosluokkaan upealla nolla-tuloksella! He voittivat luokkansa 3,91 sekuntia toiseksi tullutta paria nopeammalla ajalla. Onneksi olkoon!

Myös äiti teki hienon radan ykkösluokassa Sopu-sheltin kanssa, alle ihanneajan eikä yhtään ratavirhettä. He saivat ensimmäisen kolmesta kakkosluokkaan vaadittavasta tuloksesta. Onnea myös teille!

My sister Anu and her Shetland sheepdog Riina (picture) got to 3rd class in agility today due to their fantastic work on the course! They won their class with 3.91 seconds faster time than 2nd pair. Congratulations!

Also my mother did very well with her Shetland sheepdog Sopu. They got no fault points from either the course or the time. This is their first of three results needed to get to the 2nd class. Well done, you too!

Napit (Buttons)

2008-02-14T21:23:00.004+02:00

Menin tänään katsomaan nappeja Union Square Market -puseroa varten ja kauniit löysinkin Soukan lankakaupasta. Vaikka napit kuvassa näyttävätkin muovisilta, oikeasi ne ovat metallia. Ensimmäinen hiha on valmis ja toinenkin jo melkein kainalossa asti, joten loppusuora häämötää. Valmiiksi pusero on saatava viikonloppuna.

Samalla lankakauppakäynnillä ostin myös ensimmäiset bambuiset Addini. Sukkapuikot ovat kokoa 2 ja 2 ½, ja tulen testaamaan niitä ensiviikon lentomatkoilla sormikkaisiin.

Today I went to look for buttons for the Union Square Marker pullover and pretty ones I found. In the picture they look like they were made of plastic, but they are actually metallic. First sleeve is done and the other one will soon reach armpit. The pullover must be finnishd during weekend.

At the same visit to the yarn shop I bought my first bambu Addis. The double end stiches are European size 2 and 2 ½. I will test them during two flights next week.

Luistelun tuloksia (Results of skating)

2008-02-13T20:32:00.005+02:00

Melkein unohdin kertoa, miten Kalevan Kierroksen luistelu meni. Reittiä oli lyhennetty lähempänä rantoja jäälle nousseen veden vuoksi ja siirretty keskemmälle järveä. Meillä puolimatkalaisilla oli luisteltavana 3 x 6 km lenkki, eli yhteensä 18 km. Tulokseni on ehdottomasti hitaimpien joukossa, sillä minulla aikaa kului reilut 1 h 1 min. Olen silti tyytyväinen suoritukseen, sillä olen luistellut viimeksi vuosi sitten, enkä edes kaatunut kertaakaan.

Ja kyllä, Rantasalmella oli niin vahvaa jäätä, että se kesti sekä meidät luistelijat että muutaman autonkin.

I almost forgot to tell about the skating of Kalevan Kierros. The route had been shortened and moved to be more on the center of the lake, because there was some wather on the ice by shore. We, who participate the half distances, skated 3 x 6 km round, 18 km all together. My time was one of the slowest, because I spent a little more than 1 h and 1 min on the route. I am still happy with the result, becouse it has been a year since I last skated, and I did not even fall once.

And yes, there was strong nature ice at Rantasalmi. It hold very well all the skaters and some cars, too.

Olen nyt myös ETY (I'm VSF)

2008-02-13T20:05:00.003+02:00

Katsokaas, mitä Ihana Siskoni oli tuonut työpäivän aikana ulko-oveeni roikkumaan! Kortissa luki, että kyseessä on ystävänpäivätervehdys kahdelle ETY:lle eli erittäin tärkeille ystäville, siis Geenalle ja minulle. Samoin siinä luki, että olen nyt sekä ETY että KETY, joka puolestaan tarkoittaa kenneltyttöä ja on agility-maailmassa hyvin arvostettu termi. Kiitos ja halaus!

Look what I found hanging on my door handle, when I got home from work! My Dear Sister had brought it as a Valentines day greeting for two VSF, very special friends, meaning Geena and me. Thank you and lots of hugs!

Geena kiittää Anua, Pirreä ja Riinaa kortista ja kertoo saaneensa sulkaan sijaa puruluun.

Geena sends her thanks of the card to Anu, Pirre and Riina and tells that she got a bone instead of chocolate.

Vanhoja neuleita (Previous knits)

2008-02-10T12:34:00.004+02:00

Lisäisin sunnuntaina kuvia vanhoista käsitöistäni, mutten ehtinyt kertoa niistä mitään. Yllä on lähikuva isälle muistaakseni vuoden 2005 joululahjaksi tekämästäni villapaidasta. Yritin ottaa hyvän kuvan koko puserosta, mutta tulos oli sen verran kehno, että päädyin tähän ratkaisuun. Ohje löytyi Novitan nettisivuilta ja lankana on seiskaveikka.

On Sunday I inserted pictures of my old hadicrafts, but had no time to tell anything about them. Above is a detail of a sweater that I made for my father for Christmas 2005. I tryed to take a good picture of the whole sweater but ended up with a number of not so good ones. That is why you'll only see this picture. The model is from Novitas internet pages and the yarn is Novita 7-veljestä.

Äiti sai vajaa vuosi sitten synttärilahjaksi haarukkapitsihuivin. Oli hauska kokeilla jotain uudenlaista tapaa tehdä käsitöitä. Malli löytyi Novitan lehdestä ja lankana on vyyhtilanka Soukan TeeTee -myymälästä. Tein itselleni toisen samanlaisen.

My mother got this lace shawl for her birthday almost a year ago. It was nice to try a new way to make handycrafts. The model was in Novita magazine and the yarn in nameless yarn from TeeTee yarns shop in Soukka, Espoo. I made an other one just like this for myself.

Isä sai vuoden 2007 agilityn MM -kisoinhin päälleen puseron Novitan Samos Lollipopista, jonka malli taisi olla edellisen kevään lehdessä.

I made this sweater for my dad for agility world championships 2007. The yarn is Novita Samos Lollipop and, if I remember right, the model was in Novita spirng 2007 magazine.

Luistelemaan (Skating)

2008-02-07T21:17:00.000+02:00

Ylihuomenna onkin jo Kalevan kierroksen luistelu Rantasalmella. Hankin maanantaina retkiluistimet ja monot - vähän viimetippaan, mutta eipä ole ollut harjoituskelejä, joten ei kai se niin hirveästi haittaa. Monotkin ovat oikein nätit kiehkurakuvioineen, vähän kuin olisi kiharaisia oksia. Kyllä, turhamaisuus siis iski, kun oli kauniit monot valikoimassa.

Rantasalmelle on luvassa lauantaiksi asteen tai parin verran lämmintä ja ehkä hieman sadetta. Asiantuntijat keskustelupalstalla arvioivat, että kelistä tulee liukas.

Kalevan kierros begins day after tomorrow in Rantasalmi with skating. I bought the freeheel iceskates and suitable shoes on monday - quite a short time before the event, but it does not matter, since it has not been possible to practise here, because the sea has not freezed this winter. My new shoes are very pretty, they have curley branch like figures on them. Yes, vanity got a hold of me, when I saw the beautiful shoes.

The weather forecast for saturday is about +1...2 degrees of Celsius and some light rain. The experts are predicting that the ice will be very slipery.

Uusiksi menee (Re-knitting)

2008-02-03T12:05:00.000+02:00

Sain työmatkalla valmiiksi puseron etu- ja takakappaleet - tai siis melkein, koska neuleessa on jotain pielessä. Erivärisen reunan pitäisi kääntyä kauniisti kaksinkertaiseksi nurjalle puolelle reilun sentin matkalta, mutta minun työni käyttäytyy ihan toisin. Reuna taittuu itsestään niin tukevasti oikealle puolelle, ettei sitä ole toivoakaan saada edes höyryttämällä kuriin.

Mietin asiaan ratkaisua, ja yksi idea tulikin. Viimeisen päävärillä neulotun kerroksen voisikin neuloa hieman paksummilla puikoilla. Taitos kiinnitetään nurjalla juuri noihin nurjan puolen silmukoiden "nyppyihin". Ajattelin, että ylimääräinen löysyys katoaisi kiinnitykseen, ja silloin väärään suuntaan taittuminen ehkä estyisi. Täytyypi kokeilla.

I nearly finnished the front and back of my pullover on during my business trip, but there is something wrong with it. The contrast colour edge should make a nice turn to the wrong side - mine does not do that. The edge turns to the right side by it self and there is no way to put it under control.

One solution came in to my mind. I could knit the last main colour row with a bit larger needles. The contrast coloured edge is joined to that row on the wrong side. I think that the extra loosnes could dissapear when the stiches are joined together and maybe then the edge would not turn to the right side. I must try it.

Kesäloma... (summer vacation...)

2008-01-30T20:35:00.002+02:00

Jippii - kesälomamatka varattuna!

Menin käymään reilu viikko sitten järjestetyille matkamessuille aikaa viettääkseni, mutta kuinkas sitten kävikään... Yhdellä (ja yksihän riittää) matkatoimistolla oli niin ihanan kuuloisia matkoja, etten kertakaikkiaan voinut vastustaa. Sentään mietin seuraavaan päivään kohdetta ja varasin reissun vasta maanantaina.

Kohde on Slovenia ja siellä ehkä enemmänkin talvikohteena tunnettu ja alppihiihdostakin tuttu Kranjska Gora Alppien eteläosassa (http://www.kranjska-gora.si/index.php?l=3). Luvassa on muun muassa patikointia viitenä päivänä viikon aikana. Yksi yö vietetään vuoristomajassa, jolta kiivetään maan korkeimman vuoren Triglavin huipulle auringonnousua katselemaan. Raftingiinkin olisi ehkä mahdollisuus.

Moni asia matkalla riippuu säästä. Kesän 2006 Garmisch-Partenkircheninmatkan jälkeen uskallan kuitenkin sanoa, että rankka sadekuuro joskus virkistääkin. Toivon kuitenkin, että sää suosisi vähintäänkin sen verran että 2852 metriä korkea Triglav päästään valloittamaan.

Yippii - I have booked a trip for summer!

There was a travel fair in Helsinki a bit over a week ago. I went there to spend time on Saturday, but I think you will guess wath happend... One (and you only need one) travel agency offered so wonderful vacations, that there was no way to say no. However, I did sleep the night and decided the destination on the next day and booked it on Monday.

I will travel to Kranjska Gora Slovenia in the southern part of the Alps (http://www.kranjska-gora.si/index.php?l=3). It is better known as a skiing destination or as a part of alpine skiing world cup tour. There will be hiking on five days a week. One night will be spent on a mountine hut, from where we will climb to the top of the highest mountine of the country, Triglav, to see the sunrise. There might be a possibility for rafting, too.

Many things will depend of the weather during the vacation. After visiting Garmisch-Partenkirchen on the summer of 2006 I dare to say, that a heavy shower can sometimes be refreshing. However, I do hope that the air will be good enough to climb up the 2852 meters high Triglav.

Etenee... (Progressing...)

2008-01-23T21:20:00.001+02:00

Siskon sukissa on havaittavissa hyvin pientä etenemistä. Sen verran on huonosti erottuvassa kuviossa silmukoiden pyörittämistä, että yhdensuuntaisen työmatkan aikana ehdin neuloa noin 2,5 kerrosta, siis 5 kerrosta päivässä. Ehkäpä saan sukkaa nyt vähän paremmin tehtyä, kun Union Square Market -puseroa varten on hankittava ohuemmat puikot, ennen kuin voin sitä jatkaa.

I am proceeding with my sisters socks very slowly. As I wrote before, I only knit them in the bus on my way to work. There are quite many twisted stiches, and therefor I can only knit about 2,5 rounds a on one way trip. I need to get new needles before I can porceed with the Union Square Market Pullover, so maybe the sock get a few more rounds during next couple of days.

Toinen keskeneräinen työni on edennyt sentään paremmin. Etu- ja takakappaleet ovat lähes valmiit. Viikonloppuna saan varmasti uudet puikot, joten lisää etenemistä on luvassa lähiaikoina. Saapa nähdä, onko tuo valmis kolmen viikon kuluttua...

Toisessa kuvassa erottuu v-kaulus hieman paremmin. Langanpätkät ovat silmukka- ja kerrosmerkkejä.

My other unfinnished knitting has proceeded better. Front and back are naerly done. I am quite confident that I will get the new needles on the weekend, so there will be more progression in the near future. Will see, if it will be compleatly ready in three weeks...

On the other picture you can see the v-neck a bit better. The lighter extra yarns are my stich
markers.

SNY -tiedot tulivat

2008-01-23T20:41:00.002+02:00

Hip ja hei! Sain tänään tiedot uudesta Ystävästäni. Ensimmäistä muistamistapaa jo suunnittelen :)

I got the information of my new secret pal today. Alredy planing, how to remember her...

Salainen neuleystävä 2008

2008-01-18T22:25:00.002+02:00

Ilmoittauduin eilen mukaan Salaisiin neuleystäviin 2008 ja tänään tuli vahvistus, että olen mukana. Kiitos Tiina Emo nopeasta vastauksesta!

Yesterday I registered for the Finnish Secret Knit Pal 2008 and today I got the confirmation, that I'm in. Thank you, Tiina, for replying so quickly!

Kalevan kierros

2008-01-17T18:28:00.000+02:00

Huh huh, tuli taas lupauduttua mukaan Kalevan kierroksen puolikkaille matkoille työpaikkajoukkueeseen. Viime vuonna olin mukana työkaverin innostamana ensimmäistä kertaa, ja kaikki sujui sen verran mukavasti, etten nytkään liikoja empinyt. Kunto on huonompi kuin vuosi sitten, joten se kyllä hieman huolestuttaa.

Tältä ohjelma puolimatkoineen näyttää:

9.2. luistelu luonnonjäällä Rantasalmella, 20 km
15.3. hiihto Vuokatissa, 30 km
24.5. puolimaraton Somerolla, 21,1 km
28.6. soutu Lohjalla, 25 km
9.8. pyöräily Porissa, n. 60 km
27.9. suunnistus Hinnerjoella, 12 km

Viime vuonna luistelimme -25 asteen pakkasessa, hiihdimme lämpöasteilla ja pyöräilimme helteessä. Juoksuosuudella oli osan matkaa mukava pikku sade, joka vilvoitti menoa miellyttävästi ja lisäsi ilman happipitoisuutta. Soutaessa oli kiva puolipilvinen ja melko tyyni ilma, joka helpotti etenemistä etenkin järvenselillä. Suunnistussäästä en osa saanoa, koska olin silloin Hamarissa Norjassa.

Innolla jo odotan pääsyä mukaan matkoille - saa nähdä, miten käy! Tässä vielä linkki, josta löytyy rupeamasta lisätietoja: http://www.kalevankierros.fi/

Ok, here I go again. I promised to take part in half distances of Kalevan kierros this year, too, with a group from work. Last year I took part for the first time, when my fellow worker encouraged me. All went well enough, so I'm not afraid to do it again. However, I'm not in as good condition as last year, and that slightly worries me.

This is the schedule with half distances:

2 February, skateing on the ice af a lake at Rantasalmi, 20 km (12.43 miles)
15 March, cross-country skiing at Vuokatti, 30 km (18.65 miles)
24 May, half marathon at Somero, 21,1 km (13.11 miles)
28 June, rowing at Lohja, 25 km (15.54 miles)
9 August, bicycling at Pori, about 60 km (37.29 miles)
27 September, orienteering at Hinnerjoki, 12 km (7.46 miles)

Last year during the skateing the air temperature was -25 degrees of Celsius (-13 F). During the cross-country skiing it was some degrees over the zero (over 32 F), so the snow was melting and during the bicycling it was very hot. The weather for running was nice, it rained a bit, which cooled the skin and made it easier to breath. The wind was calm and there were some clouds when we were rowing, which made the work a lot easier on the open waters. The weather during the orienteering is unknown to me, because I was in Hamar Norway at the time.

I'm already exited about this years challenges, we'll see how it goes! You will find more information about Kalevan kierros here (in Finnish): http://www.kalevankierros.fi/

Sukat siskolle (socks for my sister)

2008-01-13T21:10:00.000+02:00

Union Square Market -pusero etenee tasaista, melko rauhallista tahtia, ja takakappaleesta puuttuu enää muutama sentti.

Tuo pusero ei ole sellainen työ, jota tekisin työmatkalla bussissa, joten joku pienempi työ oli saatava myös tekeille. Onneksi siskolle kelpaavat uudet villasukat, jotka toteutan tuolla samalla mallilla kuin edelliset. Lankana jälleen, yllätys yllätys, Novitan Nalle. Kuvassa tänään jumppareissullani syntynyt sukanalku. Väri ei näy kovin selvästi, mutta tumman vihreät sukista on tulossa.

The Union Square Market Pullover is getting on quite slowly, and only a few centimeters need to be stitched for the back piece.

That pullover is not something I like to stitch in the bus, so I had to find something else to make. Luckyly my sister needs a pair of new wollen socks. I will use the same patterns as on the previous one. The yarn is Novita Nalle. In the picture is the beginning of the first sock, made on my way to aerobics today. The colour can not be seen very well, but it is dark green.

Luontopolku -sukat (Nature path socks)

2008-01-08T18:14:00.000+02:00

Tässä nähtäväksenne itse sunnittelemani sukat, jotka neuloin osteopaatilleni joululahjaksi. Mietin pitkään niille nimeä. Halusin jotain luontoon liittyvää, joka voi olla melkein minkä väristä tahansa. Äitini keksi sopivan nimen, Luontopolku, koska se voi vuodenaikojen vaihtelun mukaan kulkea monen värisen luonnon läpi.

For Christmas my osteopath got these socks, which I designed my self. For a long time I tryed to find the right name for them. I wanted a nature related name, in which almost any colour could be related. My mother picked up a perfect name, Nature path, because the nature around a path can have many different colours depending of the time of the year.

Valitettavsti malli ei näy kuvista kovin hyvin kirjavan langan vuoksi. Täytyy ottaa pian käsiin yksivärinen lanka ja kokeilla, miltä sukat siitä tehtynä näyttävät. Näihin sukkiin käytin tuttua ja turvallista Novita Nallea, tosin ensimmäistä kertaa Colorina.

I'm sorry the patterns can not be seen very well in these pictures because of the shaded yarn. I hope to soon have time to try how they look when made of a single coloured yarn. For these socks I used Novita Nalle yarn.

Union Square Market Pullover

2008-01-06T13:10:00.000+02:00

Sain siskoltani joululahjaksi The Best of Interweave Knits -kirjan, joka on täyttä ihania malleja. Ensimmäisenä tehtäväksi työksi valitsin Union Square Market -puseron, joka olisi tarkoitus saada valmiiksi helmikuun lopulla olevaa työmatkaa varten. Tältä kirjan malli näyttää. Saa nähdä, millainen on omastani tulee.

My sister gave me The Best of Interweave knits book for Christmas present. It is full of beautiful designs. I choose to knit first the Union Square Market Pullover, which I hope to have ready for a business trip at the end of February. Above is the picture in the book. We'll
see, how my own will look like.

Puseron alaosa on melkein valmis. Lankavalintani on Garnstudion Alpaca. Pääväri on sinivioletti ja tehosteväri vaaleanvioletti. Lanka on aivan ihanaa neuloa.

The heam is nearly finnished. The used yarn is Garnstudio Alpaca. Main colour is blueish violet and the contrast colour is light violoet. This yarn is wonderful to knit.

Vuosi 2005

2008-01-04T07:17:00.000+02:00

Vuonna 2005 aloitin uuden neuletyön moneen vuoteen. Mistään vähäisestä en aloittanutkaan, sillä tein samaan aikaan joululahjaksi isälle villapaitaa ja siskolle torkkupeittoa. Töitä piti vuorotellen piilotella lahjan saajalta, koska aikaa oli vähän ja neulottava oli aina kun mahdollista.

Kuvat molemmista laitan tänne myöhemmin.

On year 2005 I started my first knit in many years. I did not start with anything too easy: my father got a sweater and my sister a blanket.

Pictures will be attached later.

Vuosi 2006

2008-01-04T07:13:00.000+02:00

Nyt ehdin kuvaamaan ja latamaan joitain vuoden 2006 töistäni.

Now I had time to take pictures and download some of my knits from year 2006.

Siskoni vanha cavalier king charlesin spanieli oli lähes kalju. Olimme jo parina edellisenä talvena puhuneet, että Bettan tarvitsisi pipon, koska sen päätä varmasti paleli pakkasilla. Koska korvakarvatkin olivat harvaa sorttia ja koiraparkaa kävi sääliksi, otin viimein puikot ja langan kauniisiin (?) käsiini ja aloin neuloa.

Ihan omasta päästä muokkasin muodon tuohon luovaan ilmestykseen. Värit ja raidoitus ovat samat kuin siskoni useampaa vuotta aikaisemmin ensimmäiselle cavalierillemme Pipalle neulomassa villapaidassa. Novitan Nallea voin suositella käytettäväksi koirien neuleissa, se kun kestää hyvin pesua.

Bettan ei koskaan kertonut mielipidettään pipostaan. Mallina toimivan Sopu-sheltin happamasta ilmeestä sitä vastoin näkee sen kannan selvästi.

My sisters old Cavalier King Charles Spaniel Bettan had almost no hair at all in her head. We had been talking, that she would need her own hat, because her head must have been cold on the freezing weathers. Because she had very little hair on her ears, too, I felt sorry for her and decided to take some action.

The shape of the hat is my own creation, but the colours and stripes are the same as in a dogs sweater, that my sister made for our first Cavalier Pippa many years ago. I can recommend this yarn, Novita Nalle, for dogs cloaths, because it can be machine washed.

Bettan never told har oppinion about the hat. However, you can see of the sour face of the model, Shetland Sheepdog Sopu, that she does not like it at all!

Novitan lehdestä talvi 2005 valitsin tehtäväksi tämän lämpimän puseron, jonka lankana on Novitan pehmoinen Aino.

Of Novita magazines winter 2005 issue I chooced to knit this warm sweater. The soft yarn is Novitas Aino.

Tämä lehmuksenvihreä kietaisuneule löytyi Novitan kevään 2006 lehdestä. Olen työhön muuten tyytyväinen, mutta se saisi olla hieman pidempi. Lankana on jälleen Novita Wool.

The model for this light green cardigan is from Novitas spring 2006 issue. Otherwise I'm happy with the result, but i could have made it a bit longer. The yarn is Novita Wool.

Tässä paljon käyttämäni luumunpunainen pitsineuletakki, joka on tehty Novitan Woolista. Malli on Novitan syksyn 2006 lehdestä.

This one I have been waering a lot. It is made of Novita Wool and the model was in Novitas autumn 2006 magazine.

Kaapissani seisoi vanha ja liian löysäksi neulottu villapaita. Väri oli kuitenkin niin kauniin ruskea, joten purin vanhan puseron langaksi ja tein uuden. Malli on Novitan syksyn 2005 lehdestä.

I had an old sweater, which I had made with too large needles. The colour was so pretty brown, so i decided to reuse the yarn. Novita published this model in its magazine of autumn 2005.

Tässä listaa muista aikaansaannoksistani:

kahdet polvisukat Novitan Nallesta joululahjaksi

kadet sormikkaat, toiset äidille, toiset mummolle

kirjoneulelapaset

Here is the list of my other creations:

2 pairs of knee hight wollen socks for Christmas presents

2 pairs of glows, one pair for my mother and the other one for my grandmother

mittens

Vuosi 2007

2008-01-03T20:50:00.002+02:00

Tässä näytille vuonna 2007 tehtyjä käsitöitä. Niihin kuuluu yllättävän paljon virkkaustöitä, vaikka pidän neulomisesta huomattavasti enemmän. Pienemmänpuoleiset virkkauksetkin näköjään onnistuvat.

Below are my knit and crochet works from year 2007. There are surprisingly many thigs I chroceted, even though I prefer much more knitting.

Blogikoira Geena esittelee kesällä valmistuneita virkattuja ja huovutettuja tossuja. Vihreät ovat siskolleni Anulle ja kirjavat jämälangoista itselleni. Lanka molemmissa Novitan Huopanen, malli Novitan kevät 2007 -lehdestä. Kuvassa mukana myös Geenalle tärkeä äitini tekemä luutyyny.

The blog dog Geena is showing the crocheted and felted slippers made on summer. The green ones are for my sister Anu and the other ones I kept for my self. The yarn is Novita Huopanen and the patterns is from Novita magazine spring issue of 2007. In the picture there is also bone shaped pillow, witch was made by my mother for Geena.

Nämä tossut menivät joululahjaksi ystävilleni. Tein tossut myös vanhemmilleni loppukesän mökkireissuille, yritän saada niistäkin kuvat tänne.

These slippers were a Christmas present for my frends. I made slippers also for my parents, I will try to get a picture of those, too.

Tässä sukat Geenan kasvattajan Vilma -tyttärelle. Malli omasta päästä. Lankana on Novitan 7-veljestä.

These socks are for a little girl Vilma. The model is my own creation, yarn is 7-veljestä from Novita.

Ja tässä toiset Vilman pikkuveljelle Lukalle, myös omaa käsialaa Novitan 7-veljestä -langasta.

Vilmas little brother Luka got these socks. They are also my own creation of the same yarn.

Kesällä innostuin myös virkkaamaan laukun Novitan Tennessee -langasta. Malli löytyi Novitan kesä 2007 -lehdestä.

This crochet model was in the Novita magazines summer 2007 issue. The yarns is Novitas Tennessee.

Siskoni taisteli upeasti tiensä shetlanninlammaskoiransa Pirren kanssa edustamaan Suomea agilityn MM-kisoihin Norjan Hamariin. Mukaan lähti lämmittämään Novitan Samoksesta neulottu takki. Malli on Novitan kevään 2007 -lehdestä.

MM -kisojen tuliaisina oli mini-koirien joukkuepornssi - onnea vielä kerran Anulle ja Pirrelle, Mialle ja Pyrylle sekä Tainalle ja Muskalle! Tältä löytyy tietoja maajoukkekarsinnoista http://www.agilityliitto.fi/maajoukkue/2007/, ja näistä osoitteista itse MM-kisoista http://www.agilityliitto.fi/MM-2007/index.html ja http://www.agility-wc2007.no/.

My sister and her shetland sheepdog Pirre represented Finland in agility world championchips in Hamar Norway. She got this sweater jacket for that event. The model is from Novita magazines spring 2007 issue, yarn is Novitas Samos.

The Finnish mini dogs are world champions - once again, congratulations Anu and Pirre, Mia and Pyry, Taina and Muska! You can find mor information of the representative selection competition from this site http://www.agilityliitto.fi/maajoukkue/2007/ and of the world chanpionships from these sites http://www.agilityliitto.fi/MM-2007/index.html and http://www.agility-wc2007.no/.

Itselleni tein samanlaisen. Vetoketjun väri erottaa muuten samanlaiset takit toisitaan. Vetoketjujen ompelu oli vähintäänkin haastavaa, vaikka ompelukone helpotti työtä kummasti. Periaatteessa en haluaisi koskea neuleisiin ompelukoneella, mutta näistä ei olisi tullut mitään ilman sitä.

Isä sai myös matkalle mukaan neuleen. Otan siitäkin joku kerta vanhempien luona käydessäni kuvan.

I made an other one for my self. We recognise them of the zippers color. It was quite challenging to sew the zippers, but the sewing machine made the work easier. I have a pinciple to avoid using the sewing machine with my knittings, but I could not have done these without it.

Also my father got a sweater. I will take a picture of it once I wisit my parents.

Tässä opiskelukaverinni poikavauvalle lähtenyt villatakki. Ohje on Novitan syksyn 2007 -lehdestä ja lankana on Sandnes Smart.

This is cardigan that I made for my friends baby boy. The model was in Novita magazines autumn 2007 issue. The yarns is Sandnes Smart.

Siskoni toivoi joululahjaksi pitsineulehuivia - malli ja väri saivat tulla yllätyksinä. Ahkeran nettisurffailun jälkeen päädyin todella kauniiseen Sagittaria -huiviin, jonka on suunnitellut Vilma (http://vilman.blogspot.com/2007/01/sagittaria-huivi.html). Langaksi valitsin vaalean harmahtavanvihreän Garnstudion Alpacan.

My sister wished a lace shawl for Christmas. The patterns is designed by Vilma (http://vilman.blogspot.com/2007/03/sagittaria-shawl.html), the yarn is Garnstudio Alpaca and the colour is light grayish green.

Tässä mummon saamat lapaset. Lankana on 7-veljestä.

These mittens are for my grand mother and they are made of Novita 7-veljestä.

Ystävälleni 7-veljeksestä tekemäni lapaset.

The same yarn was used for these mittens made for a friend.

Lisäksi virkkasin pääsiäistipuja ja Kartio -kaatimelle "hameen" ja tein kaksi haarukkapitsihuivia.

In addition, I crocheted some Easter decoration and made two lace shawls.

Tästä se alkaa!

2008-01-03T20:28:00.000+02:00

Vihdoinkin saan blogini auki. Vielä on paljon tekemistä, mutta alustahan kaikki on aloitettava. Ja intoa opettelemiseen ja tekemiseen riittää!

Ok, now it starts. I finally got my blog open. There is still a lot to do, but one must start from the beginning. And I am exited to do and learn more!