Mielenkiintoista, miten bambuiset 2,5 mm puikot muuttuvat tappavaksi aseeksi vietettyään yön Lontoossa. Tarkistin ennen toissapäiväistä lentoa Lontooseen ilmailulaitoksen sivuilta, että puiset ja muoviset puikot ovat sallittuja lennoilla. Sainkin sormikkaiden ranneosat melkein valmiiksi taksimatkan ja menolennon aikana.
Olin muuten ensimmäinen, joka tämän taksikuskin takapenkillä heilutteli neulepuikkoja. Sain kuljettajalta oikein kehut kekseliäisyydestä kuluttaa aikaa matkan aikana ja varautumisesta lennon odottamiseen. Hymyilytti, kun kyseessä on kuitenkin jonkinasteinen riippuvuussuhde puikkojen ja pehmeän langan yhdistelmään.
Mennessä puikot aiheuttivat mielenkiintoa vain samassa ryhmässä matkustavien keskuudessa ja yhdessä lentoemännässä. En tosin tiedä oliko hän kiinnostunut tuotoksesta vai jännittikö hän mahdollista koneen kaappausta - veikkaan kuitenkin ensimmäistä.
Eilen takaisin tullessa jouduin luopumaan vaarallisesta aseestani ja laittamaan sen ruumaan. Lähtöselvitysvirkailija oli oikein ystävällinen ja kävi turvatarkastajilta kysymässä, saako puiset puikot ottaa koneeseen myös Lontoosta lähtiessä, kun kerroin sen Helsingissä onnistuneen. Aikaa puikkojen heiluttamiseen olisi periaatteessa pitänyt olla yllin kyllin, koska olimme kentällä noin kolme ja puoli tuntia ennen arvioitua lähtöaikaa ja lisäksi lento lähti vaivaiset kaksi tuntia myöhässä.
Eipä silti, puuhaa riitti ilman käsityötäkin. Juuri kun pääsin turvatarkastuksesta läpi, työkaverini soitti ja pyysi auttamaan vierastamme, jonka lento oli peruttu. Voin vakuuttaa, että Heathrowlla kannattaa olla varma halustaan päästä verovapaalle puolelle ennen kuin käy turvatarkastuksessa. Ensin juoksin portille 40, jolta piti turvamiehen mukaan päästä takaisin Englannin puolelle. En voinut uskoa itseäni, kun huomasin varmistuskysymykseni jälkeenkin menneeni siihen vanhaan, että englannin numerot 40 ja 14 menevät sekaisin. Terminaali 1:ssä nuo portit ovat kaukana toisistaan. No, ei muuta kuin passintarkastuksen, matkalaukkujen vastaanottohallin ja tullin läpi takaisin etsimään asiakasta. Kun saimme hänelle lipun, oli kulunut tunti siitä, kun olin ensimmäisen kerran läpäissyt turvatarkastuksen. Positiivisia puoliakin asiasta löytyi, sillä en joutunut tullissa pistokokeeseen, odotusaikaa kului mukavasti ja päivän aikana kävellyt askeleet lisääntyivät yli kahdella tuhannella ;D
Seuraavaksi pääsin shoppailemaan taxfree -kauppaan, jonka jälkeen työkaverin kanssa pohdimme ja selvittelimme hänen peruttua lentoaan. Hän joutui suureksi pettymykseksi lykkäämään lomalle lähtöä seuraavaan aamuun. Siihen taisi mennä toinen tunti.
Sitten sain viimein hankituksi vesipullon ja hörpittyä siitä suuren osan valtavaan janoon, joka jo yritti yltyä päänsäryksi. Kun vielä pääsin istumaan porukkamme luokse, en enää olisikaan (kerrankin!) jaksanut neuloa.
Lopulta laskeuduimme Helsinkiin vähän ennen yhtä yöllä. Jatkolennoille aikoneet pääsivät joko uuteen hienoon Hiltoniin yöksi ja aamulennoilla kotikaupunkeihinsa tai taksilla lähempiin kaupunkeihin. Osa lähti vielä ajamaan Mikkeliin ja Lappeenrantaan, minkä on täytynyt olla todella rankkaa. Itse oli kotona kahden aikaan ja vaaka-asennossa puolta tuntia myöhemmin.
Kaikkein eniten kuitenkin harmitti noin 1,5 -vuotiaan lapsen kanssa matkustavan äidin puolesta. Hekin joutuivat yöksi hotelliin ja pääsivät jatkamaan matkaa vasta tänä aamuna. Äiti oli maksanut matkasta ylimääräistä, jottei hänen tarvitsisi käsitellä matkan aikana rattaiden ja ison kassin lisäksi vielä kahta matkalaukkua, joista toinen oli lennon aikana rikkoutunutkin. Tuossa kohden lentoyhtiön palvelu petti pahan kerran, ja hän käskettiin itse huolehtia tavaransa kentältä hotelliin. Onneksi meidän porukasta löytyi ihania ihmisiä, jotka auttoivat väsynyttä äitiä tekemään laukustaan reklamaation ja kuljettamaan tavarat hotelliin.
Olen kuullut ihmisistä, joilla marjastuksen jälkeen vilisee marjoja silmissä - minulla vilisi silmät ummistettuani trollien kanssa kulkevia matkustajia, jotka onneksi olivat hyväntuulisia.
It is interesting, how 2,5 mm bamboo knitting needles can turn to be a lethal weapon after a night in London. I checked a day before my flight to London at the internet page of Finnish Civil Aviation Authority that it is allowed to take knitting needles made of wood and plastic in to the cabin. And I could almost finish the wrist part of gloves during my taxi ride and flight away from Helsinki.
The taxi driver told me that I was the first one to knit in his car. He even complemented me for being very creative for spending time during the ride having a plan how to spend time when waiting for the gate opening and during the flight. This made me to smile, because it is all about some kind of addiction to the combination needles and soft yarn.
During the time at Helsinki airport and flight to London the only people who were interested about the needles were some members of our group and one flight attendant. I’m not quite sure if she was more interested in what I was making or afraid that the plane would be grabbed - I guess first option is more likely.
On Wednesday at Heathrow airport I had to give up my dangerous weapon and send it to cargo hold. The lady at the check-in desk was very kind and even went to ask from the security guard about the needles. There should have been a lot of tine to knit, because we arrived to the airport 3 hours 30 minutes before the scheduled departure time. In addition the flight was two hours late.
I ended up having lots to do even without my hand work. Just when I had passed the security control, I was needed for helping a guest of ours whose flight had been cancelled. Let me assure you that everyone should be very certain about their willingness to access the tax-free shops before passing the security control. First I ran to the gate 40, from which according to a security guard I was supposed to get back to the country. I could not believe myself when I noticed that he had said 14, not 40 - I even confirmed with him that he said 40 and still got it wrong. Those two gates are really far away from each other. Well, I passed the passport control, the luggage arrival hall, customs and off I went to find the customer. When we finally got him a ticket, it was an hour later that when I first had passed the security control. There were positive thing about this event, too. I did not end up to be one of the randomly picked persons for the customs control, one hour of the waiting time went very fast and the steps of the day increased by more than 2000 :D
After those events I was ready for shopping. After that my colleague and I worked to find a solution for her cancelled flight. Unfortunately she had to postpone her departure for vacation to the next morning. Another hour must have passed with her.
Then I had time to get a bottle of water and drink it, which stopped beginning headache. When I finally got to sit with our group, I was (believe it or not) too tired to knit.
We landed to Helsinki about 12.55 am. Those who should have had other planes to catch, got rooms in a brand new Hilton hotel and flights for Thursday morning, or alternatively got taxies to take them to cities which are about 200 km away. That must have been hard. I was home at 2.05 am and got to bed half an hour later.
Most sorry of all I was for a mother who was travelling with her about 1,5 years old baby. They too had to spend the night in the hotel and could continue their journey next morning. The mother had paid extra so that she would not have to take care of their two luggage in addition to the stroller and a large bag she had had with her in the cabin while stopping at Helsinki. One luggage had even got broken during the flight. The service of the flight company was very poor on that point, and the personnel told the mother to handle her baggage by herself. Fortunately some wonderful people of our group helped the tired mother to reclaim about the luggage and transfer the baggage to the hotel.
I have heard about people who see berries when they go to sleep after picking them for a long time. I saw passenger with trollies – happy passengers, fortunately.
Olin muuten ensimmäinen, joka tämän taksikuskin takapenkillä heilutteli neulepuikkoja. Sain kuljettajalta oikein kehut kekseliäisyydestä kuluttaa aikaa matkan aikana ja varautumisesta lennon odottamiseen. Hymyilytti, kun kyseessä on kuitenkin jonkinasteinen riippuvuussuhde puikkojen ja pehmeän langan yhdistelmään.
Mennessä puikot aiheuttivat mielenkiintoa vain samassa ryhmässä matkustavien keskuudessa ja yhdessä lentoemännässä. En tosin tiedä oliko hän kiinnostunut tuotoksesta vai jännittikö hän mahdollista koneen kaappausta - veikkaan kuitenkin ensimmäistä.
Eilen takaisin tullessa jouduin luopumaan vaarallisesta aseestani ja laittamaan sen ruumaan. Lähtöselvitysvirkailija oli oikein ystävällinen ja kävi turvatarkastajilta kysymässä, saako puiset puikot ottaa koneeseen myös Lontoosta lähtiessä, kun kerroin sen Helsingissä onnistuneen. Aikaa puikkojen heiluttamiseen olisi periaatteessa pitänyt olla yllin kyllin, koska olimme kentällä noin kolme ja puoli tuntia ennen arvioitua lähtöaikaa ja lisäksi lento lähti vaivaiset kaksi tuntia myöhässä.
Eipä silti, puuhaa riitti ilman käsityötäkin. Juuri kun pääsin turvatarkastuksesta läpi, työkaverini soitti ja pyysi auttamaan vierastamme, jonka lento oli peruttu. Voin vakuuttaa, että Heathrowlla kannattaa olla varma halustaan päästä verovapaalle puolelle ennen kuin käy turvatarkastuksessa. Ensin juoksin portille 40, jolta piti turvamiehen mukaan päästä takaisin Englannin puolelle. En voinut uskoa itseäni, kun huomasin varmistuskysymykseni jälkeenkin menneeni siihen vanhaan, että englannin numerot 40 ja 14 menevät sekaisin. Terminaali 1:ssä nuo portit ovat kaukana toisistaan. No, ei muuta kuin passintarkastuksen, matkalaukkujen vastaanottohallin ja tullin läpi takaisin etsimään asiakasta. Kun saimme hänelle lipun, oli kulunut tunti siitä, kun olin ensimmäisen kerran läpäissyt turvatarkastuksen. Positiivisia puoliakin asiasta löytyi, sillä en joutunut tullissa pistokokeeseen, odotusaikaa kului mukavasti ja päivän aikana kävellyt askeleet lisääntyivät yli kahdella tuhannella ;D
Seuraavaksi pääsin shoppailemaan taxfree -kauppaan, jonka jälkeen työkaverin kanssa pohdimme ja selvittelimme hänen peruttua lentoaan. Hän joutui suureksi pettymykseksi lykkäämään lomalle lähtöä seuraavaan aamuun. Siihen taisi mennä toinen tunti.
Sitten sain viimein hankituksi vesipullon ja hörpittyä siitä suuren osan valtavaan janoon, joka jo yritti yltyä päänsäryksi. Kun vielä pääsin istumaan porukkamme luokse, en enää olisikaan (kerrankin!) jaksanut neuloa.
Lopulta laskeuduimme Helsinkiin vähän ennen yhtä yöllä. Jatkolennoille aikoneet pääsivät joko uuteen hienoon Hiltoniin yöksi ja aamulennoilla kotikaupunkeihinsa tai taksilla lähempiin kaupunkeihin. Osa lähti vielä ajamaan Mikkeliin ja Lappeenrantaan, minkä on täytynyt olla todella rankkaa. Itse oli kotona kahden aikaan ja vaaka-asennossa puolta tuntia myöhemmin.
Kaikkein eniten kuitenkin harmitti noin 1,5 -vuotiaan lapsen kanssa matkustavan äidin puolesta. Hekin joutuivat yöksi hotelliin ja pääsivät jatkamaan matkaa vasta tänä aamuna. Äiti oli maksanut matkasta ylimääräistä, jottei hänen tarvitsisi käsitellä matkan aikana rattaiden ja ison kassin lisäksi vielä kahta matkalaukkua, joista toinen oli lennon aikana rikkoutunutkin. Tuossa kohden lentoyhtiön palvelu petti pahan kerran, ja hän käskettiin itse huolehtia tavaransa kentältä hotelliin. Onneksi meidän porukasta löytyi ihania ihmisiä, jotka auttoivat väsynyttä äitiä tekemään laukustaan reklamaation ja kuljettamaan tavarat hotelliin.
Olen kuullut ihmisistä, joilla marjastuksen jälkeen vilisee marjoja silmissä - minulla vilisi silmät ummistettuani trollien kanssa kulkevia matkustajia, jotka onneksi olivat hyväntuulisia.
It is interesting, how 2,5 mm bamboo knitting needles can turn to be a lethal weapon after a night in London. I checked a day before my flight to London at the internet page of Finnish Civil Aviation Authority that it is allowed to take knitting needles made of wood and plastic in to the cabin. And I could almost finish the wrist part of gloves during my taxi ride and flight away from Helsinki.
The taxi driver told me that I was the first one to knit in his car. He even complemented me for being very creative for spending time during the ride having a plan how to spend time when waiting for the gate opening and during the flight. This made me to smile, because it is all about some kind of addiction to the combination needles and soft yarn.
During the time at Helsinki airport and flight to London the only people who were interested about the needles were some members of our group and one flight attendant. I’m not quite sure if she was more interested in what I was making or afraid that the plane would be grabbed - I guess first option is more likely.
On Wednesday at Heathrow airport I had to give up my dangerous weapon and send it to cargo hold. The lady at the check-in desk was very kind and even went to ask from the security guard about the needles. There should have been a lot of tine to knit, because we arrived to the airport 3 hours 30 minutes before the scheduled departure time. In addition the flight was two hours late.
I ended up having lots to do even without my hand work. Just when I had passed the security control, I was needed for helping a guest of ours whose flight had been cancelled. Let me assure you that everyone should be very certain about their willingness to access the tax-free shops before passing the security control. First I ran to the gate 40, from which according to a security guard I was supposed to get back to the country. I could not believe myself when I noticed that he had said 14, not 40 - I even confirmed with him that he said 40 and still got it wrong. Those two gates are really far away from each other. Well, I passed the passport control, the luggage arrival hall, customs and off I went to find the customer. When we finally got him a ticket, it was an hour later that when I first had passed the security control. There were positive thing about this event, too. I did not end up to be one of the randomly picked persons for the customs control, one hour of the waiting time went very fast and the steps of the day increased by more than 2000 :D
After those events I was ready for shopping. After that my colleague and I worked to find a solution for her cancelled flight. Unfortunately she had to postpone her departure for vacation to the next morning. Another hour must have passed with her.
Then I had time to get a bottle of water and drink it, which stopped beginning headache. When I finally got to sit with our group, I was (believe it or not) too tired to knit.
We landed to Helsinki about 12.55 am. Those who should have had other planes to catch, got rooms in a brand new Hilton hotel and flights for Thursday morning, or alternatively got taxies to take them to cities which are about 200 km away. That must have been hard. I was home at 2.05 am and got to bed half an hour later.
Most sorry of all I was for a mother who was travelling with her about 1,5 years old baby. They too had to spend the night in the hotel and could continue their journey next morning. The mother had paid extra so that she would not have to take care of their two luggage in addition to the stroller and a large bag she had had with her in the cabin while stopping at Helsinki. One luggage had even got broken during the flight. The service of the flight company was very poor on that point, and the personnel told the mother to handle her baggage by herself. Fortunately some wonderful people of our group helped the tired mother to reclaim about the luggage and transfer the baggage to the hotel.
I have heard about people who see berries when they go to sleep after picking them for a long time. I saw passenger with trollies – happy passengers, fortunately.
1 kommentti:
Jos Norjassa ollaan tällä naamalla niin rehellisen näköistä että, niin on se kumma kun lähes identtisellä naamalla pääsee Britanniassa vaarallisten joukkoon ;D
T. Ansku
Lähetä kommentti