24.2.2011

Kummitytön ristiäislahja

Syksyllä sain tietää, että ystäväni perheeseen on tulossa toinen lapsi. Miten ihana uutinen! Olin ja olen edelleen hurjan onnellinen heidän puolestaan. Kun ystäväni samalla tapaamisella pyysi minua kummiksi, ei vastausta tarvinnut edes miettiä. Joulukuussa sitten syntyi tyttö. Olen nähnyt vasta kuvia, mutta jo niidenkin perusteella hän on suloinen.

Mietin pitkään, mitä antaisin tytölle ristiäislahjaksi. Lopulta kysyin ystävältäni, mitä mieltä hän olisi hieman erilaisesta lahjasta, neulotusta pitsishaalista. Vastaukseksi sain, että hän olisi halunnut sellaisen jo esikoiselleen, muttei sellaisia mistään löydä eivätkä omat taidot riitä. Hän tiesi kyllä minun osaavan sellaisen tehdä, muttei kehdannut pyytää. Sain siis vihreää valoa neulomiselle.


Malli: Lehe Square Shawl (muokattu)
Kirjasta: Knitted Lace of Estonia
Lanka: TeeTee Elegant
Koostumus: 70 % kampavilla, 30 % tussahsilkki
Koko:92 x 92 cm

Mallin valinta oli melko helppo, sillä halusin neliönmuotoisen shaalin. Ensin aloittin toisen mallin, mutta totesin sen etenevän liian hitaasti. Tätä mallia muokkasin siten, että keskiosaan lisäsin hieman korkeutta ja leveyttä ja reunuksiin tein yhden mallikerran korkeuden keskiosan kuviosta. Mielestäni se sopii reunukseen kauniisti.


Kaiken neulomistohinan keskellä äitini muuttui hämmentävän kiinnostuneeksi shaalien pingottamisesta. Miten sen teen - kasteltu shaali, josta on imeytetty enimmät vedet puhtaaseen pyyhkeeseen, nuppineuloilla kiinni mattoon, jonka päällä on lisää puhtaita pyyhkeitä, mittanauhaa apuna käyttäen ja tuskaillen. Entä millaisia ne pingotuskehykset ovat - no tuota, sellaisia hienoja huivineulojan unelmia, jotka tekevät pingottamisesta helppoa ja vähentävät mittaamisen minimiin, katso, kuvakin löytyy. Ja paria viikkoa myöhemmin: niin miten se huivi niihin kehyksiin oikein kiinnittyikään - en minä sitä näin äkkiseltään ilman kuvaa osaa tarkkan selittää, mutta jotenkin sillä ja tällä tavalla. Täytyy myöntää, että ne olivat kummia ja epäilyksiä herättäviä kysymyksiä.

Sitten yhtenä iltana, kun olin jo unohtanut kummalliset kysymykset, isä oli aivan ihmeellisen halukas tulemaan hakemaan Geenan hoitoon. Lupasin keitellä vanhemmille teet, kun minun ei tarvinnutkaan enää kampaajan jälkeen lähteä ajamaan heille. Ajattelin, että kylläpä he nyt kumman innokkaasti haluavat nähdä uudet hiukseni, kun olin uhannut pyytää jotain vähän räväkämpää tukkamallia tai väriä.

Vanhemmat olivat minun luona ennen kuin itse ehdin kotiin. Siinä sitten istuttiin, juteltiin ja juotiin teet. Sitten oli kuulema joku juttu näytettävänä vielä ennen kuin lähtisivät kotiin. Minulle koitti joulu tammikuussa. Hieno, hieno pingotin! Persoonallinen, tarkkaan mietitty, helposti kasattava, vähään tilaan menevä, säädettävä, vau, vau ja VAU! Ja se toimii hienosti. Ei tarvita nuppineuloja enää ja mitatakin tarvitsee vain rimojen etäisyys toisiinsa. Kiitos, ihanat äiti ja isä!

Materiaaleina ovat (anteeksi tietämättömyyteni) litteät puurimat, rosteritangot, pienet koukut ja puristimet.

Ei kommentteja: