Terve, pitkästä aikaa! (Long time no seen!)

Huh huh, miten pitkä blogitauko onkaan ollut! Kaikenlaista pientä puuhaa on ollut jouluvalmistelujen lisäksi meneillään ja italian opiskelu vaatii enemmän aikaa kuin luulin. Blogi on jäänyt lapsipuolen asemaan ihan huomaamatta.

Lankakeristä on syntynyt muutama pieni juttu. Vihreänkirjavat pystyraitasukat Dropps Fabel -langasta ovat valmistuneet. Kuvakin on otettu, mutta odottaa kamerassa koneelle lataamista.

En Pointe -tossut on neulottu ja huovutettu. Omat olivat häissä jalassa tilapäisnapeilla varustettuna ja ilman koristeita, jotka molemmista tossuista vielä puuttuvat. Jospa huomenna kävisin katsomassa koristevalikoimaa.

SPR:n pikkujouluihin tarvittiin parin euron arvoinen lahja, joten virkkasin kultaisia tähtikoristeita kuuseen ripustettavaksi. Se oli hauskaa pientä askartelua.

Syksyllä ostamistani Novitan Polaris -langoista syntyivät pipo ja kaulaliina. Pipo sai lauantaina erityistä ihailua osakseen, ja niinpä toinen kappale on jo valmistunut siskolle. Yksi ystävä vielä harkitsee, haluaako hän samanlaisen.

Geena täytti jouluaaton aattona täydet kymmenen vuotta. Ihan uskomatonta, että se on jo tuon ikäinen! Siskon koiran Riinan poikapentu Pepsi on muuttanut uuteen kotiin ja Bodil-tyttö kasvaa ja kehittyy hurjan hienosti.

Nyt nautiskelen jouluna alkaneista ihanista vapaapäivistä aina loppiaiseen asti. Olen siivonnut vaatekaappia, ulkoillut Geenan kanssa, käynyt jumpassa ja nauttinut lomasta – ja tietysti neulonut. Olen vielä lähdössä ystävän luokse käymään pariksi päiväksi. Kovasti odotan, että päästään juttelemaan pitkään ja perusteellisesti kaiken maailman asioista.

Tässä siis tuli lyhyesti selostusta parin kuukauden aikana tapahtuneista jutuista. Kuvallista päivitystä joudutte vielä odottamaan, mutta kyllä sellainenkin loman aikana vielä tulee.

Oh, how long pause I’ve had on blog updates. I have been doing many little things in addition to Christmas preparations and the Italian studies take much more time than I thought. I did not notice how long time had passed without now updates to the blog.

A few skeins have got new forms. The green socks of Dropps Fabel yarn are completed. I have also taken a picture, but it is still in my camera waiting for downloading to computer.

I have knitted and felted the En Pointe slippers. I wore my own ones in the wedding with temporary buttons and without decorations, which still miss from both pairs. I might go to see the possible decorative items tomorrow.

A couple of euro’s gift was needed for the Christmas party of the local Red Cross, so I crocheted golden decorative stars, which can be hanged in a Christmas tree. That was a nice little project.

The Novita Polaris yarn that I bought in the autumn has got the forms of a hat and scarf. The hat got special attention on Saturday and so I have already made another one for my sister. A friend is also considering if she wishes to get same kind of hat or not.

Geena had her 10th birthday the day before Christmas Eve. It’s unbelievable that she is already on that age! The male puppy called Pepsi of my sister’s dog Riina had moved to a new home. The female puppy Bodil is growing up very well.

Currently I’m enjoying of my vacation which started on Christmas and ends on Epiphany. I have cleaned my closets, walked out doors with Geena, exercised and enjoyed the vacation – and of course knitted. I will still travel to see a friend of mine for a couple of days. I’m looking so much forward to get to talk with her of all kinds of things.

That’s a short update about things that have been going on during the past couple of months. You will still have to wait for the pictures, but I will attach those in my blog too during the vacation.

Ainot, Reinot, aamutossut tai villasukat (Slippers or woolen socks)

Sain pari viikkoa sitten kutsun juhlimaan ystävieni avioitumista. Juhlissa saa löysätä solmiota kohta saapumisen jälkeen ja jalkineiksi on pyydetty valitsemaan Ainot, Reinot, aamutossut tai villasukat. Neulojahan on tuollaisesta toiveesta vain ja ainoastaan mielissään. Tuloillaan on kaksi paria En Pointe –tossuja, toiset siskolle ja toiset itselle. Molemmista tulee mustat, koristelulla sitten erotamme omamme. Kuva puuttuu, mutta koetan saada sellaisen näytille viikonloppuna.

Tänään piipahdin ohimennen poikkeuksellisesti Sellon Prismassa, ja koska satuin näkemään lankaosaston lähes suoraan liukuhihnan yläpäässä, pakkohan sinne oli poiketa, ihan vain tarkistamaan, kuinka paljon se poikkeaa Ison Omenan Prisman lankaosastosta. Siis onhan se nyt ehdottoman tärkeää tietää, mitä väriä Seiskaveikka ja muita Novitan lankoja missäkin hypermarketissa on ja onko siellä mahdollisesti eri kausilankoja kuin Ompussa. Ja olihan siellä! Löysin ihanaa Novitan Polaris –lankaa, jossa on 60 % akryyliä, 25 % alpakkaa ja 15 % mohairia. Lankaa on 150 metriä sadassa grammassa. 400 grammaa roosaa Polarista muutti lankakoriini odottamaan muodonmuutosta kaulaliinaksi ja pipoksi.

A couple of weeks ago I got an invitation to my friends’ wedding celebration. The occasion is not as formal as usual. It is requested that the shoes will be changed to slippers or woolen socks. (Ainot and Reinot are certain kinds of slippers.) Well, a knitter is only pleased about that kind of request. I’m knitting two pairs of En Pointe slippers, a pair for my sister and another pair for myself. Both of them will be black but the decorations will make them look different. The picture is missing but I will try to attach one in the weekend.

Today I exceptionally popped in to hypermarket Prisma in the shopping center Sello. When I saw their yarn department almost right in front of me, I just had to go and see how much it differs from the yarn department of Prisma in Iso Omena shopping center. Indeed it is important to know which color of the most common yarns in Finland each hypermarket has and if they have different seasonal yarns than Iso Omena. And there was! I found lovely Novita Polaris yarn, which is 60 % acrylic, 25 % alpaca and 15 % mohair. There is 150 meters of yarn in 100 grams. 400 grams of rose Polaris moved to my yarn box to wait for their transformation to scarf and hat.

Koiranpentuja ja koiranäyttelyitä (Puppies and dog shows)

Maanantaina 13.10. siskon Riina -sheltille syntyi kaksi kaunista pentua. Ensin syntyi tricolor -tyttö ja seuraavaksi samanvärinen poika. Tytöllä on enemmän valkoista niskassa ja valkoinen läikkä otsassa. Riina hoitaa pienokaisiaan esimerkillisellä tavalla ja lapsukaiset kasvavat vauhdilla. Sydän on ihan sykkyrällä joka kerran, kun tapaan pennut. Lisää kuvia ja juttua kultasista löytyy siskon blogista.

On Monday 13th November my sister’s sheltie Riina delivered two beautiful puppies. The first one to born was a tricolor female and the next one was a male with the same color. The female has more white on her neck and a small white spot on her forehead. Riina takes remarkably good care of her little ones and the babies grow fast. They just warm my heart every time I see them. You can see more pictures of the puppies in my sister’s blog.

Sunnuntaina käytiin Geenan kanssa näyttelyssä Hämeenlinnassa. Suuren osallistujamäärän vuoksi katalonianpaimenkoirien tuomari oli vaihtunut ja arvostelun teki eestiläinen Maret Kärdi. Hän oli tarkka ja taitava tuomari, joka kirjoitti pitkän ja kuvaavan arvostelun ja lisäksi vielä suusanallisesti kertoi, miksi koira sai juuri tietyn arvosanan. Olin vaikuttunut ja tyytyväinen hänen työskentelyynsä ja arvostan hänen antamansa arvostelun todella korkealle.

Mutta miten Geena sitten pärjäsi? Ensinnäkin se käyttäytyi todella hienosti ja oli iloinen kehässä. Tuomari kehui Geenaa kaikilta osin, paitsi takaliikkeistä, ja hänen mielestään Geena on erittäin hyvä rotunsa edustaja. Se ei siis ole hänen mielestään erinomainen eikä siten sertin arvoinen. Koen silti saaneeni arvostelusta paljon, itse asiassa juuri sen, mitä näyttelystä pitäisikin saada: luotettavan ja kattavan arvion siitä, miten hyvin kyseinen yksilö rotuaan edustaa.

Päivä oli muutenkin mukava. Geenan kasvattaja ja hänen tyttärensä Vilma tulivat katsomaan näyttelyä ihanan ja tasapainoisen, hieman alle puolivuotiaan koiranpentunsa kanssa. Vilma voitti heti lapsiin tottumattoman Geenan luottamuksen ja sai jopa halata Geenaa. Ystäviä heistä tuli :-)

On Sunday I took Geena to a dog show in Hämeenlinna. Because of the great amount of participants the judge for Catalan Sheepdogs had changed to Estonian Maret Kärdi. She was precise and skilled judge who wrote a long and descriptive evaluation and even orally explained why she graded the dog the way she did. I was impressed and happy about the way she worked and I value her assessment very much.

But how did Geena do? First of all she behaved very well and was happy in the ring. The judge praised Geena in every part except the movements of her back legs and according to her Geena is a very good representative of her race. So she is not excellent and therefore not worth a certificate. I still feel that I got a lot of the evaluation, actually just those things that you should get from a dog show: a reliable and comprehensive evaluation of how well the particular individual represents its race.

The day was very nice. Geena’s breeder and her daughter Vilma came to see the dog show and brought their wonderful and balanced, little under six months old puppy with them. Geena, who is not used to children, trusted Vilma at once and even let Vilma hug her. They became friends :-)

Postia (Mail)

Sain perjantaina ihanaa postia ekaluokkalaiselta Vilmalta. Kerron ihan ensimmäiseksi, että Vilman äiti on Geenan kasvattaja ja Geenan veli Rommi asuu heillä. Rommi ja Geena ovat samannäköisiä, tosin Rommi on Geenaa isompi, mutta niinhän pojan kuuluukin olla.

Mutta kerron siitä postista. Vilma on piirtänyt tosi hienon kuvan Geenasta. Kuvassa Geena istuu auringonpaisteessa nurmikolla voittajaruusuke kaulassaan. Ja se on ihan oma karvainen itsensä. Kuvassa on myös nätti sininen kukka ja Geenan kesäherkkuja, metsämansikoita. Piirustus pääsi kunniapaikalle jääkaapin oveen, niin näen sen joka päivä.

Kirjekuoressa oli lisäksi vielä Vilman askartelema ruusuke. Eikä mikä tahansa ruusuke, vaan sellainen, joka annetaan rotunsa kauneimmalle koiralle, eli punakeltainen. Se lähtee viikon kuluttua Hämeenlinnan näyttelyyn meidän onnenkaluksi.

On Friday I got great mail from Vilma. She is a first-grader, whose mother is Geena’s breeder and Geena’s brother Rommi is their older dog. Rommi and Geena look alike, only Rommi is bigger just like a boy should be.

And now I will tell about that mail. Vilma has drawn a beautiful picture of Geena. In the picture Geena is sitting on grass in sunshine a winner’s rosette on her neck. And she looks just like herself. There are also a pretty blue flower and Geena’s favorite berries, strawberries, in the picture. I put the picture on the place of honor on refrigerator door, where I can see it every day.

There was also a rosette, which Vilma had made herself, in the envelope. And it is not just any rosette, but the kind that is given to the most beautiful dog of the race, red and yellow. I will take it to the Hämeenlinna dog show next weekend to bring us good luck.

Kohta alkaa tapahtua (There will be action soon)

Siskon koira Riina saa pentuja luultavasti vuorokauden kuluessa. Mistä siis sen tiedän? No siitä, että Riinan lämpö laski kolmen jälkeen iltapäivällä 37 asteeseen ja se tai sitä alempi lämpö tarkoittaa, että vuorokauden kuluessa alkaa tapahtua. Oi oi, miten jännään ja ihanaa!!!

Tulossa on kaksi pienokaista. Se, ovatko uudet ihanat kultaiset tyttöjä vai poikia ja minkä värisiä ne ovat, onkin sitten yllätys.

My sister's dog Riina will probably get puppies in 24 hours. And how do I know that? Well, because Riina's body temperature decreased to 37 degrees of Celsius after 3.00 PM. That or lower temperature means, that there will be action in next 24 hours. Oh, how exiting and wonderful!!!

She will get two puppies. Whether they will be boys or girls and which they color are remain secret to all of us.

Buona sera a tutti!

Siis hyvää iltaa kaikille. Italian opiskelu on alkanut muutama viikko sitten ja lähtenyt käyntiin ihan mukavasti. Eilen tosin tuli paluu maanpinnalle, kun aikaisemmin opittuja asioita piti parin kanssa kerrata, eikä sanoja vaan tullut mieleen. Lisää siis on kerrattava ja sanoja luettava. Miten ihmeessä sitä koulussa oppi asioita niin paljon helpommin?

Good evening, everybody. My Italian course started a few weeks ago and is going quite fine. Yesterday I dropped down to earth when we were going through in pairs the phrases learned before, and I just could not remember them. I need to study a lot more. How on earth did I learn new things so much easier in the school?

Sain sunnuntaina mekon valmiiksi ja siitä tuli juuri sopiva ja hyvin istuva. Tykkäsin kovasti tehdä tätä mekkoa, se oli helppoa ja joutuisaa. Maanantaina jo pidinkin sitä töissä mustan puseron ja sukkahousujen kanssa – pitäisi hankkia iloisemman värisiä puseroita. Tulen varmasti pitämään sitä jatkossakin paljon. Pitäisiköhän laittaa päälle myös viikon kuluttua koiranäyttelyyn, niin oltaisiin Geenan kanssa ihan sävy sävyyn.

I finished the dress on Sunday and it just the right size and fits very well. I liked very much to knit it, it was easy and fast. I wore it at work on Monday with a black shirt and stockings – I should get shirts in brighter colors. I’m sure I’ll wear this dress a lot. Maybe I should put it on for a dog show on Sunday the 19th, so that Geena and I would have matching colors.

Operaatio Nälkäpäivä (Operation Hungry Day)

Haastan kaikki blogissa vierailevat osallistumaan Suomen Punaisen Ristin Operaatio Nälkäpäivään. Varoja kerätään katastrofirahastoon, jolla tuetaan sekä kotimaisia että ulkomaisia avuntarvitsijoita. Lahjoittaa voi monella tavalla, esimerkiksi tiputtamalla käteistä vapaaehtoisen kerääjän lippaaseen, lahjoittamalla netissä tai soittamalla keräyspuhelimeen. Itse menen tänään espoolaiseen kauppakeskukseen vapaaehtoiseksi kerääjäksi lippaan kanssa. Lisätietoja löytyy Punaisen Ristin nettisivuilta. Kaikki mukaan!


I invite everyone who read my blog to take part in the Operation Hungry Day of the Finnish Red Cross. Founds are raised for the catastrophe found, from where help is given in Finland and abroad. You can donate for expamle when meeting a volunteer found raiser, in the internet or calling a donation phone number. I will be collecting founds as a volunteer in a shopping center in Espoo. You can find more information in the Finnish Red Cross web page. Please, take part!

Ehdottomasti kantavana (Definitely pregnant)

Näin Sopun, Ilonan ja Riinan tänään ohimennen, kun vanhemmat poikkesivat mökiltä tullessa tuomaan puolukoita ja suppilovahveroita. Riina on niin selvästi kantavana, että sen toteamiseen ei enää ultraa tarvittaisi. Kylkikarvat osoittavat sivuille sen sijaan että laskeutuisivat alaspäin ja sen sijaan että kyljet kaartuisivat sisäänpäin ja mahan alle, takajalkojen edessä on selvät ulkonemat. Ihanaa!

I met Sopu, Ilona and Riina shortly today, when my parents stopped by to bring me lingonberries and mushrooms on their way home from the summer cottage. Riina is so clearly expecting puppies, that you would not need an ultrasound to proof it anymore. The hair on her sides of her waist point to the sides, not smoothly down like it used to. Also the line of her waist used to turn nice and smoothly from back to belly, but now there is a bump on both sides. Wonderful!

Hyvin etenee (Good progress)

Mekko on edistynyt mukavasti vyötärölle asti ja joustinneule on muutaman kerroksen kulutta neulottu. Tuo lanka on ihan mukavaa neuloa, tosin tekokuitu kyllä tuntuu hieman. Luultavasti se ei kuitenkaan päällä haittaa.

The dress has proceeded well to the waist and the ribbing is knit after a few rounds. The yarn is quite nice to knit, even that the synthetic fibers can be felt. Probably it will not matter when the dress is worn.

Sukkia olen neulonut vain bussissa ja niiden muotokin alkaa jo hahmottua, kun melkein puolet ensimmäisestä sukasta on neulottu. Minusta on hauska seurata, miten langan värit vaihtuvat ja raidat muodostuvat.

I have been knitting the socks in the bus and now that almost a half of the first one is knit, the shape can be seen. It is fun to see how the yarn colors change ant the stripes find their places.

Riina saa pentuja! (Puppies for Riina!)

Siskon nuoremmalle koiralle Riinalle on tulossa pentuja. Riina kävi tänään aamupäivällä ultrassa, ja masussa näkyi kaksi pikkiriikkistä asukkia. Sisko oli saanut oikein ultrakuvan mukaan – en tiennyt, että koirien ultristakin annetaan omistajalle muistoja. Hän lupasi ladata sen lähiaikoina bolgiinsa.

My sister’s younger dog Riina will get puppies. She was taken to ultrasound this morning and the veterinary saw two tiny little doggies in the tummy. My sister even got an ultrasound picture with her – I did not know, that also the dog owners get those. She promised to download it to her blog in the next few days.

Koiranäyttelyistä tuli tosiaan innostuttua. Olen ilmoittanut Geenan 19.10. järjestettävään Hämeenlinnan näyttelyyn, jossa katalat arvostelee ruotsalainen Jahn Stääv. Ensivuoden näyttelyitä on myös tullut jo katsottua, mutta netissä niistä on vielä kovin vähän tarkempaa tietoa. Joo joo, olen hätähousu. Kyllä ne ensivuoden jutut ehtii myöhemminkin.

I really got excited about the dog shows. Geena has been signed up for a dog show in Hämeenlinna on October 19th, and the judge will be Jahn Stääv from Sweden. I have been looking for information about the dog shows next year, but there is not too much of it yet in the internet. Yes, I should leave next year for a while. Those things can be taken care of much later.

Mekkoa ja sukkaa (Dress and socs)

Viikonloppuna tuli aika ryhtyä toteuttamaan suunnitelmia, ja niinpä menin Helsingin Menitaan etsimään sopivaa mekkolankaa. Myyjän asiantuntevalla avustuksella löysin ”sisäkäyttöön sopivan eli ei kovin villaisen ja siten liian kuuman, mutta ei toisaalta liian tekokuituisenkaan” langan. Teen siis mekkoa Sandnes Garn:n Fiestasta, jossa on 55 % puuvillaa ja 45 % akryylia. Myyjä vielä laski minulle, minkä verran lankaa tarvitaan. Kuusi kerää löytyi heiltä ja loput kahdeksan hain kotimatkalla Soukan Menita Outlet:sta.

Soukan myymälässä tehdään remonttia. Muistaakseni jouluun mennessä heidän pitäisi avata uutta tilaa alakerrasta ja saada siten nykyiseen myymälään lisää tilaa langoille. Valikoimankin kuulemma on laajentumassa. Tuosta uutisesta tulin entistäkin paremmalle tuulelle ja mielessäni taputin pieniä karvaisia käsiäni.

During the weekend it came time to turn plans to action, and so I headed to Menita yarn shop in Helsinki to find yarn for a dress. With kind help I found a yarn, which is “suitable for in-doors, does not contain too much wool and there for is not too warm, but does not too much synthetic fibers either”. My yarn is Sandnes Garn Fiesta, which has 55 % cotton and 45 % acrylic. The needed amount of yarn was calculated for me. Six balls I got from that shop and the rest eight I picked up from Menita Outlet in Soukka Espoo on my way home.

The shop in Soukka is being fixed up. If I remember correctly, the job should be done before Christmas. They get new space downstairs and in the currents shop space they will be able to fit more yarn it. The selection should get better, too. That news got me on even better mood and in my mind I clapped my hands.

Keväällä hankkimani vihreänkirjava Garnstudion Fabel on alkanut hakemaan sukan muotoa. Päätin kokeilla mallia, joka neulotaan edestakaisneuleena niin, että sukkaan muodostuu pystyraidat. Sukkapuikot pitää kyllä vaihtaa pyöröksi, ettei tapahdu silmukkavahinkoja.

The mixed green Garnstudio Fabel yarn, which I bought in the spring, has started to get a shape of a sock. I decided to try a pattern, which is knit on garter stitch and the sock will get vertical stripes. I will have to change those double pointed needles to a circular one, before any stitch accidents happen.

Flunssa on tullut kutakuinkin selätetyksi ja kovasti on jo tehnyt mieli lähteä liikkumaan. Viikonloppuna pääsinkin ihan mukavasti rauhallisille kävelyille, mutta kovin reipas liikunta saa vielä odottaa. Torstaina olin lähdössä toiseen harrastukseen pyörällä vähän viimetinkaan ja pienessä kiireessä. Olin pihalla jo ihan reippaassa vauhdissa, koska täällä ”ei koskaan tule ketään vastaan”. Vaan kuinkas ollakaan, autohallin nurkan takaa alamäessä tuli vastaan naapuri koiran kanssa. Siinä jollain tavalla löin polkimeen nilkan, joka oli todella lähellä mennä sijoiltaan. Se muljahti kovemmin kuin koskaan, eikä nilkan ulkosyrjälle astuminen ole mitään verrattuna siihen, miltä tuo tuntui. Vieläkin jalkaa pitää vähän varoa ja tietyt liikkeet tai asennot eivät tunnut hyvältä. Lisäksi ilmeisesti joku ötökkä on ilmeisesti eilen pistänyt yhteen varpaaseen. Sen tyvi on kunnolla turvonnut ja haittaa kävelemistä. No joo, ehkä jo parin päivän päästä pääsen hikoilemaan. Onneksi on käsitöitä!

The cold has given up quite well and I have wanted to get exercising a lot. During the weekend I was able to get on nice calm walks, but brisk sports still have to wait. On Thursday I was heading for another hobby by bike and was in a hurry. I had gained quite a good speed on the yard, where “there never are passersby”. But so it happened this time, behind the garage and on a slope down, there was a neighbor coming towards me with a dog. Somehow I hit my ankle to the pedal and my ankle almost dislocated. Stepping on the outer side of your foot is nothing compared to what it felt like. Still I have to consider the ankle in certain situations and some movements and positions do not feel god. In addition, probably some bug has bitten my toe. Part of it has well swollen and bothers when walking. Well, maybe I will be able to sweat in a couple of days. And there is always something to knit!

Geenan poseerauskuva (Geena's posing picture)

Tässä tämä hieno näyttelykuva Geenasta. Kuva on äitini ottama ja isä avusti Geenan kanssa.

This is the fine dog show picture of Geena. It is taken by my mother, father helped me with Geena.

Siskollakin oli eilen hyvä päivä. Sen johdosta: Onnea Anulle ja Pirrelle Uudenmaan kennelpiirin agilityn joukkuemestaruudesta!

My sister had also a good day yesterday. Congratulations, Anu and Pirre, the team champions of Uusimaa kennel district!

Erittäin kaunis Geena (Extreamly beautiful Geena)

Geena on rotunsa kaunein veteraani! Jipii ja hyvä hyvä Geena! Viisas ruotsalaistuomari kehui muun muassa Geenan hyvää kuntoa, kauniita silmiä, liikkeitä ja luonnetta. Turkki saisi kuulemma olla karkeampi, mutta sen jo tiesinkin. Tästä se meidän näyttelyura urkenee.

Kataloita, siis katalonianpaimenkoiria, oli Porvoon näyttelyssä kokonaiset kolme koirulaista, yksi uros ja kaksi narttua. Se toinen nuori tyttökoira oli tuomarin mielestä kauniimpi ja sai sertifikaatin. Geena sai varasertifikaatin. Nuorena koirana käydyissä näyttelyissä Geena ei ollut koskaan sertifikaatin arvoinen, vaikka se erittäin hyväksi rotunsa edustajaksi useimmiten arvioitiinkin.

Ensihätään laitan vain tuollaisen näyttelytähtösen unenhäirintäkuvan. Kunhan saan vanhempien kameralla otetun näyttelyposeerauskuvan, laitan vielä sellaisenkin.

Geena is the best veteran of her race! Yahoo ja very well done, Geena! The wise Swedish judge complemented for example Geena’s good condition, beautiful eyes, movements and temperament. According to him her coat is a bit too soft, but I knew that already. Here starts our dog show career.

There were altogether three Catalonian Sheepdogs in the dog show in Porvoo, one male and two females. The other young female was in judge’s opinion more beautiful and got certificate. Geena got reserve certificate. As a young dog she never got even that, however she was mostly graded as very good representative of her race.

At this point I only show this sleep disturbance photo of the dog show star. As soon as I get a real dog show picture from my parents, I will put it to my blog, too.

Lisää suunnitelmia (More plans)

Olin taas maanantain ja tiistain työn vuoksi reissussa, enkä tiistai-iltana vielä kunnolla purkanut matkalaukkua. Kun keskiviikkoaamuna aloin pakata työvaatteita pyörälaukkuihin, Geena ilmaisi varsin selkeästi mielipiteensä matkustelusta. Se kävi kerälle avoimeen matkalaukkuun. Tuo ei ole mikään valtava kapsäkki, vaan pieni lentolaukku, jonka saa ottaa matkustamoon.

Lauantaina onkin jo Porvoon koiranäyttely, jonne Geena menee veteraaniluokkaan. Saa nähdä, mitä tuomari on hauvasta mieltä. Toivottavasti tänään alkanut flunssa, jonka takia lähdin tänään kesken päivän töistä kotiin, helpottaa siihen mennessä. Mukavaa mökkeilyäkin olisi luvassa viikonloppuna.

On Monday and Tuesday I traveled again because of my work. On Tuesday evening I did not yet completely unpack my luggage. When I was packing my work clothes into my bicycle bags on Wednesday morning, Geena gave her clear opinion about traveling. She went to sleep in my open luggage. That is not a huge bag but a small one, the kind that is allowed to take with to the cabin.

On Saturday Geena will take part in the veteran class of the dog show in Porvoo. We’ll see, what the judge will say about my doggy. Hopefully the cold that hit me today, and of which I came earlier home from work, will give up before that. During the weekend we would also have a possibility to spend some nice time at the summer cottage.



Reissun aikana oli tullut Interweave Knits:n uusi numero. Siitä päätyi suunnitelmalistalle tämä punainen New Pea Coat -takki, joka on kaunista ja hieman erikoista neulosta. Myös sininen Estes Vest –olisi kiva toteuttaa.

During my trip the new issue of Interweave Knits had come with the mail. This red New Pea Coat has ended up to my “to do” list. The pattern is beautiful and quite different of the usual ones. I would also like to knit the blue Estes Vest.

Sherid -tyyliset lapaset (Sherid like mittens)

Lapaset valmistuivat jo muutama päivä sitten – tuli hyvät ja sopivat. Ne näyttävät kuvassa pidemmiltä ja kapeammilta kuin oikeasti ovat. Tulevat varmasti käyttöön talvella.

The mittens were finished a few days ago – they are fine and fit well. In the picture they look longer than they really are. I will certainly wear them in the winter.

Paljon helpompaa (A lot better)

Koko kesän, maaliskuisesta flunssasta alkaen minulle on ollut enemmän ja vähemmän hengitysoireita, kevyemmän jumpan aikana pientä köhää ja raskaan liikunnan jälkeen mielettömiä yskänkohtauksia. Keskellä kesää ja onneksi Slovenian matkalla ei juuri yskittänyt. Huhtikuussa saamani kuukauden astmalääkekuurin helpotti oloa, joka kuulemma oli melko yleistä flunssa jälkiseurausta. Koko siitepölykauden myös nenä on ollut tukossa, mitä ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin.

Kahden viikon takainen pyöräily muutti aiemmin helpottaneen tilanteen. Viimeisen kymmenen kilometrin aikana tuntui ajoittain siltä, että hengityskapasiteetista on osa pois käytössä. Pystyin kuitenkin jatkamaan matkan loppuun asti. Tultuani maalin ja jäähdyteltyäni hieman alkoi tuhoton yskä. Välillä tuntui, ettei siitä tule loppua ja ettei happea saa. Pikkuhiljaa olo helpotti, mutta yskähtelin vielä pari kolme tuntia maaliin tulon jälkeenkin, vaikka istuin autossa matkalla kotiin.

Seuraavina päivinä paljon pienempikin rasitus sai yskimään. Illalla nukkumaan käydessä sain yli puolen tunnin yskänpuuskia ja aamulla herätessä ensimmäisenä yskin. Kerran tuli kauhea yskänpuuska käveltyäni sisälle Prismaan, mutta pääasiassa päivät sujuivat paremmin. Lääkäri määräsi puhallusseurannan ja antoi kuurin avaavaa astmalääkettä. Nukkumaanmenoon liittyvät yskät jäivät pois ja aamuiset ja liikunnan jälkeiset oireet helpottivat lääkkeellä. Aloin kuitenkin heräillä keskellä yötä. Onneksi uusi käynti oli sovittu viikon päähän ensimmäisestä, tarkoituksena oli katsoa puhallusseurannan tulos ja määrätä keuhkoputkia hoitava lääke.

Kun lääkäri katsoi seurannan tuloksia, hän totesi, että kyllä tämä selvältä astmalta näyttää. Jippi-jee. Pääasia minulle kuitenkin oli se, että saan lääkettä, joka helpottaa oloa. Nyt minulla on siis hoitava lääke, yhdistelmä kortisonia ja pitkävaikutteista avaavaa lääkettä, jota hengitän aamuin ja illoin. Lisäksi otan aina tarvittaessa ja ennen liikuntaa lyhytvaikutteista avaavaa lääkettä. Kolmen kuukauden kuluttua katsotaan, josko kortisonin voisi jättää pois ja pärjäisinkö pelkällä pitkävaikutteisella avaavalla lääkkeellä. Nenä on edelleen herkkä ja menee tukkoon riippumatta siitä, missä olen yötä. Se ei siis johdu Geenasta. Otan iltaisin allergialääkettä, jotta saan nukuttua kunnolla.

Geena-parka on kuitenkin joutunut nukkumaan yönsä olohuoneessa, vaikka se on periaatteessa koko ikänsä (9,5 vuotta) nukkunut vieressäni. Ensimmäisenä iltana sain todella syyttävän, epäuskoisen ja kysyvän näköisiä katseita makuuhuoneen ovelle laittamani esteen takaa. Nyt muutaman yön jälkeen Geena jää jo tosi kiltisti toiseen huoneeseen, eikä osoita mitään sen kummempia mielipiteitä.

Minulla on kuitenkin nyt paljon parempi olla. Pystyn liikkumaan niin kuin ennenkin. Vähän saattaa alkaa yskittää, mutta ei niin, että se haittaisi menoa. Uskallan jo harjoitella kunnolla kuukauden kuluttua olevaa puolimaratonia varten, jolle työkaverini minut houkutteli. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

For the whole summer, since the cold that I had on March, I have had more or less difficulties with breathing. During light exercise I have had slight cough and after heavy exercise on my grades terrible cough. On the midsummer and fortunately during my trip to Slovenia I had almost no cough at all. An asthma medication that I got for one month on April made me feel better. I heard that kind of symptoms are quite common after cold. For the whole pollen season I have had nasal symptom, which has never happened before.

The bicycling competition two weeks ago made a huge difference to the situation. During last ten kilometers I started to feel l was not able to use whole of my lung capacity. However, I could ride to the finish. When I had cooled down a bit I started to cough awfully. It felt like it would not stop and that it is not possible to get air. Slowly it started to feel better, but still after two or three hours, when sitting in a car on my way home, I had to cough a little.

During the next days even a slight strain made me cough. When going to sleep I coughed over half an hour and when I woke up in the morning first thing that I did was cough. Once I started to cough terribly when going into a hyper market, but mainly the days were better. Doctor ordered a peak flow follow-up and gave a prescription for a bronchus expanding asthma medicine. The symptoms I had when going to sleep disappeared and the symptoms I had in the morning and after exercise got easier. However, I started to wake up during the nights. Fortunately I had a scheduled appointment with the doctor after one week of the first one. The purpose was to check the results of the peak flow follow-up and to prescribe a treatment medication.

When the doctor looked at the results she said that they clearly seem to indicate asthma. Oh yeah. The main thing for me after all is that I got medicines that make me feel better. Now I have a combination medicine of corticosteroid and long effecting bronchus expanding medicine, which I take every morning and evening. When needed and before exercising I also take a shorter time affecting bronchus expanding medicine. After three months we will see if the corticosteroid is no longer needed. I have still nasal symptoms despite where I sleep, so they are not because of Geena. I take allergy medication each evening so that I can sleep well.

Poor Geena has to sleep her nights in the living room, even that she has practically slept all her life, 9.5 years, in my bed. In the evening she gave me really blaming, disbelieving and asking looks behind the fence I had put to my bed room door. Now after a few nights she stays in the other room very well and does not show her opinion any more.

I feel a lot better now and I can exercise like I did before. I might cough a little, but not so much that it would stop me going. I exercise to a half marathon, which takes place in a month, and to which my colleague asked me to take part with her. Hopefully all goes well.

Suunnitelmia (Plans)

Piti vielä kertoa parista neulesuunnitelmasta. Selasin Garnstudion tämän syksyn malleja ja parista innostuin ihan oikeasti. Ensin näin tämän pipon, vai onko se ennemminkin hattu. No sama se, kumpi nyt onkaan, kivalta se näyttää joka tapauksessa. Ruskea voisi olla hyvä väri.

Toiseksi huomasin mekon, jollaisen ehdottomasti haluan. Mekon lanka vaan pitäisi vaihtaa alpakasta johonkin toiseen, jottei se ole liian kuuma sisällä. Väri voisi olla joku lämmin, esimerkiksi tummempi punainen. Tästä saattaa vielä tulla tonttumekko :-)

I meant to tell about my knit plans. I took a quick look at Garnstudio’s models of this autumn and got exited of a couple of them. First I saw this hat that I like a lot. Brown might be a good colour.

The other one is a dress, which I absolutely want to knit. The yarns should be changed from alpaca to some other, so that it would not be too warm when worn indoors. The color could be warm, maybe a bit darker red. This might turn into a dress of an elf :-)

Sherid-pipo (Sherid hat)

Sherid-pipo valmistui jo sunnuntaina, mutta vasta tänään sain otettua siitä kuvan ulkona hyvällä valolla. Kyllä minä sunnuntaina heti pipoa kuvasin, mutta silloin oli niin hämärää, että kamera otti automaattisalaman käyttöön. Nyt sain paremman kuvan.

Nyt minulla on tekeillä samasta mallista muokatut lapaset. Lanka on myös sama, eli Gjestal Maija. Montaa iltaa ei varmaan mene, ennen kuin tumputkin ovat valmiit.

Sherid hat was finished on Sunday, but only today was I able to take a picture of it outside in a good light. I already took pictures on Sunday, but it was not light enough, and the automatic flash light came to use. So, this is a better picture.

I have adjusted the pattern and now similar mittens are on process. The yarn is also the same, Gjestal Maija. It will probably not take too many nights to finish them.

Italiaa (Italian)

Pääsin mukaan työväenopiston italiankurssille. Tunnit alkavat syyskuussa ja päättyvät maaliskuu lopussa, yhteensä niitä on 22. Innokkaana oppilaana olen jo hankkinut tarvittavaa materiaalia: oppikirjan, sanakirjan, kielioppikirjan ja kieliopin harjoituskirjan. Penaali, kynät ja sen sellaiset ovat opiskeluajalta. Vähän jo katselin ääntämissääntöjä, eivätkä ne ainakaan kovin vaikeilta vaikuta. Todellisuus paljastunee kuukauden kuluttua.

Kivaa on myös se, että lähipiirissä on ihmisiä, jotka ovat myös innostuneita kielestä. Siskolle saa kuulemma opettaa juttuja. Hän oli keväällä 2007 Pirren kanssa Roomassa ja opiskeli matkailuitaliaa sitä varten. Töissä yksi meidän tiimistä on viettänyt pidemmän ajan Sisiliassa. Toinen tiimistämme ilmoittautui myös vastaavalle kurssille, tosin eri kaupunkiin. Töissä toisella osastolla on kolmas työkaveri, joka vielä viime vuonna opiskeli italiaa. Näiden lisäksi on vielä muitakin, joiden tiedän osaavan todella hyvin italiaa, mutta heidän kanssa olen vähemmän tekemisissä. Harjoituskavereita siis riittää!

I got in to Workers’ institute to study Italian. The lessons start in September and end in the end of March, there will be 22 lessons altogether. As an enthusiastic student I have already bought needed material: combined text and exercise book, dictionary, grammar book and exercise book for grammar. Pencils etc are from study times. I already took a quick look at the pronunciation and it does not seem to be too difficult. Well, the truth will reveal in a month.

It has been nice to find out that many of my friends are also interested about the language. My sister said that I could teach some things to her too. She was in Rome in the spring 2007 with Pirre and studied travelers Italian before their trip. A colleague in our team has spent a longer time in Sicily. Another colleague of our team has also booked in a similar course, only in a different city. At work on another department there is a third colleague, who studied Italian last year. In addition there are others, who speak Italian extremely well, but I get together with them more seldom. There will be many people to practice with!

Myrtle Leaf ja Sherid (Myrtle Leaf and Sherid)

Geena tuli auttamaan Myrtle Leaf:n kuvauksessa. Se piti ystävällisesti kiinni koko ajan väärään suuntaan vinksottavasta puikosta ja vähän huivin yläreunastakin. Eihän tuo huivi vieläkään kovin pitkällä ole, mutta on sitä nyt melkein tuplamäärä edelliseen bloggaukseen verrattuna.

Geena helped me with photographing the Myrtle Leaf Shawl. She kindly held a needle, which otherwise would have been in bad place. I have not knit the shawl too much yet, but there is about a twice the amount of it than when I last time blogged a picture of it.

Tylsää, mä käyn nukkumaan.

Boring, I’ll go to sleep.

Sherid –pipo on melkein puolessa välissä. Sekä malli että minulle uusi Maija–lanka ovat mukavia neuloa ja työ etenee hyvää vauhtia. Täytyy verrata kokoa johonkin vahaan pipoon, kun äkkiseltään mittaamalla ja ohjeen mukaan tehtynä siitä vaikuttaisi tulevan liian korkea. Mittauksesta riippuen teen joko enää kesken olevan mallikerran tai vielä toisenkin ennen kuvion muutoksen alkua.

I have knit nearly half of the Sherid hat. Both the model and Maija yarn, which is new for me, are nice to knit and the hat is progressing in a good speed. I have to compare the size with some old hat, because it seems like the hat would get too high, if I just follow the instructions. Depending of the outcome, I will either finish this motif or knit yet another one before the pattern change.

Saikkupäivää (Sick leave)

Vietän poikkeuksellisesti päivää sohvalla ja kulutan aikaa surffaamalla netissä, selaamalla uutta Ikean kuvastoa ja katsomalla olympialaisia. Tylsää on.

Hammaslääkäri poisti eilen molemmat yläviisaudenhampaat ja suu on nyt kipeä ja päätäkin jonkun verran särkee. Päänsärky johtuu siitä, että reagoin kaikkeen jännittämällä hartioita. Vielä aamulla ollut paha olo on jo helpottanut, kun koloista ei enää tihku verta.

Ruoatkin ovat nyt ihan erilaisia: sosekeittoa, löysähköä puuroa, jogurttia. Lämpimät ruoat pitää jäähdyttää haaleiksi. Jäätelöä saisi syödä hyvällä omalla tunnolla, varasinkin sitä kotiin, mutta jotenkin se ei nyt maistu. Pehmeää vaaleaa leipää ja helppoja päällisiä on myös varattu, ehkä illalla tai huomenna voin jo pureskella niitä. Anteeks nyt vaan, mutta vali-vali-valituttaa.

Neulesuunnitelmia on jonkun verran. Sny:n lähettämistä kauniin vihreistä Gjestal Maija –langoista tahtoisin pipon ja lapaset. Näin keväällä jossain suomalaisessa blogissa Pomatomus –sukkia mukailevan pipon, joka olisi kiva, mutta en nyt löydä sitä mistään. Sherid on myös kaunis. Jompisis kumpsis hypähtää ehkä vielä tänään puikoille. Vauvalahja pitäisi myös aloittaa, vaan kun en vielä tiedä, mikä se voisi olla - ehkä joku pehmolelu.

Toisesta Sny:n lähetämästä langasta tuleva Myrtle Leaf Shawl on myös edennyt. Koetan ottaa siitä tässä joku päivä tilannekuvan. Slow Bee sen sijaan junnaa paikallaan ja on mahdollisen purkamisuhan alla, koska malli ei niin kauheasti innosta. Olisi monia nätimpiä huivimalleja, joita tekisin mieluummin.

Nyt täytyy yrittää syödä jotain.

I’m spending the day on the couch for a change and spending time in the net, browsing through Ikea catalogue and watching the Olympics. It’s boring!

My dentist took extracted both of my upper wisdom teeth yesterday and now my mouth is sore and I have a slight headache too. The headache is because I react to everything by tensing my shoulders. The nausea that I had this morning has got better now that no more blood comes out of the holes.

The food has to be different: purée soups, porridge, yoghurt. Hot food needs to be cooled down. I could eat as much ice cream with a good conscience, I even bought it just for this, but I don’t feel like eating it. I have bought also some soft white bread and other easy stuff to put on it, maybe I can chew them this evening or tomorrow. Sorry about all this complaining.

I have some knit plans. My SP sent me pretty green Gjestal Maija yarn, which I would like to use for a hat and mittens. In some Finnish knit blog I saw a hat that has the same pattern as with the Pomatomus socs, but now I can‘t find it. Sherid is also beautiful. One of them will get to my needles, maybe even today. I should also start a baby gift, but I don’t know what it could be yet – maybe a toy.

The Myrtle Leaf Shawl has also experienced some progress. I’ll try to take a picture of it in the next few days. Slow Bee has been left alone and I may even undo the whole thing, because I’m not too excited about the pattern. There are many prettier shawl patterns I would rather knit.

I have to try to eat something now.

Neulomista, pyöräilyä ja italiaa (Knitting, cycling and Italian)

Tässäpä tulee kuva viime viikolla Tampereella valmistuneesta neuletakista! Kuvassa se näyttää hassulta, kun joustinneule tekee niin kuin on tarkoituskin eli vetää vähän reunaa kasaan. Valitettavasti tuo ei oikein istu minulle, vaikka yritinkin sovitella silmukkamääriä. Toivottavasti löytyy joku, jolle se on sopiva, ettei jää kaappiin lojumaan.

Tiistaina näin myös aivan ihanan koiranpennun, Maisan, Geenan kasvattajan perheen uusimman jäsenen. Maisa on belgianpaimenkoira malinois ja ikää tuolloin oli kokonaiset 12 viikkoa.

Tampereelta pääsin perjantaina työkaverin kyydillä Poriin, jossa järjestettiin lauantaina Kalevan kierroksen pyöräily. Meille puolikkaan kiertäjille matkaa kertyi 63 km, joista ensimmäinen puolikas meni mukavassa myötätuulessa ja jälkimmäinen puolestaan vähemmän mukavassa vastaisessa. Lämpöä oli noin 18 astetta ja taivas oli puoli pilvinen. Aika lailla mainio sää pyöräillä! Matkaan minulla meni aikaa 2 tuntia ja vajaat 23 minuuttia, mikä oli paremmin kuin odotin.

Olen suunnitellut lähteväni patikkareissulle Italiaan ensi kesänä. Kyllä, kesän reissusta jäi alppikuume. Ilmoittauduin työväenopiston italiankurssille, jos vaikka vuoden kuluttua jo vähän italialla pärjäisinkin.

Here is a picture of the cardigan that I finished at Tampere last week. It looks a bit funny in the picture because of the ribbing. Unfortunately it does not fit me well enough, even though I tried to recalculate the stitches. I hope to find someone who it fits, so that I do not have to hide it in a closet.

On Tuesday I met a great puppy, Maisa, who is the newest family member of Geena’s breeder. Maisa is Belgian Shepherd Dog Malinois and was 12 weeks old when we met.

On Friday my colleague gave me a ride from Tampere to Pori, where we took part in the cycling part of Kalevan kierros. The route was 63 kilometers long, fist half with nice leading wind and last half with not so nice headwind. The temperature was about 18 degrees of Celsius and the sky was half cloudy. Very good weather for cycling! It took 2 hours and little less than 23 minutes for me to get to the goal, which was better than I expected.

My plan is to travel to Italy next summer for hiking. Yes, I have not recovered of the alpine fever which I cached last month. I signed up for an Italian course. Maybe then I will manage with some Italian in a year.

Viimeistelyä vailla (Just a little more)

Lomalla aloittamani jakku on melkein valmis. Enää puuttuu reunaa kiertävä joustinneule, joka tulee kokonaan alpakasta.

The cardigan I started to knit during vacation is nearly done. Only thing missing is the rib edge, which will be knit of alpaca.

Mökkeilyä (At summer cottage)

Vähän myöhässä kulkee tämä bloggaus, mutta ehkä se sallitaan näin lomalla. Olin viime viikolla muutaman päivän rentoutumassa mökillä Geenan, vanhempien ja heidän koiriensa Sopun ja Ilonan kanssa. Saatiin iso siika, made ja noin 12 muikkua, mikä on meidän järveltä tosi hyvä saalis kolmessa päivässä. Lisäksi löydettiin oikein mukava pussillinen kanttarelleja. Mustikkatilanne sen sijaan näytti kehnolta.

Koirien kanssa kävelyillä ollessa syötiin pienen mökkitien varrelta metsämansikoita. Geenakin tykkäsi niistä, samoin kuin niistä vähäisistä mustikoista, joita löytyi.

I keep updating my blog late, but maybe it is allowed during holiday. At the end of last week I was relaxing at the summer cottage with Geena, my parents and their dogs Sopu and Ilona. We got a big whitefish, a burbot and 12 vendaces. We also found quite a nice bag of mushrooms. However, there will not be too much of blueberries.

When we were walking with the dogs, we ate some wild strawberries which were growing by a narrow road. Geena liked them too, as well as the small amount of blueberries that we found.


Tässä Geena etsii mansikoita.

Geena is searching for strawberries.

Nam nam, nyt löytyi herkkua! Geenalle kelpaa vain oikein kypsät ja mehukkaat marjat.

Yam, now she found them! Geena only accepts the really ripe juicy berries.

Mökillä ehdin vähän neuloakin. Snyltä saamastani Drops Alpacasta on tulossa Drops Safranin kanssa saman firman ohjeella neuletakki. Etu- ja takakappaleet ovat valmiit ja ensimmäinen hiha on puolessa välissä. Työ etenee tosi nopeasti! Näin kaksinkertaisella langalla neuloessa on vaan välillä tarkastettava, että molemmat langat on neulottu ja ettei joku silmukka ole tullut jaettu kahdeksi silmukaksi. Muutaman kerran on pitänyt purkaa ja puolikkaita silmukoita on nosteltu tavallista useammin.

At the summer cottage I had some time to knit too. I’m knitting a cardigan of Drops Alpaca, which I got from my secret pal, together with Drops Safran. The pattern is from the same company. Front and back pieces are finished and the first sleeve half done. This is very fast to knit! I just have to be careful when knitting with two yarns. I easily knit only half stitch of knit one stitch twice. I have had to undo the knitting a few times and to pick up the half knitted stitches more often than usual.

Pirpanalle vielä peukkuja viikonlopuksi!!! Kety on henkisesti valmistautunut ja valmis hoitamaan hommansa täydellä sydämellä.

I’m keeping my fingers crossed for Pirre for this weekend! Your care taker is mentally prepared and ready to do her part with all her heart.

Kaunis Kranjska Gora (Beautiful Kranjska Gora)

Olipa ihana loma Slovenian Kranjska Gorassa! Tuli patikoitua ja rentouduttua, arkiset asiat unohtuivat reissussa. Voin lämpimästi suositella paikkaa lomakohteeksi kaikille ulkona liikkumisesta kiinnostuneille. Paikka on erittäin siisti, ihmiset ovat ystävällisiä ja kielitaitoisia, luonto on kaunista ja ilma puhdasta ja raikasta.

I had a wonderful vacation in Kranjska Gora Slovenia! I hiked and relaxed, and forgot the everyday matters during the trip. I can warmly recommend the village for anyone who is interested in outdoor activities. It is very clean there, the people are friendly and speak at least English and German well, nature is beautiful and air is clean and fresh.

Ensimmäinen retki oli hieman kevyempi ja olikin hyvä, että heti ei lähdetty kovin korkealle kiipeämään. Kävelimme Kranjska Gorasta (kyläkorkeus 810 m) Zgornji Martuljkov:n komealle vesiputoukselle noin 1100 metrin korkeuteen. Retken aikana satoi kovasti, mutta se ei pahasti haitannut. Tuosta komeasta putouksesta en vaan saanut kuvaa, kun kamera olisi sateessa kastunut. Kuvassa onkin alempi Spodnji Martuljkov:n putous.

The first excursion was a not so hard. It was a good thing that we did not climb so high on the first day. We walked from Kranjska Gora (810 meters above sea level) to Zgornji Martuljkov water fall (about 1100 m asl). During our walk it rained quite heavily, but it did not matter much. I could not take a picture of that beautiful water fall, because my camera would have got wet in the rain. This picture is of the lower Spodnji Martuljkov water fall.

Meidän mukaan lähti aamulla kylältä koira, joka seurasi meitä koko retken ajan. Olin varma, että koira olisi kääntynyt takaisin kylän rajalla, mutta siitä olikin mukava lähteä mukaan.

A dog started to walk with us in the morning and followed us the whole excursion. I was sure he would turn back on the village border, but he wanted to come along.

Keskiviikkona lähdimmekin jo hieman vaativammalle retkelle. Tarkoitus oli mennä paikallisbussilla Vršič:iin (1611 m), mutta emme kaikki mahtuneet kyytiin. Niinpä paikallinen opas järjesti nopeasti kaksi takapenkein varustettua pakettiautoa, joilla me loputkin pääsimme perille. Vršič:stä kävelimme Slemenova špican huipulle (1911 m). Laskeutuessamme sieltä alas Tamar:n laaksoon lounaalle, näimme matkalla valtavan määrän vielä sulamatonta lunta ja jäätä. Kävelimme takaisin Kranjska Goraan Planican laaksoa pitkin. Katsoimme hetken aikaa kunnioituksella Planican lentomäkeä, joka on maailman suurin, ja ihmettelimme, kuinka joku voin uskaltaa hypätä niin valtavasta mäestä. Itse hyppyrimäki näytti näin kesäaikaan ihan toiselta kuin talvella telkkarissa, jotenkin paljon raihnaisemmalta, mutta eipä sitä ole kesäkäyttöön tehtykään. Podkoren:n kylän kohdalla puolestaan näimme suurpujottelurinteen, jossa maailmancupin Kranjska Goran osakilpailu lasketaan. Urheilusivistystäkin on siis hankittu.

On Wednesday we went for a more challenging hike. We wanted to take a bus to Vršič (1611 m), but there was not enough room for all of us. So our local guide organized two cars to take the rest of us up. From Vršič we hiked to the top of Slemenova špica (1911 m). While walking down to Tamar valley, we saw a lot of snow and ice, which had not yet melted. We walked back to Kranjska Gora trough Planica valley. On the way we looked at the Planica ski jump with respect (it is the biggest in the world), and wondered, how anyone can jump of it. The ski jump itself looked very different than in the winter on TV, somehow it looked like it had seen its best days, but after all it is not made to be used in the summer. At the village of Podkoren we saw the giant slalom slope, where the World Cup competition of Kranjska Gora takes place. So I have some more knowledge of sports, too.

Torstaina oli vuorossa retki Bled:iin, Ljubljanaan ja Postojnan tippukiviluolaan. Bled on pieni kaupunki noin puolen tunnin ajomatkan päässä Kranjska Gorasta ja Bled –järvessä on Slovenian ainoa saari. Kiersin tunnin pysähdyksen aikana järven länsipäätä ja ihailin maisemia. Järveen oli tehty väylä kilpasoutajia varten ja heitä olikin juuri harjoittelemassa. Slovenialaiset soutajat ovat kuulemma ihan maailman huippuja.

On Wednesday we had an excursion to Bled, Ljubljana and Postojna caves. Bled is a town about 30 minutes from Kranjska Gora and in the lake Bled there is the only island in Slovenia. We stopped for an hour, on which time I walked around the eastern end of the lake and looked at the views. There was a track for rowers on the lake and some of them were training. I heard that the Slovenian rowers are one of the best in the world.


Ljubljanassa oli yhtä ystävällistä ja siistiä kuin Kranjska Gorassa. Se on muuten Euroopan pienin pääkaupunki, ja tunnelma olikin mukava. Kävin ensimmäisenä katsomassa Krakovon kaupunginosaa keskustan eteläpuolella. Siellä viljellään vihanneksia kaupungin torille myytäväksi ja sekä siitä että pienistä taloista johtuen tunnelma oli mukavan kylämäinen. Ljubljanan linnalle menin helteen vuoksi köysiradalla. Sieltä olikin hieno näköala kaupungille.

Ljubljana was just as kind and clean as Kranjska Gora. It is actually the smallest capital in Europe and the atmosphere is very nice. At first I went to see a part of the city called Krakovo, which is south from the center. People grow vegetables there to be sold on the market place, and because of that and the small houses, it felt like I was in a village. From the castle of Ljubljana it was a great view above the city.

Lounaan ja pienen tuliaisten ostelun jälkeen lähdimme etelään päin ja Postojnan tippukiviluolalle. Komea luola olikin. Menimme ensin pienellä junalla syvemmälle luolaan, josta jatkoimme kävellen parin kilometrin kierroksen. Luolia on yhteensä 24 kilometriä kolmessa eri kerroksessa, joista keskimmäisessä me olimme. Samalle opastetulle kierrokselle sattui englantilainen poikakuoro, joka lauloi meille luolaston viimeisessä osassa ”konserttisalissa” kolme kappaletta. Olmia (ihmiskala, Proteus anguinus) emme kuitenkaan nähneet.

After lunch and a bit of shopping we continued to south to Postojna dripstone cave. What a great cave it was. We took a small train deeper in the cave and then walked about a two kilometers tour. There is 24 kilometers of the caves all together in three levels, of which we were on the middle. We had an English boy choir on the same guided tour with us, and on the last part of the cave ”The Concert Hall” they sang three songs for us. However, we did not see Proteus anguinus, the human fish, which I would have wanted to see.

Koska Triglav:n retki siirtyi päivällä eteenpäin, vuokrasin perjantaina maastopyörän. Ajoin ensin Slovenian, Italian ja Itävallan rajalle Peč:lle (1508 m). Säästääkseni voimia seuraavaa päivää varten valitsin loivemman kahdesta reitistä. Huipulta olikin komea näköala etenkin Itävallan puolelle. Paluu alas Ratečen kylään olikin sitten ihan pelkkää alamäkeä. Se otti yllättävän kovasti kämmeniin ja pari kertaa olikin pakko pysähtyä niitä lepuuttamaan. Ennen paluuta takaisin Kranjska Goraan kävin vielä Italian puolella kauniille Lago di Fusine –järvellä.

Because the hike to Triglav was postponed one day, I rented a mountain bike on Friday. First I rode to the Peč (1508 m) on the border of Slovenia, Italy and Austria. To save my strength for the next day I took a less steep way up. On the top there was a great view especially to Austria. The way to the village of Rateče was all downhill. It was surprisingly hard for palms and I had to stop a couple of times to let them rest. Before heading back to Kranjska Gora I continued to beautiful Lago di Fusine lake in Italy to have lunch.

Lauantaiaamuna lähdettiin oppaan ja kuuden matkalaisen voimin Slovenian korkeimmalle vuorelle Triglav:lle. Ajoimme ensin autolla Mojstranan kylän kautta Krman laakson perimmäiselle parkkipaikalle 946 metrin korkeuteen. Sieltä alkoi viikon kovin patikkamatka, nousu 2515 metrin korkeuteen Triglavski Dom –majatalolle. Matkalla näimme murmelin ja paljon kauniita kukkia, muun muassa syklaameja, jotka kasvavat siellä villinä.

Syötyämme oppaamme Tadej lähti minun ja toisen ryhmäläisen kanssa huipulle (2864 m). Turvavarusteiksemme saimme valjaat, köyden ja kypärät. Köysi oli pidettävä koko ajan kireällä ja opas kulki aina ylimpänä varmistamassa turvallisuutta. Nuo viimeiset reilut 300 metriä menivät aika kevyesti, koska vauhti oli hidasta.

On Saturday morning we, a guide and six travelers, started our journey to the Slovenia’s highest mountain Triglav. First we drove by Mojstrana village to furthest parking lot in Krma valley in 946 meters. From there we started to hike to Triglavski Dom, a hut in 2515 meters. On the way we saw a marmot and a lot of beautiful flowers. For example Cyclamen purpurascens, which does not grow in Finland.

After having some lunch our guide Tadej went up to the top (2864 m) with me and another person of the group. We got a rope and helmets for out safety. The rope had to be tight at all times and the guide was always above us to take care of the safety. Those last over 300 meters were not so hard, because we went on with a slow speed.

Maisemat olivat tosi komeat ylhäältä, jylhät ja karut. Eteläpuolelta pilvet hälvenivät ja sinne näki tosi kauas. Pohjoispuolelle taas ei nähnyt ollenkaan, koska pilvet pyörivät sillä puolen huippua. Jossain vaiheessa harjannetta pitkin kävellessä tuntui ihan kummalta, kun harjanteen lisäksi ympärillä näkyi vain valkoista. Yhtään ei tiennyt, kuinka korkealla oli tai millainen pudotus vieressä on.

The view on the top was rugged and barren. On the south side the clouds cleared of and we could see far. On the north side we could see nothing, there were only clouds. At some point, when we walked on the ridge, it felt funny when we could only see while in addition to the ridge. It was impossible to know how high up we were or what kind of a drop would be right next to us.

Huipulta paluu sujui myös hyvin ammattitaitoisen oppaan johdolla. Osan matkaa kiivettiin rinnettä takaperin alas, kun etuperin se oli liian jyrkkä. Täytyy myöntää, että ilman opasta ja turvavarusteita en olisi huipulle kiivennyt, sen verran nimenomaan alastulo minua jännitti. Majatalolle päästyä oli aika lailla voittajafiilis. Palattuamme huipulle lähti vielä yksi pariskunta, kahdelle muulle huiputus jäi odottamaan seuraavaa aamua.

Majoitushuone oli siisti mutta erittäin pieni. Huone oli noin 8 neliön kokoinen ja siinä oli kaksi 120 cm leveää kerrossänkyä, siis nukkumatilat kahdeksalle hengelle. Kukaan meistä ei nukkunut kovin hyvin.

Aamulla herätys oli ennen kuutta. Ulkona oli valtavan kova tuuli, vähän alle 200 metriä sekunnissa, siis lähes hirmumyrskyn verran. Parin tunnin odottelun jälkeenkään tuuli ei osoittanut riittävästi tyyntymisen merkkejä, joten jouduimme lähtemään takaisin alas, eivätkä viimeiset kaksi ryhmämme jäsentä päässeet huipulle.

Paluumatka sujui vauhdikkaasti ja helposti edellisen päivän kiipeämiseen verrattuna. Takaisin Kranjska Goraan pääsyn jälkeen alkoi rataa ihan kunnolla. Onneksi säästymme itse kuivina. Päiväunet olivat kyllä tarpeen hotelilla.

The way down from the top went also well with our experienced guide. Part of the mountain was so steep, that we had to go backwards, because it would have been otherwise impossible. I have to admit that without the guide and safety equipment I would not have climbed to top, that much I was worried about getting down. Back at the hut I felt like a winner. After we got back, a couple went up. The two last had to wait until the morning.

Our room was clean but very small, only about 8 square meters. There were two two-layer beds, which were 120 cm wide - sleeping facilities for 8 people. None of us slept well.

The wake-up was before six o’clock. Outside there was a terribly hard wind, a bit less than 200 meters per second, which means that it blew almost at the speed of a hurricane. After waiting for a couple of hours the wind did not show enough signs of calming, so we had to start heading down. The two last members of our group did not get to the top of Triglav.

The way back to the Krma valley went fast when comparing to the climb of the previous day. After we got back to Kranjska Gora a heavy rain started. Luckily we did not get wet. A nap at the hotel was well deserved.

Maanantaina ehdin vielä käydä pienellä kävelyllä, siis edellisiin päiviin verrattuna pienellä. Pyysin aamupalalla hotelilla lupaa käyttää saunan suihkua ja lainata pyyhettä palattuani, koska jouduin jo luovuttamaan huoneeni aamulla, ja se onnistuikin mukavasti. Niinpä kävelin vielä Vršič:n suuntaan katsomaan venäläistä kappelia (1158 m) ja palasin toista reittiä joen vartta pitkin takaisin.

On Monday I had enough time for a short walk – compared to the previous days, that is. After the breakfast the hotel personnel agreed that I could use the shower at the sauna and borrow a towel, when I returned (I had to check out in the morning). So I walked to the direction of Vršič to see the Russian Chapel (1158 m) and came back on another way, by a river.

Istuessani bussissa matkalla lentokentälle yritin lukea mukana ollutta kirjaa. Siitä ei vaan tullut mitään, kun en saanut pidettyä silmiäni erossa vuorista. Olisinpa voinut ottaa ne kotiin mukaan!

When I sat in the bus on the way to the airport I tried to read a book. It was impossible to concentrate, when I could not keep my eyes of the mountains. I wish I could have taken them with me!

Pussukka ja toppeja (Little bag and tops)

Onpas mennyt pitkään siitä, kun viimeksi olen blogia päivittänyt. Tänään tein aurinkolaseille pussukan, kun niiden oma kotelo meni rikki, eikä optikkoliikkeessä ollut sopivaa. Malli on omasta päästä, roosa lanka on Novitan Isoveikkaa ja luonnonvalkoinen Novitan Ainoa. Enpä taida uutta koteloa hankkiakaan, kun tuo tuntuu riittävän pätevältä.

Well, it has been a long time since I have updated my blog. Today I crocheted a small bag for my sunglasses, because their own box got broken, and I could not find a new one in the opticians shop. The model is my own, rose yarn is Novita Isoveli and off white yarn is Novita Aino. Maybe I will not by a new box after all, because this bag seems to do the job just fine.

Roosasta topista puuttuu vieläkin vyötärön korjaus. Niin kuin kuvasta näkyy, sitä tarvitaan kipeästi.

I have not yet fixed the waist of the rose colored top. As you can see, it really needs to be done.

Valkoisen Lace-edged corset –topin kappaleet ovat melkein valmiita. Mittausvirheiden vuoksi niitä on pitänyt neuloa osittain uudelleen, mutta nyt näyttää hyvältä. Tämän topin viimeistelyssä onkin vielä monta vaihetta edessä, kun on pitsihelmaa, nappilistaa, nyöriä ja muuta.

The pieces of the Lace-edged corset are almost knit. Because of the mistakes in measuring I have had to knit them partly twice, but now they look fine. There are many of steps when finishing this top, when there are the lace-edge, buttonhole band, I-cord drawstring and so on.

Koiranhoitoa ja auto-ongelmia (Dogsitting and carproblems)

Kesätoppi valmistui juuri! Se on ollut jo muutaman päivän päättelyitä ja höyryttämistä vaille valmis, mutta nyt nekin on tehty. Siitä tuli kohtalaisen hyvä. Kaula-aukon madallus ja topin pidennys onnistuivat, mutta vyötärön sisäänotosta tuli vähän liian jyrkkä. Asia varmaan korjaantuisi, jos purkaisi vähän sivusaumoja ja ottaisi pidemmältä matkalta ommellen sisään. Siinä voisikin olla sopivaa tekemistä illan futismatsin ajaksi!

Olen myös aloittanut ja päässyt hyvään vauhtiin toisen topin kanssa. Siis sen, jota varten alun perin vaaleanpunaiset Tennesseet ostin. Kävin viime viikolla ostamassa luonnonvalkoista Sandnes Garn:n Mandarin Petit –lankaa. Ihanaa neulottavaa! Minulla on aina ollut sellainen käsitys puuvillalangasta, että sitä on hankala neuloa, mutta Mandarin on muuttanut sen käsityksen. Lisäksi se on miellyttävän pehmeää. Topista on nyt molemmat takakappaleet valmiina ja etukappaleet aloitan, kunhan saan kotona olevista kirjoista varmistettua lyhenteen merkityksen. En jaksa nyt alkaa googlata sitä.

Jep jep, en tosiaan taaskaan ole kotona. Olen ollut viikon vanhempieni koiria Sopua ja Ilonaa hoitamassa ja samalla talonvahtina. Täällä koirulaisten yhteiselo sujuu paremmin kuin minun kotona. Työmatkatkin ovat sujuneet yhtä poikkeusta hyvin välillä autolla ja välillä bussilla, koska matkaa on normaalin kymmenen kilometrin sijaan pari kymmentä kilometriä suoraa tietä tai vaihdotonta bussireittiä. Oma koti on vielä matkanvarrella, joten siellä oli toisella yrittämällä helppo poiketa. Kamera on siellä omassa kodissa, joten kuvia tulee vasta ensi viikolla.

Niistä yhdestä poikkeuksesta ja toisesta yrittämästä… Menin tiistaina töihin vanhempien autolla, mikä piti helpottaa ja nopeuttaa kotimatkaa huomattavasti, koska oli elintärkeää asiaa lankakauppaan ja tärkeää asiaa omaan kotiin. Kävin ensin lankakaupassa, josta ostin aiemmin mainitsemaani Mandarin Petit:iä.

Omaan kotiin ajaessani ihmettelin, miksi ilmastoinnista tulee lämmintä ilmaa. No mitäs minä siinä muuta kuin pistin viileämpää säätöä kehiin. Ei auttanut, tuli vain kuumempaa ilmaa. Sitten syttyi jokin merkkivalo, jota autoista ymmärtämättömänä säikähdin. Tajusin kuitenkin katsoa lämpömittaria, joka oli heilahtanut punaiselle. Onneksi siinä vaiheessa matkaa parkkipaikalle oli enää pari sataa metriä. Ohjekirja vahvisti jo arvaamani asian, että jäähdytinneste on vähissä. Mokoma kirja vaan käski laittamaan jäähdytinnesteen ja veden seosta oikeassa suhteessa eli fifti-fifti. Mietin, että eikö sinne laitetakaan pelkkää vettä, niin kuin yhteen ikivanhaan autoon laitettiin, eihän minulla mitään sellaisia nesteitä ole!

Uskaltauduin yrittämään puolentoista kilometrin päähän huoltoasemalle, jonne onneksi pääsin ihan turvallisesti. Ohjekirjassa nimittäin sanottiin, että sitten vasta, jos valo alkaa vilkkua, pitää pysähtyä heti. Huoltoasemalta sainkin apua, oikein ystävällistä sellaista. Oikeanlainen jäähdytinneste löytyi ja henkilökunnan asiantuntemus rauhoitti. Ensin käytiin katsomassa säiliön tilanne, sitten piti istua odottamaan koneiston jäähtymistä ja sitten sai laittaa lisää nestettä ja vettä. Niitä meni sittenkin väärässä suhteessa, mutta se ei kuulemma ole vaarallista – pääasia, että jäähdyttimessä on nestettä. Auto kulkee nyt hyvin ja on kohtapuoliin menossa muutenkin määräaikaishuoltoon, joten asiat taitavat olla kaikin puolin kunnossa.

Suurin apu oli kuitenkin se, että Heidi-ystävä mene päästämään koirat ulos – kiitos Heidi. Oballe myös kiitokset teknisestä puhelinkonsultaatiosta. Onneksi on olemassa teidänlaisia ystäviä!

I have just finished my summer top! It turned to be quite good. Making a lower neck line longer front and back are very fine, but the decreases for the waist are made too rapidly. The waist line would probably get better, if I re-shape it by sewing the seams. That’s a good thing for me to do while watching tonight’s soccer game!

I have also begun to knit another top. The one that I got those pink Tennessee yarns for. This time I bought off-white Mandarin Petit yarn of Sandnes Garn for it. It is great to knit! I have always thought that cotton yarn is difficult to knit, but Mandarin has changed my thinking. in addition it is very soft. The back pieces are finished and I will start with the front piece as soon as I check one abbreviation in a book at home. I’m not in the mood to google it.

Oh yes, once again I’m not at home. I have been dogsitting my parents dogs Sopu and Ilona and at the same time looking after their house. It is easier to handle the dogs here than at my own home. The ways to work have gone, without one exception, by car or by bus. There is a direct road or a single bus line there. My own home is on the way, so it was easy to pop there on the second try. My camera is there at my own home, so I will post new pictures next week.

About that one exception and second try… I drove to work on Tuesday with my parents car, which was supposed to make my way back home easier and faster, because I really needed to stop at the yarn shop and also needed to stop at my own home. Firs I went to the yarns shop to get that Mandarin Petit which I mentioned before.

When I was driving to my own home I wondered why the air conditioner gives warm air and of course I turned it colder. Well, it did not help, I only got warmer air. Then a light indicated some problem, but I did not know what. Somehow I looked at the thermometer, which had turner to red. Luckily there was only a couple of hundred meters to our parking space. The manual confirmed my suspicion that there was not enough fluid in the cooler. The book only gave one option, which was to add a combination of cooler fluid and water in a right proportion, which is fifty-fifty. I was wondering why it is not just water, that should be put there, which was the case with one old car. I don’t have that kind of fluid!

I dared to try to drive to the nearest gas station, which is about 1.5 km (about 0.9 miles) from my place, and I gut there just fine. In the manual it said that it a light starts to wink, the car needs to be stopped immediately. The service at the gas station was very kind and I got help. The right kind of cooler fluid was found and the expertise of the personnel calmed me down. First we checked the fluid container, then I had to just sit and wait until the car cools down and finally I could refill the container with the fluid and water. The proportion got incorrect but I learned that it is not dangerous – the main thing is that there is fluid in the cooler. The car runs now smoothly and it is soon time to take it to get it checked, so I guess everything is just fine.

The biggest help for me was that my friend Heidi went to get the dogs out – thank you, Heidi. Thanks also for Oba, who gave me technical help by phone. I am lucky to have friends like you!

Hopeaa! (Silver!)

Onneksi olkoon Pirre ja Anu! He nousivat tänään Varkaudessa agilityn SM-joukkuekisojen toiseksi korkeimmalle korokkeelle mini-luokassa. He kiisivät radan yli kuusi sekuntia alle ihanneajan ja ilman virheitä. Myös muiden joukkueen parien suoritukset ovat varmasti olleet hienoja. Tulokset löytyvät VarPS:n sivuilta.

Huomenna ovat vuorossa yksilökisat, joihin Anu osallistuu sekä Pirren että Riinan kanssa. Geena pitää kannuksia ja minä peukkuja ja varpaita pystyssä. Tsemppiä!

Congratulations Pirre and Anu! They are the silver medalists of today’s agility Finnish championships mini team competition. They flew the course more than six seconds under the estimated time and without any mistakes. Also the performances of the other team members must have been great. The results can be found on the web page of VarPS.

The individual competitions are tomorrow and Anu will take part in them with both Pirre and Riina. Geena keeps her paws and I will keep my fingers crossed for them. Go on!

Koska ehtisi neuloa? (When would there be time to knit?)

Terveisiä suklaa-addiktien luvatusta kaupungista! Olin neljän päivän työmatkalla Belgian Bryggessä, jossa suklaakauppoja oli muutaman kymmenen metrin välein. Eivätkä ne olleet vain kauppoja, vaan niissä myös valmistettiin itse konvehteja ja monen muun laisia suklaaherkkuja.

Greetings from the promised city of chocolate addicts! I was on a business trip in Brugge Belgium for four days and in the city there were chocolate shops almost next to each other. And they were not just shops, the pralines and many other chocolate sweets were made in them.


Mutta jospa kertoisin ensin hitaasti etenevistä neuleistani. Ainoa, joka on pikkuhiljaa valmistumassa, on toppi. Takakappale on valmis ja etukappaleesta on kohta neulottu puolet. Ihan hyviä tekemisiä minulla on ollut, niin kuin kukkien istutus ja tuo reissu. Matkan ohjelma oli niin tiivis, että siinä ei puikkojutuille ollut aikaa, enkä lennoilla jaksanut tikutella. Tänä viikonloppuna haluaisin saada topin ainakin lähes valmiiksi.

But I will first tell about my slowly progressing knits. The only one that is in a better shape than on the last time is the top. The back is knit and the front is on the half way. I would anyway say that I have good reasons for being slow, for example planting flowers and the trip. The program in Brugge was so tight that there was no time for knitting and I was too tired on the flights to do that, too. However, I would like to finish the top this weekend.

Ja nyt tulee matkakuvia selostuksineen. Ensimmäisenä ovat hevosvaunut, joilla turisteja kierrätettiin ympäri kaupunkia. Mekin harkitsimme ajelua, mutta sille ei ollut aikaa.

And here are some pictures. The tourists were taken around the city with this kind of carts. We considered a ride too, but we did not have time for it.

Bryggeen liittyvät ehkä läheisimmin suklaa ja kanaalit. Paikalliset kutsuvat kaupunkiaan pohjoisen Venetsiaksi – en osaa ottaa asiaan kantaa, koska en ole käynyt Venetsiassa, mutta joka tapauksessa kanaaleilla on selkeä vaikutus kaupunkiin. Kaupunki on ehkä kaunein, jossa olen koskaan käynyt. Bryggen vanha keskusta on UNESCON maailmaperintölistalla.

The two main things of Brugge are probably chocolate and canals. The locals call their city the Venice of the North – I can not comment on that, because I have never been to Venice. One way or the other, the canals have a clear effect on the city. It is probably the most beautiful city where I have been. The center of old Brugge is on the UNESCO World Heritage list.

Tällainen suloinen suklaapuoti löytyi Eiermarkt:lta Markt–aukion länsipuolelta.

This quite chocolate shop is on Eiermarkt, west from Markt square.

Tämän koristeellisen talon ohi kuljimme Oostmeers ja Prof. Dr. J. Sebrechtsstraat –katujen risteyksessä, kun etsimme tiistai-iltana mukavaa ravintolaa.

We passed this decorated house on the crossing of Oostmeers and Prof. Dr. J. Sebrechtsstraat, when we were looking for a nice restaurant on Tuesday evening.

Ensimmäisenä eli tiistaiaamuna kävi niin, että heräsin tuntia liian aikaisin. Kävi se klassinen juttu, että kännykän kello jäi kääntämättä paikalliseen aikaan. Laittauduin valmiiksi ja lähdin aamiaiselle, mutta ihmeekseni huomasin, ettei sitä ollut vielä tarjolla. Todettuani erehdykseni olin kuitenkin itse asiassa tyytyväinen, koska minulla oli hyvin aikaa lähteä aamulenkille. Siispä menin vaihtamaan juoksukamppeet päälle ja lähdin katsomaan kaupunkia. Innostuin heräämään ajoissa myös keskiviikkona, koska totesin hölkkäämisen käteväksi tavaksi tutustua kaupunkiin rauhallisena aikana. Nuo komeat kultakoristeiset rakennukset olivat lähellä hotelliamme Brug–aukiolla.

On the first morning, Tuesday, I woke up one hour too early. The reason was classic – I forgot to update my mobile phone to the local time. I got ready and went for breakfast, but strangely it was not ready yet. However, when I noticed my mistake, I was actually quite happy for it, because I had time to go out. So I went to change to my running clothes and shoes and went to look at the city. It was so nice to jog on the early and peaceful hours and get to know the city that way, so I did the same next morning, too. These beautiful gold decorated buildings were close to our hotel by the Brug square.

Keskiviikkoaamuna juoksin tämän kauniin paikan ohi Snaggaerdstraat:lla.

On Wednesday morning I passed this beautiful place on Snaggaerdstraat.

Tällä aluksella matkustimme keskiviikkona Dammeen illalliselle.

We took this boat on Wednesday evening to get to dinner in the town of Damme.

Näkymä Dammesta Bryggeen päin.

A view from Damme to the direction of Brugge.

Niin kuin matkoilla aina tahtoo käydä, Bryggestäkin jäi vielä paljon näkemättä. Ulkoa päin näin kyllä paljon kaunista, mutta monessa paikassa olisin halunnut käydä sisälläkin. Toivottavasti joskus tulee tilaisuus viettää kaupungissa muutama päivä omaa aikaa.

Like it happens on the most of the journeys, a lot of Brugge stayed unseen. I did see a lot from the outside, but I would have liked to see the indoors, too. I hope I will someday have a change to spend some time of my own in the city.