Suunnitelmia (Plans)

Piti vielä kertoa parista neulesuunnitelmasta. Selasin Garnstudion tämän syksyn malleja ja parista innostuin ihan oikeasti. Ensin näin tämän pipon, vai onko se ennemminkin hattu. No sama se, kumpi nyt onkaan, kivalta se näyttää joka tapauksessa. Ruskea voisi olla hyvä väri.

Toiseksi huomasin mekon, jollaisen ehdottomasti haluan. Mekon lanka vaan pitäisi vaihtaa alpakasta johonkin toiseen, jottei se ole liian kuuma sisällä. Väri voisi olla joku lämmin, esimerkiksi tummempi punainen. Tästä saattaa vielä tulla tonttumekko :-)

I meant to tell about my knit plans. I took a quick look at Garnstudio’s models of this autumn and got exited of a couple of them. First I saw this hat that I like a lot. Brown might be a good colour.

The other one is a dress, which I absolutely want to knit. The yarns should be changed from alpaca to some other, so that it would not be too warm when worn indoors. The color could be warm, maybe a bit darker red. This might turn into a dress of an elf :-)

Sherid-pipo (Sherid hat)

Sherid-pipo valmistui jo sunnuntaina, mutta vasta tänään sain otettua siitä kuvan ulkona hyvällä valolla. Kyllä minä sunnuntaina heti pipoa kuvasin, mutta silloin oli niin hämärää, että kamera otti automaattisalaman käyttöön. Nyt sain paremman kuvan.

Nyt minulla on tekeillä samasta mallista muokatut lapaset. Lanka on myös sama, eli Gjestal Maija. Montaa iltaa ei varmaan mene, ennen kuin tumputkin ovat valmiit.

Sherid hat was finished on Sunday, but only today was I able to take a picture of it outside in a good light. I already took pictures on Sunday, but it was not light enough, and the automatic flash light came to use. So, this is a better picture.

I have adjusted the pattern and now similar mittens are on process. The yarn is also the same, Gjestal Maija. It will probably not take too many nights to finish them.

Italiaa (Italian)

Pääsin mukaan työväenopiston italiankurssille. Tunnit alkavat syyskuussa ja päättyvät maaliskuu lopussa, yhteensä niitä on 22. Innokkaana oppilaana olen jo hankkinut tarvittavaa materiaalia: oppikirjan, sanakirjan, kielioppikirjan ja kieliopin harjoituskirjan. Penaali, kynät ja sen sellaiset ovat opiskeluajalta. Vähän jo katselin ääntämissääntöjä, eivätkä ne ainakaan kovin vaikeilta vaikuta. Todellisuus paljastunee kuukauden kuluttua.

Kivaa on myös se, että lähipiirissä on ihmisiä, jotka ovat myös innostuneita kielestä. Siskolle saa kuulemma opettaa juttuja. Hän oli keväällä 2007 Pirren kanssa Roomassa ja opiskeli matkailuitaliaa sitä varten. Töissä yksi meidän tiimistä on viettänyt pidemmän ajan Sisiliassa. Toinen tiimistämme ilmoittautui myös vastaavalle kurssille, tosin eri kaupunkiin. Töissä toisella osastolla on kolmas työkaveri, joka vielä viime vuonna opiskeli italiaa. Näiden lisäksi on vielä muitakin, joiden tiedän osaavan todella hyvin italiaa, mutta heidän kanssa olen vähemmän tekemisissä. Harjoituskavereita siis riittää!

I got in to Workers’ institute to study Italian. The lessons start in September and end in the end of March, there will be 22 lessons altogether. As an enthusiastic student I have already bought needed material: combined text and exercise book, dictionary, grammar book and exercise book for grammar. Pencils etc are from study times. I already took a quick look at the pronunciation and it does not seem to be too difficult. Well, the truth will reveal in a month.

It has been nice to find out that many of my friends are also interested about the language. My sister said that I could teach some things to her too. She was in Rome in the spring 2007 with Pirre and studied travelers Italian before their trip. A colleague in our team has spent a longer time in Sicily. Another colleague of our team has also booked in a similar course, only in a different city. At work on another department there is a third colleague, who studied Italian last year. In addition there are others, who speak Italian extremely well, but I get together with them more seldom. There will be many people to practice with!

Myrtle Leaf ja Sherid (Myrtle Leaf and Sherid)

Geena tuli auttamaan Myrtle Leaf:n kuvauksessa. Se piti ystävällisesti kiinni koko ajan väärään suuntaan vinksottavasta puikosta ja vähän huivin yläreunastakin. Eihän tuo huivi vieläkään kovin pitkällä ole, mutta on sitä nyt melkein tuplamäärä edelliseen bloggaukseen verrattuna.

Geena helped me with photographing the Myrtle Leaf Shawl. She kindly held a needle, which otherwise would have been in bad place. I have not knit the shawl too much yet, but there is about a twice the amount of it than when I last time blogged a picture of it.

Tylsää, mä käyn nukkumaan.

Boring, I’ll go to sleep.

Sherid –pipo on melkein puolessa välissä. Sekä malli että minulle uusi Maija–lanka ovat mukavia neuloa ja työ etenee hyvää vauhtia. Täytyy verrata kokoa johonkin vahaan pipoon, kun äkkiseltään mittaamalla ja ohjeen mukaan tehtynä siitä vaikuttaisi tulevan liian korkea. Mittauksesta riippuen teen joko enää kesken olevan mallikerran tai vielä toisenkin ennen kuvion muutoksen alkua.

I have knit nearly half of the Sherid hat. Both the model and Maija yarn, which is new for me, are nice to knit and the hat is progressing in a good speed. I have to compare the size with some old hat, because it seems like the hat would get too high, if I just follow the instructions. Depending of the outcome, I will either finish this motif or knit yet another one before the pattern change.

Saikkupäivää (Sick leave)

Vietän poikkeuksellisesti päivää sohvalla ja kulutan aikaa surffaamalla netissä, selaamalla uutta Ikean kuvastoa ja katsomalla olympialaisia. Tylsää on.

Hammaslääkäri poisti eilen molemmat yläviisaudenhampaat ja suu on nyt kipeä ja päätäkin jonkun verran särkee. Päänsärky johtuu siitä, että reagoin kaikkeen jännittämällä hartioita. Vielä aamulla ollut paha olo on jo helpottanut, kun koloista ei enää tihku verta.

Ruoatkin ovat nyt ihan erilaisia: sosekeittoa, löysähköä puuroa, jogurttia. Lämpimät ruoat pitää jäähdyttää haaleiksi. Jäätelöä saisi syödä hyvällä omalla tunnolla, varasinkin sitä kotiin, mutta jotenkin se ei nyt maistu. Pehmeää vaaleaa leipää ja helppoja päällisiä on myös varattu, ehkä illalla tai huomenna voin jo pureskella niitä. Anteeks nyt vaan, mutta vali-vali-valituttaa.

Neulesuunnitelmia on jonkun verran. Sny:n lähettämistä kauniin vihreistä Gjestal Maija –langoista tahtoisin pipon ja lapaset. Näin keväällä jossain suomalaisessa blogissa Pomatomus –sukkia mukailevan pipon, joka olisi kiva, mutta en nyt löydä sitä mistään. Sherid on myös kaunis. Jompisis kumpsis hypähtää ehkä vielä tänään puikoille. Vauvalahja pitäisi myös aloittaa, vaan kun en vielä tiedä, mikä se voisi olla - ehkä joku pehmolelu.

Toisesta Sny:n lähetämästä langasta tuleva Myrtle Leaf Shawl on myös edennyt. Koetan ottaa siitä tässä joku päivä tilannekuvan. Slow Bee sen sijaan junnaa paikallaan ja on mahdollisen purkamisuhan alla, koska malli ei niin kauheasti innosta. Olisi monia nätimpiä huivimalleja, joita tekisin mieluummin.

Nyt täytyy yrittää syödä jotain.

I’m spending the day on the couch for a change and spending time in the net, browsing through Ikea catalogue and watching the Olympics. It’s boring!

My dentist took extracted both of my upper wisdom teeth yesterday and now my mouth is sore and I have a slight headache too. The headache is because I react to everything by tensing my shoulders. The nausea that I had this morning has got better now that no more blood comes out of the holes.

The food has to be different: purée soups, porridge, yoghurt. Hot food needs to be cooled down. I could eat as much ice cream with a good conscience, I even bought it just for this, but I don’t feel like eating it. I have bought also some soft white bread and other easy stuff to put on it, maybe I can chew them this evening or tomorrow. Sorry about all this complaining.

I have some knit plans. My SP sent me pretty green Gjestal Maija yarn, which I would like to use for a hat and mittens. In some Finnish knit blog I saw a hat that has the same pattern as with the Pomatomus socs, but now I can‘t find it. Sherid is also beautiful. One of them will get to my needles, maybe even today. I should also start a baby gift, but I don’t know what it could be yet – maybe a toy.

The Myrtle Leaf Shawl has also experienced some progress. I’ll try to take a picture of it in the next few days. Slow Bee has been left alone and I may even undo the whole thing, because I’m not too excited about the pattern. There are many prettier shawl patterns I would rather knit.

I have to try to eat something now.

Neulomista, pyöräilyä ja italiaa (Knitting, cycling and Italian)

Tässäpä tulee kuva viime viikolla Tampereella valmistuneesta neuletakista! Kuvassa se näyttää hassulta, kun joustinneule tekee niin kuin on tarkoituskin eli vetää vähän reunaa kasaan. Valitettavasti tuo ei oikein istu minulle, vaikka yritinkin sovitella silmukkamääriä. Toivottavasti löytyy joku, jolle se on sopiva, ettei jää kaappiin lojumaan.

Tiistaina näin myös aivan ihanan koiranpennun, Maisan, Geenan kasvattajan perheen uusimman jäsenen. Maisa on belgianpaimenkoira malinois ja ikää tuolloin oli kokonaiset 12 viikkoa.

Tampereelta pääsin perjantaina työkaverin kyydillä Poriin, jossa järjestettiin lauantaina Kalevan kierroksen pyöräily. Meille puolikkaan kiertäjille matkaa kertyi 63 km, joista ensimmäinen puolikas meni mukavassa myötätuulessa ja jälkimmäinen puolestaan vähemmän mukavassa vastaisessa. Lämpöä oli noin 18 astetta ja taivas oli puoli pilvinen. Aika lailla mainio sää pyöräillä! Matkaan minulla meni aikaa 2 tuntia ja vajaat 23 minuuttia, mikä oli paremmin kuin odotin.

Olen suunnitellut lähteväni patikkareissulle Italiaan ensi kesänä. Kyllä, kesän reissusta jäi alppikuume. Ilmoittauduin työväenopiston italiankurssille, jos vaikka vuoden kuluttua jo vähän italialla pärjäisinkin.

Here is a picture of the cardigan that I finished at Tampere last week. It looks a bit funny in the picture because of the ribbing. Unfortunately it does not fit me well enough, even though I tried to recalculate the stitches. I hope to find someone who it fits, so that I do not have to hide it in a closet.

On Tuesday I met a great puppy, Maisa, who is the newest family member of Geena’s breeder. Maisa is Belgian Shepherd Dog Malinois and was 12 weeks old when we met.

On Friday my colleague gave me a ride from Tampere to Pori, where we took part in the cycling part of Kalevan kierros. The route was 63 kilometers long, fist half with nice leading wind and last half with not so nice headwind. The temperature was about 18 degrees of Celsius and the sky was half cloudy. Very good weather for cycling! It took 2 hours and little less than 23 minutes for me to get to the goal, which was better than I expected.

My plan is to travel to Italy next summer for hiking. Yes, I have not recovered of the alpine fever which I cached last month. I signed up for an Italian course. Maybe then I will manage with some Italian in a year.

Viimeistelyä vailla (Just a little more)

Lomalla aloittamani jakku on melkein valmis. Enää puuttuu reunaa kiertävä joustinneule, joka tulee kokonaan alpakasta.

The cardigan I started to knit during vacation is nearly done. Only thing missing is the rib edge, which will be knit of alpaca.

Mökkeilyä (At summer cottage)

Vähän myöhässä kulkee tämä bloggaus, mutta ehkä se sallitaan näin lomalla. Olin viime viikolla muutaman päivän rentoutumassa mökillä Geenan, vanhempien ja heidän koiriensa Sopun ja Ilonan kanssa. Saatiin iso siika, made ja noin 12 muikkua, mikä on meidän järveltä tosi hyvä saalis kolmessa päivässä. Lisäksi löydettiin oikein mukava pussillinen kanttarelleja. Mustikkatilanne sen sijaan näytti kehnolta.

Koirien kanssa kävelyillä ollessa syötiin pienen mökkitien varrelta metsämansikoita. Geenakin tykkäsi niistä, samoin kuin niistä vähäisistä mustikoista, joita löytyi.

I keep updating my blog late, but maybe it is allowed during holiday. At the end of last week I was relaxing at the summer cottage with Geena, my parents and their dogs Sopu and Ilona. We got a big whitefish, a burbot and 12 vendaces. We also found quite a nice bag of mushrooms. However, there will not be too much of blueberries.

When we were walking with the dogs, we ate some wild strawberries which were growing by a narrow road. Geena liked them too, as well as the small amount of blueberries that we found.


Tässä Geena etsii mansikoita.

Geena is searching for strawberries.

Nam nam, nyt löytyi herkkua! Geenalle kelpaa vain oikein kypsät ja mehukkaat marjat.

Yam, now she found them! Geena only accepts the really ripe juicy berries.

Mökillä ehdin vähän neuloakin. Snyltä saamastani Drops Alpacasta on tulossa Drops Safranin kanssa saman firman ohjeella neuletakki. Etu- ja takakappaleet ovat valmiit ja ensimmäinen hiha on puolessa välissä. Työ etenee tosi nopeasti! Näin kaksinkertaisella langalla neuloessa on vaan välillä tarkastettava, että molemmat langat on neulottu ja ettei joku silmukka ole tullut jaettu kahdeksi silmukaksi. Muutaman kerran on pitänyt purkaa ja puolikkaita silmukoita on nosteltu tavallista useammin.

At the summer cottage I had some time to knit too. I’m knitting a cardigan of Drops Alpaca, which I got from my secret pal, together with Drops Safran. The pattern is from the same company. Front and back pieces are finished and the first sleeve half done. This is very fast to knit! I just have to be careful when knitting with two yarns. I easily knit only half stitch of knit one stitch twice. I have had to undo the knitting a few times and to pick up the half knitted stitches more often than usual.

Pirpanalle vielä peukkuja viikonlopuksi!!! Kety on henkisesti valmistautunut ja valmis hoitamaan hommansa täydellä sydämellä.

I’m keeping my fingers crossed for Pirre for this weekend! Your care taker is mentally prepared and ready to do her part with all her heart.

Kaunis Kranjska Gora (Beautiful Kranjska Gora)

Olipa ihana loma Slovenian Kranjska Gorassa! Tuli patikoitua ja rentouduttua, arkiset asiat unohtuivat reissussa. Voin lämpimästi suositella paikkaa lomakohteeksi kaikille ulkona liikkumisesta kiinnostuneille. Paikka on erittäin siisti, ihmiset ovat ystävällisiä ja kielitaitoisia, luonto on kaunista ja ilma puhdasta ja raikasta.

I had a wonderful vacation in Kranjska Gora Slovenia! I hiked and relaxed, and forgot the everyday matters during the trip. I can warmly recommend the village for anyone who is interested in outdoor activities. It is very clean there, the people are friendly and speak at least English and German well, nature is beautiful and air is clean and fresh.

Ensimmäinen retki oli hieman kevyempi ja olikin hyvä, että heti ei lähdetty kovin korkealle kiipeämään. Kävelimme Kranjska Gorasta (kyläkorkeus 810 m) Zgornji Martuljkov:n komealle vesiputoukselle noin 1100 metrin korkeuteen. Retken aikana satoi kovasti, mutta se ei pahasti haitannut. Tuosta komeasta putouksesta en vaan saanut kuvaa, kun kamera olisi sateessa kastunut. Kuvassa onkin alempi Spodnji Martuljkov:n putous.

The first excursion was a not so hard. It was a good thing that we did not climb so high on the first day. We walked from Kranjska Gora (810 meters above sea level) to Zgornji Martuljkov water fall (about 1100 m asl). During our walk it rained quite heavily, but it did not matter much. I could not take a picture of that beautiful water fall, because my camera would have got wet in the rain. This picture is of the lower Spodnji Martuljkov water fall.

Meidän mukaan lähti aamulla kylältä koira, joka seurasi meitä koko retken ajan. Olin varma, että koira olisi kääntynyt takaisin kylän rajalla, mutta siitä olikin mukava lähteä mukaan.

A dog started to walk with us in the morning and followed us the whole excursion. I was sure he would turn back on the village border, but he wanted to come along.

Keskiviikkona lähdimmekin jo hieman vaativammalle retkelle. Tarkoitus oli mennä paikallisbussilla Vršič:iin (1611 m), mutta emme kaikki mahtuneet kyytiin. Niinpä paikallinen opas järjesti nopeasti kaksi takapenkein varustettua pakettiautoa, joilla me loputkin pääsimme perille. Vršič:stä kävelimme Slemenova špican huipulle (1911 m). Laskeutuessamme sieltä alas Tamar:n laaksoon lounaalle, näimme matkalla valtavan määrän vielä sulamatonta lunta ja jäätä. Kävelimme takaisin Kranjska Goraan Planican laaksoa pitkin. Katsoimme hetken aikaa kunnioituksella Planican lentomäkeä, joka on maailman suurin, ja ihmettelimme, kuinka joku voin uskaltaa hypätä niin valtavasta mäestä. Itse hyppyrimäki näytti näin kesäaikaan ihan toiselta kuin talvella telkkarissa, jotenkin paljon raihnaisemmalta, mutta eipä sitä ole kesäkäyttöön tehtykään. Podkoren:n kylän kohdalla puolestaan näimme suurpujottelurinteen, jossa maailmancupin Kranjska Goran osakilpailu lasketaan. Urheilusivistystäkin on siis hankittu.

On Wednesday we went for a more challenging hike. We wanted to take a bus to Vršič (1611 m), but there was not enough room for all of us. So our local guide organized two cars to take the rest of us up. From Vršič we hiked to the top of Slemenova špica (1911 m). While walking down to Tamar valley, we saw a lot of snow and ice, which had not yet melted. We walked back to Kranjska Gora trough Planica valley. On the way we looked at the Planica ski jump with respect (it is the biggest in the world), and wondered, how anyone can jump of it. The ski jump itself looked very different than in the winter on TV, somehow it looked like it had seen its best days, but after all it is not made to be used in the summer. At the village of Podkoren we saw the giant slalom slope, where the World Cup competition of Kranjska Gora takes place. So I have some more knowledge of sports, too.

Torstaina oli vuorossa retki Bled:iin, Ljubljanaan ja Postojnan tippukiviluolaan. Bled on pieni kaupunki noin puolen tunnin ajomatkan päässä Kranjska Gorasta ja Bled –järvessä on Slovenian ainoa saari. Kiersin tunnin pysähdyksen aikana järven länsipäätä ja ihailin maisemia. Järveen oli tehty väylä kilpasoutajia varten ja heitä olikin juuri harjoittelemassa. Slovenialaiset soutajat ovat kuulemma ihan maailman huippuja.

On Wednesday we had an excursion to Bled, Ljubljana and Postojna caves. Bled is a town about 30 minutes from Kranjska Gora and in the lake Bled there is the only island in Slovenia. We stopped for an hour, on which time I walked around the eastern end of the lake and looked at the views. There was a track for rowers on the lake and some of them were training. I heard that the Slovenian rowers are one of the best in the world.


Ljubljanassa oli yhtä ystävällistä ja siistiä kuin Kranjska Gorassa. Se on muuten Euroopan pienin pääkaupunki, ja tunnelma olikin mukava. Kävin ensimmäisenä katsomassa Krakovon kaupunginosaa keskustan eteläpuolella. Siellä viljellään vihanneksia kaupungin torille myytäväksi ja sekä siitä että pienistä taloista johtuen tunnelma oli mukavan kylämäinen. Ljubljanan linnalle menin helteen vuoksi köysiradalla. Sieltä olikin hieno näköala kaupungille.

Ljubljana was just as kind and clean as Kranjska Gora. It is actually the smallest capital in Europe and the atmosphere is very nice. At first I went to see a part of the city called Krakovo, which is south from the center. People grow vegetables there to be sold on the market place, and because of that and the small houses, it felt like I was in a village. From the castle of Ljubljana it was a great view above the city.

Lounaan ja pienen tuliaisten ostelun jälkeen lähdimme etelään päin ja Postojnan tippukiviluolalle. Komea luola olikin. Menimme ensin pienellä junalla syvemmälle luolaan, josta jatkoimme kävellen parin kilometrin kierroksen. Luolia on yhteensä 24 kilometriä kolmessa eri kerroksessa, joista keskimmäisessä me olimme. Samalle opastetulle kierrokselle sattui englantilainen poikakuoro, joka lauloi meille luolaston viimeisessä osassa ”konserttisalissa” kolme kappaletta. Olmia (ihmiskala, Proteus anguinus) emme kuitenkaan nähneet.

After lunch and a bit of shopping we continued to south to Postojna dripstone cave. What a great cave it was. We took a small train deeper in the cave and then walked about a two kilometers tour. There is 24 kilometers of the caves all together in three levels, of which we were on the middle. We had an English boy choir on the same guided tour with us, and on the last part of the cave ”The Concert Hall” they sang three songs for us. However, we did not see Proteus anguinus, the human fish, which I would have wanted to see.

Koska Triglav:n retki siirtyi päivällä eteenpäin, vuokrasin perjantaina maastopyörän. Ajoin ensin Slovenian, Italian ja Itävallan rajalle Peč:lle (1508 m). Säästääkseni voimia seuraavaa päivää varten valitsin loivemman kahdesta reitistä. Huipulta olikin komea näköala etenkin Itävallan puolelle. Paluu alas Ratečen kylään olikin sitten ihan pelkkää alamäkeä. Se otti yllättävän kovasti kämmeniin ja pari kertaa olikin pakko pysähtyä niitä lepuuttamaan. Ennen paluuta takaisin Kranjska Goraan kävin vielä Italian puolella kauniille Lago di Fusine –järvellä.

Because the hike to Triglav was postponed one day, I rented a mountain bike on Friday. First I rode to the Peč (1508 m) on the border of Slovenia, Italy and Austria. To save my strength for the next day I took a less steep way up. On the top there was a great view especially to Austria. The way to the village of Rateče was all downhill. It was surprisingly hard for palms and I had to stop a couple of times to let them rest. Before heading back to Kranjska Gora I continued to beautiful Lago di Fusine lake in Italy to have lunch.

Lauantaiaamuna lähdettiin oppaan ja kuuden matkalaisen voimin Slovenian korkeimmalle vuorelle Triglav:lle. Ajoimme ensin autolla Mojstranan kylän kautta Krman laakson perimmäiselle parkkipaikalle 946 metrin korkeuteen. Sieltä alkoi viikon kovin patikkamatka, nousu 2515 metrin korkeuteen Triglavski Dom –majatalolle. Matkalla näimme murmelin ja paljon kauniita kukkia, muun muassa syklaameja, jotka kasvavat siellä villinä.

Syötyämme oppaamme Tadej lähti minun ja toisen ryhmäläisen kanssa huipulle (2864 m). Turvavarusteiksemme saimme valjaat, köyden ja kypärät. Köysi oli pidettävä koko ajan kireällä ja opas kulki aina ylimpänä varmistamassa turvallisuutta. Nuo viimeiset reilut 300 metriä menivät aika kevyesti, koska vauhti oli hidasta.

On Saturday morning we, a guide and six travelers, started our journey to the Slovenia’s highest mountain Triglav. First we drove by Mojstrana village to furthest parking lot in Krma valley in 946 meters. From there we started to hike to Triglavski Dom, a hut in 2515 meters. On the way we saw a marmot and a lot of beautiful flowers. For example Cyclamen purpurascens, which does not grow in Finland.

After having some lunch our guide Tadej went up to the top (2864 m) with me and another person of the group. We got a rope and helmets for out safety. The rope had to be tight at all times and the guide was always above us to take care of the safety. Those last over 300 meters were not so hard, because we went on with a slow speed.

Maisemat olivat tosi komeat ylhäältä, jylhät ja karut. Eteläpuolelta pilvet hälvenivät ja sinne näki tosi kauas. Pohjoispuolelle taas ei nähnyt ollenkaan, koska pilvet pyörivät sillä puolen huippua. Jossain vaiheessa harjannetta pitkin kävellessä tuntui ihan kummalta, kun harjanteen lisäksi ympärillä näkyi vain valkoista. Yhtään ei tiennyt, kuinka korkealla oli tai millainen pudotus vieressä on.

The view on the top was rugged and barren. On the south side the clouds cleared of and we could see far. On the north side we could see nothing, there were only clouds. At some point, when we walked on the ridge, it felt funny when we could only see while in addition to the ridge. It was impossible to know how high up we were or what kind of a drop would be right next to us.

Huipulta paluu sujui myös hyvin ammattitaitoisen oppaan johdolla. Osan matkaa kiivettiin rinnettä takaperin alas, kun etuperin se oli liian jyrkkä. Täytyy myöntää, että ilman opasta ja turvavarusteita en olisi huipulle kiivennyt, sen verran nimenomaan alastulo minua jännitti. Majatalolle päästyä oli aika lailla voittajafiilis. Palattuamme huipulle lähti vielä yksi pariskunta, kahdelle muulle huiputus jäi odottamaan seuraavaa aamua.

Majoitushuone oli siisti mutta erittäin pieni. Huone oli noin 8 neliön kokoinen ja siinä oli kaksi 120 cm leveää kerrossänkyä, siis nukkumatilat kahdeksalle hengelle. Kukaan meistä ei nukkunut kovin hyvin.

Aamulla herätys oli ennen kuutta. Ulkona oli valtavan kova tuuli, vähän alle 200 metriä sekunnissa, siis lähes hirmumyrskyn verran. Parin tunnin odottelun jälkeenkään tuuli ei osoittanut riittävästi tyyntymisen merkkejä, joten jouduimme lähtemään takaisin alas, eivätkä viimeiset kaksi ryhmämme jäsentä päässeet huipulle.

Paluumatka sujui vauhdikkaasti ja helposti edellisen päivän kiipeämiseen verrattuna. Takaisin Kranjska Goraan pääsyn jälkeen alkoi rataa ihan kunnolla. Onneksi säästymme itse kuivina. Päiväunet olivat kyllä tarpeen hotelilla.

The way down from the top went also well with our experienced guide. Part of the mountain was so steep, that we had to go backwards, because it would have been otherwise impossible. I have to admit that without the guide and safety equipment I would not have climbed to top, that much I was worried about getting down. Back at the hut I felt like a winner. After we got back, a couple went up. The two last had to wait until the morning.

Our room was clean but very small, only about 8 square meters. There were two two-layer beds, which were 120 cm wide - sleeping facilities for 8 people. None of us slept well.

The wake-up was before six o’clock. Outside there was a terribly hard wind, a bit less than 200 meters per second, which means that it blew almost at the speed of a hurricane. After waiting for a couple of hours the wind did not show enough signs of calming, so we had to start heading down. The two last members of our group did not get to the top of Triglav.

The way back to the Krma valley went fast when comparing to the climb of the previous day. After we got back to Kranjska Gora a heavy rain started. Luckily we did not get wet. A nap at the hotel was well deserved.

Maanantaina ehdin vielä käydä pienellä kävelyllä, siis edellisiin päiviin verrattuna pienellä. Pyysin aamupalalla hotelilla lupaa käyttää saunan suihkua ja lainata pyyhettä palattuani, koska jouduin jo luovuttamaan huoneeni aamulla, ja se onnistuikin mukavasti. Niinpä kävelin vielä Vršič:n suuntaan katsomaan venäläistä kappelia (1158 m) ja palasin toista reittiä joen vartta pitkin takaisin.

On Monday I had enough time for a short walk – compared to the previous days, that is. After the breakfast the hotel personnel agreed that I could use the shower at the sauna and borrow a towel, when I returned (I had to check out in the morning). So I walked to the direction of Vršič to see the Russian Chapel (1158 m) and came back on another way, by a river.

Istuessani bussissa matkalla lentokentälle yritin lukea mukana ollutta kirjaa. Siitä ei vaan tullut mitään, kun en saanut pidettyä silmiäni erossa vuorista. Olisinpa voinut ottaa ne kotiin mukaan!

When I sat in the bus on the way to the airport I tried to read a book. It was impossible to concentrate, when I could not keep my eyes of the mountains. I wish I could have taken them with me!

Pussukka ja toppeja (Little bag and tops)

Onpas mennyt pitkään siitä, kun viimeksi olen blogia päivittänyt. Tänään tein aurinkolaseille pussukan, kun niiden oma kotelo meni rikki, eikä optikkoliikkeessä ollut sopivaa. Malli on omasta päästä, roosa lanka on Novitan Isoveikkaa ja luonnonvalkoinen Novitan Ainoa. Enpä taida uutta koteloa hankkiakaan, kun tuo tuntuu riittävän pätevältä.

Well, it has been a long time since I have updated my blog. Today I crocheted a small bag for my sunglasses, because their own box got broken, and I could not find a new one in the opticians shop. The model is my own, rose yarn is Novita Isoveli and off white yarn is Novita Aino. Maybe I will not by a new box after all, because this bag seems to do the job just fine.

Roosasta topista puuttuu vieläkin vyötärön korjaus. Niin kuin kuvasta näkyy, sitä tarvitaan kipeästi.

I have not yet fixed the waist of the rose colored top. As you can see, it really needs to be done.

Valkoisen Lace-edged corset –topin kappaleet ovat melkein valmiita. Mittausvirheiden vuoksi niitä on pitänyt neuloa osittain uudelleen, mutta nyt näyttää hyvältä. Tämän topin viimeistelyssä onkin vielä monta vaihetta edessä, kun on pitsihelmaa, nappilistaa, nyöriä ja muuta.

The pieces of the Lace-edged corset are almost knit. Because of the mistakes in measuring I have had to knit them partly twice, but now they look fine. There are many of steps when finishing this top, when there are the lace-edge, buttonhole band, I-cord drawstring and so on.