25.5.2008

Mehiläishuivi ja Naisten Kymppi (Bee shawl and Naisten Kymppi)


Heräsin aamulla etureidet maitohapoilla eilisen juoksun jäljiltä, mutta silti innokkaana lähtemään työkavereiden kanssa kävelemään Naisten Kymppiä. Jalat vertyivät kävellessäni bussiterminaalista stadionille ja kävely tuntui mukavalta. Kovasti olisi tehnyt mieli lähteä jouksioiden matkaan. Onneksi olin kuitenkin sopinut käveleväni samaa matkaa työkavereiden kanssa, niin pystyin hillitsemään mieleni. Jälkeenpäin rentouduimme saunassa ja nautimme herkullisesta ruoasta. Päivä oli tosi mukava ja seura erityisen hyvää.

Slow-Bee –huivista on nyt neulottu ensimmäinen vihje. Tänään on ilmestynyt jo kolmas vihje, eli viikon olen jäljessä. Huivin piti edetä hitaasta, mutta näiden kahden ensimmäisen tahti olisi mielestäni edellyttänyt aika reipasta neulomista. No, nyt sen pitäisi kuulemma hieman hidastua. Ja saahan nuo vihjeet printata ja neuloa sitten ihan omaan tahtiin - mitäs niistä sen kummempaa stressiä ottamaan.

In the morning I woke up feeling yesterdays run in my thighs, but still I was eager to get to walk Naisten Kymppi with my colleagues. (Naisten Kymppi is a yearly even for women. The participants can choose if they want to run, jog or walk 10 km.) When I walked from Helsinki bus and coach terminal to the Olympic Stadium, my legs started to feel better and it felt good to walk. I would very much have wanted to go along with the runners. Luckily I had agreed with my colleagues to walk with them, so I could control myself. Afterwards we relaxed in the sauna and enjoyed a delicious meal. The day was very nice and the company great.

The first clue of the Slow-Bee has been knit. The third one has been published today, so I am a week behind the schedule. The clues were supposed to come slowly, but these first two ones would have required quite fast knitting. Well, now it should get slower. And I can always print the clues and knit just the speed that is good for me – there is no reason to get stressed because of this.

24.5.2008

Puolimaraton juostu (Finished half marathon)


Pääsin maaliin! Kalevan Kierroksen kolmas osuus juostiin tänään Somerolla aurinkoisessa ja tuulisessa säässä. Kiitos Someron Esalle hyvin järjestetystä tapahtumasta! Meillä puolikkaan kiertäjillä matka oli puolimaraton eli 21,1 km, täysmatkalaiset juoksivat koko maratonin. Tuo mitali on palkinto osallistumisesta ja pääsee muiden joukkoon vitriiniin muistuttamaan siitä, mihin pystyin.

Lähdin matkaan pessimistisenä. Polveni kipeytyi viikko sitten pihatalkoissa ja on vaivannut vähän päivittäin sen jälkeen. Olen syönyt särkylääkettä kuurina ja liikkunut niin vähän kuin mahdollista toivoen siitä olevan apua. Otin yhden kivunehkäisytabletin myös vähän ennen starttia. Lisäksi kuntoni on huomattavasti huonompi nyt kuin vuosi sitten. Olin ihan varma, että joudun keskeyttämään viimeistään matkan puolessa välissä. En kuitenkaan voinut jättää yrittämättä, sillä meillä on työpaikkajoukkue, eikä joukkuetta voi yrittämättä pettää.

Varustauduin juoksuun urheilujuomalla parilla energiageelillä, huoltopisteitä reitin varrella oli neljä ja niistä sai vettä ja urheilujuomaa. Matka sujui kaikesta huolimatta tilanteeseen nähden oikein hyvin. Kymmenen kilometrin paikkeilla polvi muistutti hyvin heikosti olemassa olostaan muutamalla askeleella ja teki niin myös parin kilometrin välein siitä eteenpäin. 17 kilometrin kohdalla tuntui, että reisistä loppuu voimat. Ehdin kuitenkin jo ajatella, että niin vähän ennen maalia en voi keskeyttää. Onneksi energiageeli auttoi – se on ihmeainetta.

Pääsin kuin pääsinkin siis maaliin, ja se on pääasia. Aikani oli 2 tuntia 7 minuuttia ja sekunnit päälle, eli tällä kunnolla tosi hyvin. Se on yhdeksän minuuttia hitaampi kuin viime vuonna, mutta se ei haittaa yhtään mitään.

Seuraava osalaji onkin sitten soutu. Vesillä viihdytään Lohjalla 28.6.

I made it to the finish! The third part of Kalevan Kierros was run today at Somero on a sunny but windy weather. Thanks for Someron Esa for the well organized event! We, who participate for half distances, run a half marathon (21.1 km) and the full distance runners run the full marathon. The medal above is prize for participating.

I was quite pessimistic on the start. My knees had got sore a week ago and had been bothering me a bit daily since that. I have been taking pain medicine regularly and been walking as little as possible hoping that these actions would help. I also toke one medicine before the start. Also I am not in as good condition as I was a year ago. I was sure that I would have to quit before half way. We have a team from work and I could not let them down, so I had to at least try.

Sports drink and energy gel would safe me, if anything. By the route there were also four points where the participants got water and sports drink. I run very well when taking in to account the reasons for my pessimism. When I had run about 10 km my knee reminded about it very slightly for a couple of steps and the feeling came back a few times after that. On the point of 17 km my thighs felt powerless and I thought that I can not quit that close to the finish line. Well, the energy gel helped and I could go on.

So I did reach the finish line and that is what counts. My time was 2 hours 7 minutes and unknown amount of seconds, which is very well considering my condition. It is seven minutes slower than last year, but that does not bother me at all.

The next sport is rowing. That event will take place at Lohja on 28 June.

21.5.2008

Toukokuun SNY -paketti (Gift from my SP)

Kiitos paketista, SNY, se tuli perille tänään! Jo portilta näin, että postinkantaja oli jättänyt paketin ovelle ja heti arvasin, kenestä se on. Ystäväkseni paljastui Anna Kielo –blogista – hei hei vaan, Anna, täältä vilkutan. Paketit ovat ilahduttaneet minua kovasti :-)

Paketista löytyi ihanaa Dropps:n Alpaca–lankaa ja vielä kaunista, hieman tiilen suuntaan sävyttyvää punaista. Lisäksi mukana oli bambuiset pyöröpuikot, jotka varmasti tulevat käyttöön, ja koiraihmiselle sopiva suloinen kortti.

Selailin ja Dropps:n nettisivuja, joista tiesin löytyvän hyviä ideoita. Yhdessä Safranin kanssa neulottavassa villatakkivaihtoehdossa on mielenkiintoisesti muotoiltu etuosa. Tässä on toinen kaunis malli. Langasta saisi myös hyvin talvitakkiini sopivan päähineen, kaulahuivin ja sormikkaat. Sormikkaita tarvitsisinkin. Lace Style –kirjassa on ohje kauniiseen Shetland Shawl Turned Vest –liiviin, jota olen ihaillut siitä asti, kun kirjan ostin. Vaihtoehtoja siis riittää!

Thank you for this gift, SP, I received it today! I saw from the gate, that the postman had left the parcel at my door, and knew right the way where it was from. My pal is Anna from blog Kielo. Hello Anna! The gifts haw really been wonderful and they have made me happy :-)

This gift included Dropps Alpaca yarn, which I like a lot, and the color is beautiful red. There was also a circular bamboo needle, which I will use for sure, and a cute post card.

I looked at the patterns on the Dropps web page, because I can always find good ones there. One cardigan, which is knit with Safran, has interesting front. This other one is also pretty. Another option is to knit a hat, scarf and gloves. I would need gloves. In Lace Style book is Shetland Shawl Turned Vest pattern, which I have admired ever since I bought the book. So there are a lot of options!

19.5.2008

Siskon blogi (My sisters blog)

Siskoni on perustanut blogin Shelttiepelit, jossa hän kertoo shelteistään Pirrestä ja Riinasta ja heidän agility-harrastuksestaan. Mukavaa luettavaa on jo.

My sister has a new blog Shelttiepelit, where she tells about her shelties Pirre and Riina and about agility.

Oliko tämä neuleblogi? (Is this a knit blog?)


Onko tämä blogi muuttunut kävelyblogigsi? Ei sentään, urakka oli vaan sen verran iso, että pakkohan siitä oli kertoa.

Äiti sai äitienpäivälahjaksi Nallesta neulotut Bombadil –sukat. Olin päätellyt varret hieman liian tiukkaan, joten korjasin ne heti sunnuntaina. Äiti oli tyytyväinen uusiin sukkiinsa.

Huivimysteeri on alkanut. Aloin neuloa ensimmäistä vihjettä muutaman päivän sen ilmestymisen jälkeen, joten olen hieman jäljessä jo tässä vaiheessa. Toinen vihje ilmestyi eilen, enkä ole vieläkään saanut ensimmäistä valmiiksi. Yritän kiriä tämän viikon aikana. Kesätoppi ei ole juurikaan edennyt edellisestä kuvasta, josko yhtään.

Neulomattomuuteen löytyy kuitenkin hyviä syitä, joista Reitti 2000:n kävely on yksi. Lisäksi meillä oli lauantaina taloyhtiön pihatalkoot, joiden järjestelyissä olin mukana. Itse talkoisiin meni seitsemän tuntia.

Sunnuntainakin oli puuhaa, olin katsomassa Sheltti-show:ta Espoon Puolarmaarissa. Kun siirtolapuutarhan laidalla oltiin, pihoja oli pakko päästä katselemaan tapahtuman jälkeen vähän lähempää. He ovat kerta kaikkiaan ihania!

Is this knit blog turned in to a walking blog? No, it is not, the project was just so big that I had to tell about it.

My mother got Bombadil socks of Novita Nalle yarn for mother’s day. The bind off was a bit too tight, so fixed them already on Sunday. Mother liked her new socks.

The mystery shawl has started. I started to knit the first clue a few days later than it was published, so I am already some days behind the schedule. The second clue came yesterday and I still have not finished the first one. I will try to catch up this week. I have not proceeded with the top too much, if at all.

There are good reasons for not knitting, one of them being the Route 2000. In addition I was one of the three people organizing the community effort of our apartment house on Saturday. We worked seven hours on Saturday.

On Sunday I was watching a Sheltie show in Puolarmaari Espoo. There are very beautiful gardens in Puolarmaari, so we went to see them after the show.

14.5.2008

Kävelyurakasta (About the walking project)

Hohhoijaa, että osasi eilen illalla väsyttää – ja väsyttää kyllä vieläkin. Uni maistui viime yönä ihan mahdottoman hyvin. Kerron vähän lisää meidän reissusta.

Lähtötunnelmat olivat jännittyneet hieman lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen. Vähän piti meidän siskosten kinatakin lähtöhetkellä, mutta onneksi tunnelma tasoittui nopeasti. Etukäteen meitä jännitti lähinnä tuleva yö, koska emme varmasti tienneet, missä tulisimme nukkumaan. Hallaakin oli yöksi luvassa. Puhtaan juomaveden saanti oli myös kyseenalaista, joten olimme varautuneet apteekista hankituilla vedenpuhdistustableteilla. Eväätkin ovat aina kysymysmerkki, kun lähtee ensimmäistä kertaa uudenlaiseen liikuntasuoritukseen.

Aloitimme patikan maanantaiaamuna Pasilan asemalta klo 8.00 ja kävelimme Laaksoon reitin alkupisteeseen. Muutamat ensimmäiset kilometrit tuntuivat kevyiltä ja taittuivat tihkusateessa. Onneksi luvassa oli poutaantuvaa, joskin viileää ilmaa. Tuultakin piti olla vain 6 metriä sekunnissa. Vaikka eteneminen hyvältä tuntuikin, yritimme heti alkumatkasta pitää säännöllisin väliajoin edes parin minuutin taukoja, jotta jaksaisimme paremmin.

Oh how tired I was on Tuesday evening – and still on Wednesday. I do not know when I have slept as well as I did. I will tell more about our journey.

We were quite tensed before leaving our parents house in the morning. We had not slept enough and we even had words with each other, but luckily we soon got to a better mood. We were a bit nervous about the next night, because we did not know for sure where we would spend it. According to the weather forecast there would be frost during the night. We were unsure where to get clean water, so we had bought water cleaning tablets from the pharmacy. In addition, the food is also always a big question mark, when making a new kind of sport for the first time.

We started walking on Monday morning from Pasila railway station at 8.o0 am and walked to Laakso, where the route begins. The first few kilometers were easy and there was some light rain. Luckily the rain was supposed to stop, but the temperature would be quite low. The wind was supposed to be light, 6 meters per second. Even that it was easy to walk we tried to have a couple of minutes brakes regularly, so that we would have more energy later.





Paloheinässä Suomen Ladun ulkoilumajalla saimme ensimmäisen kerran täydennettyä vasta hieman vajenneita vesivarantojamme. Meistä oli kuitenkin tärkeää saada varmasti puhdasta juomavettä. Yritimme myös heti alkuun pitää huolta neste- ja energiatasapainosta.

Vantaan puolelle päästyämme sade oli jo lakannut. Myymäessä näimme jo useampien agilityn MM-karsintakisojen lämmittelylenkeiltä tutun vesitornin, ohitimme sen vain eri puolelta. Ero asfaltilla ja pehmeämmällä alustalla kävelyssä alkoi tuntua Varistossa ja aloimme siirtyä pientareelle aina kun mahdollista. Kehä III:n pohjoispuolella pidimme ensimmäisen evästauon. Siinä vaiheessa askeleet olivat juuri hieman hidastuneet, joten energian saanti ja hieman pidempi pysähdys olivat tarpeen. Tuon ensimmäisen evästauon jälkeen oli helpompi pitää säännöllisiä taukoja.

We got to fill our water bottles with tab water in Paloheinä outdoor center. We had not drunk much yet, but we thought that it is important to get certainly clean water. We tried to take care of drinking enough and getting the required energy right from the beginning.

When we got to Vantaa, the rain had stopped. In Myyrmäki we saw the water tower, which is familiar to us from the warm up walks of several elimination competitions for agility world championships, we just passed it from the other side. We started to feel the difference between walking on asphalt or on a sand roads in Varisto and waked on edge of the road as much as possible. On the north side of the Kehä III road we stopped to eat for the first time. We had started to walk a bit slower, so it was necessary to stop for a little longer time and get some energy. After this first longer brake it was easier to take regular brakes.

Variston lenkkipoluilta erkaannuttuamme muita kulkijoita ei juuri enää näkynyt. Vain kaksi maastopyöräilijää ohitti meidät. Tuuli oli matkan aikana noussut niin, että sitä oli varmasti 16 eikä 6 metriä sekunnissa ja se tuli suoraan pohjoisesta. Serenaa lähestyessämme päätimme käydä siellä kysymässä jälleen täydennystä vesipulloihin ja haukkaamassa evästä. Se oli kuitenkin suljettu, joten pysähdyimme pienen matkan päähän kävelytien varteen syömään omia eväitä. Vesipullot täytimme parin kilometrin päässä Myllyjärven uimarannan kupeessa ja otimme vedenpuhdistustabletit käyttöön. Ruoka ei ollut vielä ehtinyt vaikuttaa, joten pidimme taukoa uimarannan pukukopissa ja otimme vähän energiageeliä.

Pian matkaa jatkettuamme olo tuntui taas paljon paremmalta. Luukin ulkoilualueella ehdin kirkaista ja loikata käärmettä karkuun ennen kuin huomasin sen olevan kuollut. Sisko teki jossain vaiheessa vastaavan liikkeen.

Matka eteni mukavasti Rinnekotia kohti. Poikkesimme reitin varressa olevaan Suur-Helsingin golfkeskukseen, josta saimme taas vettä. Ostimme myös pitsarullat ja mehut, jotka maistuivat hurjan hyviltä. Pienen matkan jälkeen pääsimme ensimmäistä kertaa metsäpolulle, jota riittikin melkein yöpaikkaan asti.

Pohdimme yöpymistä Käärmelammen laavulla, mutta koska valoisaa riitti ja laavulla näytti jo joku olevan, päätimme jatkaa matkaa Salmeen asti. Tässä vaiheessa taukoja piti jo pitää ihan säännöllisesti. Jalkaterissä tuntui kävely ja nilkat olivat arat, joten askeleet piti ottaa harkiten.

Reitin ainoa huonosti merkitty kohta oli Vihdin puolella Saarisuon pohjoispuolella. Siellä piti pariin kertaan kaivaa Nuuksion ja Luukkaan ulkoilukartta esille ja tarkistaa sijainti ja suunta. Pitää antaa asiasta Vihdille palautetta, sillä muilta osin reitti on kuljettavissa ilman karttaa.

Sitä mukaa, kun lähestyimme Salmen ulkoilumajaa, askeleet rupesivat painamaan aina vain enemmän. Mietimme, löytyisikö nukkumapaikka ulkoilumajan luota vai vielä muutaman sadan metrin päästä keittokatokselta. Päästyämme perille aloimme katsella mahdollisia makuupussin paikkoja. Nähtyämme opasteen rantasaunalle päätimme käydä katsomassa, millainen kuisti siellä olisi. Löysimmekin nukkumiseen vallan mainion ja tuulelta suojaisan verannan.

Siskon nukkumapaikaksi tuli penkki. Minä puolestani vedin betonilattialla olleet kaksi ruohomattoa päällekkäin ja laitoin makuualustani ja –pussini niille. Saatuamme vaihdettua yöasut, urheilukerrastot ja microfleece –asut, päälle söimme kunnolla, hoitelimme jalkojemme rakkoja ja venyttelimme. Siinä venytellessämme kaksi vartijaa tuli paikalle tarkistamaan, että saunan ovi on lukossa. He vain tervehtivät meitä ystävällisesti ja jatkoivat sitten matkaa.

When we left the paths of Varisto behind us, we hardly saw any other people. Only two mountain bikers passed us. The wind had got harder and was more likely to blow 16 than 6 meters per second, directly from north. When we got closer to Serena water park, we decided to stop there to fill our water bottles and to eat something. However it was closed and we stopped to eat our own food. The water bottles we filled after a couple of kilometers on the side of Myllyjärvi beach and used the first of water cleaning tablets. We had another longer brake, because our muscles had not yet got the energy from the food that we had eaten a short while before. We stayed in dressing room of the empty beach, where we were protected of the wind, and had some energy gel.

Soon after we continued to walk, we felt a lot better. On a path of Luukki I screamed and jumped away from a snake before I noticed it was dead. My sister did the same after a while.

It was again quite easy to walk towards Rinnekoti. On the way we stopped at Suur-Helsinki golf center, where we again filled the water bottles. We also bought pizza rolls and some juice and they tasted very good. After a short walk we got to a narrow forest path for the first time.

We considered about spending the night at Käärmelampi, because there is a small manmade shelter for sleeping. However, there was still light for quite a long time and someone was already at the shelter, so we decided to continue walking. At this point we could feel the walking on our feet and ankles, and we had to be careful with the steps.

The only part of the route that was not well marked on the nature was on the north side of Saarisuo in Vihti. We had to check the map a couple of time to be sure which way to go. I should write Vihti about it, because except this part it is possible to walk the route without a map.

When we got closer to Salmi outdoor centre our feet begun to weight more on each step. We were thinking weather we would find a place to sleep close to the Salmi cabin or if we should walk a few hundred meters further at a cooking shelter. When we got to Salmi, we started to look around for a possible place to sleep. We saw a sign to a lakeside sauna and decided to check the porch. It was just perfect for us.

My sister got a place on the bench. I pulled two carpets on the top of each other and put my mattress and sleeping bag on them. When we had changed to the sleeping clothes, sport underwear and micro fleece, we ate a good meal, took care of the blisters on our feet and stretched. When we were stretching, two guards came to check that the doors are locked. They just said kindly hello and went on their way.



Yö sujui niin kuin aikaisempien vaelluksieni yöt ovat sujuneet, eli kovaan alustaan, linnunlauluun ja valoisaan kesäyöhön vähän väliä havahtuen. Aamulla herätessämme emme olleet kaikkein virkeimmillämme eikä matkan jatkaminen kovasti innostanut. Saimme kuitenkin mukavan yllätyksen, kun henkilökunta ilmestyi avaamaan rakennuksen toisessa päädyssä olevat puolilämpimät pukukopit ja pääsimme sinne vaihtamaan vaatteet ja pakkaamaan tavarat. Sain siskolta päkiöitteni alle geelityynyt, joiden toivoimme helpottavan matkantekoa. Hän laittoi vastaavat kantapäitten alle.

Lähdettyämme saunalta päätimme käydä tarkistamassa, olisiko jonkun alueen rakennuksen seinässä vesipistettä. Sellainen löytyi ja taas meillä oli puhdasta vettä.

The night was just like the first nights on my earlier hikes, waking up on time to time because of the hard floor, birds and the light summer night. When we wake up in the morning, we were not too excited to go on. We got a nice surprise when the personnel of the outdoor centre came to open the door of a warm dressing room and we could change our clothes and pack our bags there.

After leaving the lakeside sauna we decided to check if we could get water on the area. We found a water faucet and again we had fresh water.


Askeleemme eivät olleet yhtä kevyet kuin edellisenä päivänä. Oli selvää, että ainakaan Pirttimäkeen asti emme kävelisi. Kysymys oli, nousemmeko bussiin Högbackasta, Haukkalammen luontotuvalle menevän tien risteyksestä vai Solvallasta. Matka Högbackaan metsätietä pitkin sujui kohtalaisen hyvin, joten päätimme vielä jatkaa matkaa.

Högbackasta Haukkalammen luontotuvalle reitti on metsäpolkua. Molemmat kompuroimme jo ihan pelkästä väsymyksestä sen verran paljon, että totesimme loukkaantumisriskimme kasvaneen merkittävästi.

Purolan jälkeen Nahkiaispolun rakennetuilla portailla vastaamme tuli koululaisia. Päätimme antaa heidän tulla ensin portaat alas ja kiivetä ne itse vasta sen jälkeen. Heitä tuli kuitenkin niin paljon, että pakko oli lähteä nousemaan heitä vastaan. Onneksi portaissa mahtui ohittamaan. Luontotuvan oppaalta kuulimme, että koululaisia oli liikkeellä yhteensä neljäsataa.

Syötyämme evästä tarkistimme bussiaikataulun ja lähdimme kävelemään Solvallaa kohden. Olisimme voineet jäädä jo puoleen matkaan, mutta särkevistä jaloista ja väsymyksestä huolimatta sisua oli vielä sen verran, että Solvallaan asti oli pakko päästä. Pysäkillä odottelimme bussia noin 20 minuuttia, jonka aikana venyttelimme ja laitoimme lisäpuseroita päälle.

Sisko soitti bussista äidille, joka katsoi meille sopivan Espoon keskuksesta lähtevän junan ja tuli meitä Kirkkonummen asemalle vastaan. Hän kertoi, että isä on laittanut saunan lämpiämään ja lupasi laittaa meille ruokaa. Kehuimme siskon kanssa toisillemme ihania vanhempiamme.

Saunan lämpö teki todella hyvää lihaksille. En muista, koska olisin viimeksi saunasta niin kovasti nauttinut. Suihkussa kuitenkin tuli huono olo, niin huono, että vatsasta ihan väänsi. Ilmeisesti neste- ja ravintotasapaino oli sen verran sekaisin, että lämmönmuutokset eivät tehneet hyvää. Sisko oli hankkinut meille reissua varten ateriankorvikejuomia, joita oli vielä kaksi jäljellä. Hän kehotti juomaan sellaisen. Sen teinkin ja kävin sitten pitkäkseni. Pienten torkkujen jälkeen olo oli huomattavasti parempi ja äidin laittama karjalanpaisti maistui.

Kotiin päästyäni en kauaa jaksanut valvoa, vaan kävin nukkumaan jo puoli kymmenen maissa. Ja hyvin tulikin nukuttua.

Tänään on ollut edellisten päivien liikuntamäärään nähden yllättävän hyvä päivä. Hartioita olen selvästi huomaamattani jännittänyt, sillä päätä särki heti aamusta ihan kunnolla. Huomattavasti tavallista enemmän on janottanut ja jalat ovat olleet turvoksissa, mutta lihaksissa rasitus on tuntunut vain hieman. Töitäkin jaksoin tehdä ihan hyvin, tosin pinna oli tavallista lyhyempi. Huominenkin päivä menee palautellessa, mutta ehkä jo perjantaina voi liikkua hieman enemmän.

Eilen ja tänään olen sanonut, ettei loppumatkan kävely ainakaan vielä houkuta. Vaikka jaloissa vielä tuntuukin, niin nyt jo alkaa vähän kutkuttamaan, että josko joskus ne muutamat viimeiset kymmenet kilometrit kävisi kävelemässä…

Our feet were not as light as they were a day before. It was clear that we would not be able to walk to Pirttimäki. The question was if we would get in a bus in Högbacka, on the crossing of a road to Haukkalampi or in Solvalla. It was quite easy to walk to Högbacka on a narrow road, so we decided to go on.

After Högbacka the route was a narrow forest path. Both of us stumbled quite a lot, much because of being tired. We realized that the risk of getting injured had increased very much.

After Purola on the stairs of Nahkiaispolku a group of students came from the opposite direction. We wanted to let them come down first before we would climb up. It turned out that there were so many students, that we could not wait for all of them. Luckily we could pass on the stairs. The guide of the Haukkalampi guide hut told us that there were total of 400 students on the area.

After eating we checked the bus timetable and headed for Solvalla. We could have stopped on the half way, but despite of the aching feet and tiredness we just had to get to Solvalla. We waited the bus for 20 minutes and stretched and putt on warmer clothes in the meanwhile.

My sister called mother, who checked a train from Espoo for us and then came to get us from Kirkkonummi railway station. She told as that there was a warmed up sauna waiting for us and promised to make food. We have wonderful parents.

The warmth of the sauna was just what our muscles needed. I can not remember when I have enjoyed the sauna as much as I did now. When I got to shower I started to feel very ill. Probably body fluids and nutrients were not in balance and the changes of temperatures did not help at all. My sister had got us for the journey some drinks, that are contain a big portion of daily nutrients and advised to have one of those. I did that and then lied down. After a short nap I felt much better and enjoyed the food that mother had made.

When I got home I could not stay up very long time and went to sleep already at 9.30, which is very early for me. And I slept very well.

Today has been a good day considering all the exercise of the previous days. I have clearly tensed my shoulders, because I had a bad headache already in the morning. I have been thirsty all day and my feet have been swollen, but my muscles have been feeling much better than I thought they would. I have been able to work, although I have been more tensed than usual. I will be taking tomorrow easy, but maybe on Friday I will walk a little more.

Yesterday and today I have been saying that I am not up to walking the rest of the route just yet. But now, even that I can still feel the effect of the walk in my feet, I am starting to think that someday I could walk the remaining tens of kilometers…

13.5.2008

Kotona! (Home sweet home!)

Ihanaa olla kotona! Reitti 2000:lta tuli käveltyä noin vajaan 70 kilometrin matka, eilen noin 50 km ja tänään noin 16 - 17 km. Eilen siskon kanssa aloitimme Pasilan asemalta, josta kävelimme reitin alkupisteeseen Laaksoon.

Home sweet home! My sister and I walked maybe a little less than 70 km (43,5 miles) of the route 2000, yesterday about 50 km (31 miles) and today about 16 – 17 km (10 – 10,5 miles). Yesterday we started from Pasila railway station, from which we walked to the starting point in Laaakso.

Reitti kulkee hyvin monenlaisissa paikoissa. Tämä kuva on Vantaan Silvolasta.

The landscape of the route varies a lot. This picture is from Silvola in Vantaa.

Huilasimme hetken Myymäen lenkkipolun varressa.

We had a short brake in Myyrmäki by the jogging track.


Alitimme Kehä III.:n Varistossa.

We walked under the Kehä III road in Varisto.


Kuljimme kauniin Saaren Musta -nimisen järven rannalta.

This is the beautifu Saaren Musta lake.


Yövyimme tällä Salmen ulkoilumaja rantasaunan verannalla.

We spent the night on this veranda of the lakeside sauna at Salmi outdoor centre.



Aamulla oli ihana auringonpaiste.

The morning was beautiful.


Taipaleemme päätepiste oli Espoon Solvallassa.

Kerron myöhemmin retkestä lisää, nyt pitää päästä nukkumaan. Kiitos Anulle seurasta, äidille ja isälle Geenan hoidosta ja saunasta, joka maistui niin hyvälle.

We ended our journey in Solvalla Espoo.

I will tell more about the trip later, now I have to go to sleep. Thank you for the company, Anu. Thank you for taking care of Geena and for warming up the sauna for us, when we got back, mom and dad. I can not remember, when I have enjoyed so much about the warmth of the sauna.

9.5.2008

Reitti 2000 (Route 2000)


Saimme siskoni kanssa vuosi tai pari sitten idean, jonka päätimme joku kerta toteuttaa. Nyt sen toteuttamisen aika on tullut. Lähdemme maanantaina kävelemään Helsingin, Vantaan, Espoon ja Vihdin alueella kulkevaa Reitti 2000:tta. Tiistaina palaamme kotiin.

Reitin alkupiste on Helsingin Laaksossa, josta kuljetaan keskuspuistoa pitkin Paloheinän kautta Vantaalle. Martinlaakson jälkeen reitti kulkee Keimolaa kohti, jonka eteläpuolelta kaarretaan Espoon puolelle Lahnukseen. Haukkalammen ja Majalammen jälkeen päädytään Vihtiin, jossa suunnataan Salmen ulkoilualuetta kohti. Takalan laavun jälkeen seuraava tavoite on Nuuksion luontotupa. Sieltä suuntaamme Solvallan kautta Pirttimäkeen, josta matka jatkuu Luukkiin ja Lahnukseen. Loppumatka onkin sama kuin reitin alku, päätepiste on Laakso. Mittaa reitillä on 110 km ja se kulkee metsäpoluilla, maastopyöräreiteillä, teiden varsilla ja keskeisillä ulkoilualueilla.

Meidän tavoite on päästä mahdollisimman pitkälle. Kuljemme niin pitkälle kuin jaksamme ja pystymme. Yövymme jossain matkan varrella ja jatkamme matkaa seuraavana aamuna. Käveltävää on niin pitkälti, että mitä tahansa voi tapahtua. Toivottavasti selviämme ilman loukkaantumisia ja pahoja rakkoja.

A year or two ago my sister and I had an idea, which we decided to make happen someday. That day very close now. On Monday morning we will start walking the Route 2000, which is in the areas of Helsinki, Vantaa, Espoo and Vihti. The total length of the route is 110 km on the paths, roads and mountain bike routes. We will get back home on Tuesday.

Our goal is to walk as far as possible. We will spend the night somewhere on the way and continue in the morning. The route is so long, that anything can happen. I hope we will not face any accidents or get bad blisters.

Toppimalli valittu (Top pattenr chooced)


Tällaisia kainoja kaunottaria kukkia on pikkuruisella pihallani – jouluruusuja siis. Tämä on se tummempi, jonka lisäksi kukkii vaaleampi vanhan roosan värinen yksilö. Kolmas jouluruusu ei tänä keväänä kuki, mutta näyttää muuten hyvinvoivalta. Jännitin kovasti, miten nämä ihanuudet selviävät talvesta. Onneksi talvi oli leuto, niin aarteeni pärjäsivät vallan mainiosti.

These shy beauties are flowering in my tiny garden – helleborus they are called. This is the darker one, but another one is flowering too, it has lighter, old rose colored flowers. My third one has not made any flowers this year, but otherwise it looks like it is doing very well. I was nervous about the winter and whether or not they would make it. Luckily we had a mild weather all winter, so my treasures had no troubles with it.


Mutta mennäänpä nyt aiheeseen, johon otsikko viittaa. Päätin tehdä Modan numerossa 2 olleen topin, jota olen jo aloitellutkin. Olen laittanut 3,5 mm pyöröpuikkoni sinne kuuluisaan varmaan talteen, joten joudun toistaiseksi neulomaan noilla pitkillä hirvityksillä. En pidä pitkistä puikoista, koska niiden kanssa tarvitsee kauheasti tilaa ja työstä tulee nopeasti painava kannatella. Bussissa niitä ei voi ollenkaan käyttää. Ensimmäistä kertaa neulon ylhäältä aloitettua puseroa.

But now I will tell about the top. I decided to knit the one in Moda 2/2008, which I thought before. I have put by 3.5 mm circular needles in a very safe place, so I have to knit with those terrible long ones. I do not like them, because they require much more space around me and the knit will soon get very heavy. The can not be used in bus at all. This is the first time that I am knitting down from the shoulder.



Tässä on vielä nähtäväksenne kuva orvokeistani.
Here are my violas for you to see.

6.5.2008

Toinen toppi (Another top)

Enpä tullut huomioineeksi, että silkki ja puuvilla painavat eri verran. Puuvilla on siis silkkiä kevyempää, ja silkille sopivilla puikoilla puuvillasta tulee ”peltiä”. Joopa joo, toppimalli siis vaihtuu.

Viimeisessä Modassa (2/2008) oli kiva malli numerolla 41. Odotan kuitenkin vielä uutta lehteä, jos siinä olisi joku hyvä vaihtoehto. Tuon lehden piti ilmestyä tänään, mutta ei sitä meidän Prismassa eikä Citymarketissa näkynyt. Jospa se olisi siellä huomenna.

Tuota mallia 41 yrittäisin muokata hieman. Etuosan kaula-aukko saisi tulla mielestäni hieman alemmaksi, toppi olla muutaman sentin pidempi ja vyötäröllä voisi olla vähän muotoa. Noista toimista pidennys on helpoin ja ainoa, jonka olen aikaisemmin tehnyt, mutta toisiakin kannattanee yrittää.

I did not take in consideration, that silk and cotton do not weight as much. So cotton is lighter than silk, which means that when it is knitted with needles that suite for silk, it gets really tight. Oh yes, I need to find a new top pattern.

In last Moda magazine (2/2008) there was a nice pattern number 41. I will still wait for the new issue, if there would be a good option. It was supposed to be published today, but I didn’t see it in the nearest hypermarkets. Well, maybe it will be there tomorrow.

If I knit the pattern number 41, I will try to make some changes to it on some parts. I think the neckline could be a little lower, the top could be some centimeters longer and the waist could be shaped. Earlier I have only changed the length, but the other changes are worth to try, too.

4.5.2008

Sä kuvaat taas noita... (You only take photos of those...)


Geenalla oli selkeät mielipiteet mallitilkun kuvaamisesta: leikkiminen on kivempaa ja kuvaan pitää päästä mukaan. Ensin se iski silmänsä lankakerään ja alkoi leikkiä kissaa. Käytiin sitten välillä leikkimässä Geenan omalla lelulla, jonka jälkeen se päätti tulla mukaan mallitilkkukuvaan, ja hyvinhän se siihen sopikin, valitsi jopa itse sopivan paikan ja hyvän poseerausasennon. Siis mallitilkku oli tuossa ennen hauvaa. Ja kyllä, kuvaan välillä tekeleitäni sen saman sängyn päällä, jossa Geena ja minä nukumme.

Tuo on siis mehiläishuivin mallitilkku. Siitä tuli kerta yrittämällä sopivan kokoinen. Helmien kiinnittäminenkin sujui hyvin. Nyt vaan odotellaan 11:ttä päivää, jolloin ensimmäinen vihje tulee.

Geena had clear opinions about taking photos: playing is much more fun and she must be in the picture. First she had her eyes on skein and started to play cat. We played a while with her own toy, after which she decided to get in the picture. Well, I find that she is a good detail in it, she even choose a good place and way of posing by herself. The swatch was there before the dog. And yes, I sometimes take pictures of my handiwork on the same bed than both Geena and I sleep in.

So that is the swatch of the bee shawl. I got just the right size on my first attempt. Also attaching the beads went well. Now I’m waiting for the 11th of May, when the first clue will be given.



Tänään hankin langat kesätoppia varten. Minun piti jo viime keväänä tehdä kesäksi pusero tai toppi, mutta silloin en löytänyt sopivaa mallia. Aikaisemmin tänä vuonna tilaamassani ”Lace Style” –kirjassa ihastuin heti tuohon ”Lace-Eedged Corset” –toppiin. Lankojen kanssa kävi niin hyvin, että kotoisat Novitan Tennessee ja Virkkauslanka sopivat hyvin korvaamaan kirjan mallissa käytettyjä ulkomaisia lankoja. En varmaan olisi raaskinutkaan ostaa 100 %:sta silkkilankaa. Kunhan saan salaisuusprojektini valmiiksi, aloitan tuon topin.

Today I got yarn for a summer top. I meant to knit one last summer, but I never found a good pattern. Earlier this year I ordered Lace Style book and found the charming Lace-Edged Corset in it. Another good thing is that I can use familiar Tennessee and Virkkauslanka yarns of Novita instead of the foreign ones recommended in the book. After all, I don’t think I would have bought 100 % silk yarn. As soon as I finish my secret project, I will begin to knit this top.

3.5.2008

Lankoja ja helmiä (Yarn and beads)


Tässäpä mehiläishuivia varten hankkimani tarvikkeet: 300 g Wetterhoffin Silviaa ja noin 3000 kappaletta 2,2 mm lasihelmiä. Lanka löytyi Korkeavuorenkadun Menitasta ja helmet Fredrikinkadulta Hobby Pointista Helsingistä.

Tuolla Hobby Pointissa kävin tänään. Katsoin eilen netistä karttaa väärin, kun siinä oli etelä oikealla ja länsi alhaalla. Päädyin siis harhailemaan pitkin Kampin katuja, kunnes ystävälliset vastaan tulijat opastivat oikeaan suuntaan. Pääasia joka tapauksessa, että liike ja helmet löytyivät.

These are the materials for my bee shawl: 300 g of Wetterhoff Silvia and about 3000 pieces of 2.2 mm beads. The yarn is from Menita on Korkeavuorenkatu and the beads from Hobby Point on Fredrikinkatu, both shops are in Helsinki.

On the Hobby Point I visited today. I checked the location yesterday incorrectly in the internet, because on the map south was on the right side and west was on the bottom of the map. Therefore I wondered around the streets until some kind people guided me to the right direction. Well, I found the shop and got the beads after all and that is the main thing.

2.5.2008

Ulkoiluvappu (Labor Day outdoors)




Jopas oli Vappusää - kerrassaan mahtava! Niin kuin varmasti moni muukin, vietin suurimman osan päivästä ulkoillessa. Hypättiin Geenan kanssa heti yhdeksän jälkeen bussiin ja parin vaihdon jälkeen päädyimme Pirttimäen ulkoilumajalle. Sieltä kävelimme noin 10 km Luukin kautta Lahnukseen. Luukissa pidimme evästauon. Geena sai murutikun ja minä kylmäsavulohileivät. Sai Geenakin ihan pienen murusen lohesta. Jollain koiraporukalla oli jopa jälkitreenit Luukissa.

Tuo metsäulkoilu ei meille - tai minulle - riittänyt, vaan vielä piti lähteä kävelemään vanhemmilta siskon, hänen koirien ja Geenan kanssa siskolle viiden kilometrin matkaa. Geena kyllä kertoi puolessa välissä matkaa, että kävely saisi jo riittää, ja niin me hidastimmekin vauhtia. Geena sai ansaitun palauttavan hieronnan, kun pääsimme perille.

Luonto on kyllä niin kaunis tähän aikaan vuodesta! Polkujen varret ovat täynnä valko- ja sinivuokkoja, lehdet puhkeamaisillaan ja juuri puhjenneet ja maa vihertyy silmissä. Lintujen laulu, purojen solina ja auringonpaiste kruunasivat kaiken.

Geenan mielestä sekä meri- että järvivedet ovat jo riittävän lämpimiä uimista varten. Tosin kovin pitkään sekään ei vedessä viihtynyt. Äiti lupaili kokeilla tänä viikonloppuna, joko Mäntyharjulla tarkenee veteen mennä. Hyrrr, kyllä se mahtaa kuitenkin olla kylmää.

Laitan kuvia retkestämme vähän pirteämpänä.

The weather of the Labor Day was just perfect! Like many other people, I believe, I spent most of the day outdoors. Geena and I took a bus right after 9 o’clock, changed the bus couple of times and found ourselves in the Pirttimäki hut. From there we hiked via Luukki hut to Lahnus, about 10 km. In Luukki we had our lunch. Geena got her own dog snack and I had a sandwich with smoked salmon. Geena got a tiny bit of the fish, too. In Luukki there was a group of people with dogs, and they were obviously training tracking.

The hike was not enough for us – or for me, that is. We walked also from my parent’s house to my sisters with her and her dogs (five more kilometers). On the half way Geena told us that she had had enough of walking for that day, so we slowed down. Geena got a well deserved relaxing massage, when we got to my sisters.

The nature is so beautiful this time of the year! The path sides are full of flowers (anemone nemorosa and hepatica nobilis), the trees are just getting or have just got leafs and the land gets greener every minute. The sounds of birds and streams and the sun shine crown it all.

Geena thinks that both the sea and lake waters are warm enough for swimming. However, she did not spend too long time in the water. My mother talked about maybe trying to swim at the summer cottage this weekend. Hrrr, I think that the water must still be too cold.

I will download some pictures tomorrow.