Hohhoijaa, että osasi eilen illalla väsyttää – ja väsyttää kyllä vieläkin. Uni maistui viime yönä ihan mahdottoman hyvin. Kerron vähän lisää meidän reissusta.
Lähtötunnelmat olivat jännittyneet hieman lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen. Vähän piti meidän siskosten kinatakin lähtöhetkellä, mutta onneksi tunnelma tasoittui nopeasti. Etukäteen meitä jännitti lähinnä tuleva yö, koska emme varmasti tienneet, missä tulisimme nukkumaan. Hallaakin oli yöksi luvassa. Puhtaan juomaveden saanti oli myös kyseenalaista, joten olimme varautuneet apteekista hankituilla vedenpuhdistustableteilla. Eväätkin ovat aina kysymysmerkki, kun lähtee ensimmäistä kertaa uudenlaiseen liikuntasuoritukseen.
Aloitimme patikan maanantaiaamuna Pasilan asemalta klo 8.00 ja kävelimme Laaksoon reitin alkupisteeseen. Muutamat ensimmäiset kilometrit tuntuivat kevyiltä ja taittuivat tihkusateessa. Onneksi luvassa oli poutaantuvaa, joskin viileää ilmaa. Tuultakin piti olla vain 6 metriä sekunnissa. Vaikka eteneminen hyvältä tuntuikin, yritimme heti alkumatkasta pitää säännöllisin väliajoin edes parin minuutin taukoja, jotta jaksaisimme paremmin.
Oh how tired I was on Tuesday evening – and still on Wednesday. I do not know when I have slept as well as I did. I will tell more about our journey.
We were quite tensed before leaving our parents house in the morning. We had not slept enough and we even had words with each other, but luckily we soon got to a better mood. We were a bit nervous about the next night, because we did not know for sure where we would spend it. According to the weather forecast there would be frost during the night. We were unsure where to get clean water, so we had bought water cleaning tablets from the pharmacy. In addition, the food is also always a big question mark, when making a new kind of sport for the first time.
We started walking on Monday morning from Pasila railway station at 8.o0 am and walked to Laakso, where the route begins. The first few kilometers were easy and there was some light rain. Luckily the rain was supposed to stop, but the temperature would be quite low. The wind was supposed to be light, 6 meters per second. Even that it was easy to walk we tried to have a couple of minutes brakes regularly, so that we would have more energy later.
Paloheinässä Suomen Ladun ulkoilumajalla saimme ensimmäisen kerran täydennettyä vasta hieman vajenneita vesivarantojamme. Meistä oli kuitenkin tärkeää saada varmasti puhdasta juomavettä. Yritimme myös heti alkuun pitää huolta neste- ja energiatasapainosta.
Vantaan puolelle päästyämme sade oli jo lakannut. Myymäessä näimme jo useampien agilityn MM-karsintakisojen lämmittelylenkeiltä tutun vesitornin, ohitimme sen vain eri puolelta. Ero asfaltilla ja pehmeämmällä alustalla kävelyssä alkoi tuntua Varistossa ja aloimme siirtyä pientareelle aina kun mahdollista. Kehä III:n pohjoispuolella pidimme ensimmäisen evästauon. Siinä vaiheessa askeleet olivat juuri hieman hidastuneet, joten energian saanti ja hieman pidempi pysähdys olivat tarpeen. Tuon ensimmäisen evästauon jälkeen oli helpompi pitää säännöllisiä taukoja.
We got to fill our water bottles with tab water in Paloheinä outdoor center. We had not drunk much yet, but we thought that it is important to get certainly clean water. We tried to take care of drinking enough and getting the required energy right from the beginning.
When we got to Vantaa, the rain had stopped. In Myyrmäki we saw the water tower, which is familiar to us from the warm up walks of several elimination competitions for agility world championships, we just passed it from the other side. We started to feel the difference between walking on asphalt or on a sand roads in Varisto and waked on edge of the road as much as possible. On the north side of the Kehä III road we stopped to eat for the first time. We had started to walk a bit slower, so it was necessary to stop for a little longer time and get some energy. After this first longer brake it was easier to take regular brakes.
Variston lenkkipoluilta erkaannuttuamme muita kulkijoita ei juuri enää näkynyt. Vain kaksi maastopyöräilijää ohitti meidät. Tuuli oli matkan aikana noussut niin, että sitä oli varmasti 16 eikä 6 metriä sekunnissa ja se tuli suoraan pohjoisesta. Serenaa lähestyessämme päätimme käydä siellä kysymässä jälleen täydennystä vesipulloihin ja haukkaamassa evästä. Se oli kuitenkin suljettu, joten pysähdyimme pienen matkan päähän kävelytien varteen syömään omia eväitä. Vesipullot täytimme parin kilometrin päässä Myllyjärven uimarannan kupeessa ja otimme vedenpuhdistustabletit käyttöön. Ruoka ei ollut vielä ehtinyt vaikuttaa, joten pidimme taukoa uimarannan pukukopissa ja otimme vähän energiageeliä.
Pian matkaa jatkettuamme olo tuntui taas paljon paremmalta. Luukin ulkoilualueella ehdin kirkaista ja loikata käärmettä karkuun ennen kuin huomasin sen olevan kuollut. Sisko teki jossain vaiheessa vastaavan liikkeen.
Matka eteni mukavasti Rinnekotia kohti. Poikkesimme reitin varressa olevaan Suur-Helsingin golfkeskukseen, josta saimme taas vettä. Ostimme myös pitsarullat ja mehut, jotka maistuivat hurjan hyviltä. Pienen matkan jälkeen pääsimme ensimmäistä kertaa metsäpolulle, jota riittikin melkein yöpaikkaan asti.
Pohdimme yöpymistä Käärmelammen laavulla, mutta koska valoisaa riitti ja laavulla näytti jo joku olevan, päätimme jatkaa matkaa Salmeen asti. Tässä vaiheessa taukoja piti jo pitää ihan säännöllisesti. Jalkaterissä tuntui kävely ja nilkat olivat arat, joten askeleet piti ottaa harkiten.
Reitin ainoa huonosti merkitty kohta oli Vihdin puolella Saarisuon pohjoispuolella. Siellä piti pariin kertaan kaivaa Nuuksion ja Luukkaan ulkoilukartta esille ja tarkistaa sijainti ja suunta. Pitää antaa asiasta Vihdille palautetta, sillä muilta osin reitti on kuljettavissa ilman karttaa.
Sitä mukaa, kun lähestyimme Salmen ulkoilumajaa, askeleet rupesivat painamaan aina vain enemmän. Mietimme, löytyisikö nukkumapaikka ulkoilumajan luota vai vielä muutaman sadan metrin päästä keittokatokselta. Päästyämme perille aloimme katsella mahdollisia makuupussin paikkoja. Nähtyämme opasteen rantasaunalle päätimme käydä katsomassa, millainen kuisti siellä olisi. Löysimmekin nukkumiseen vallan mainion ja tuulelta suojaisan verannan.
Siskon nukkumapaikaksi tuli penkki. Minä puolestani vedin betonilattialla olleet kaksi ruohomattoa päällekkäin ja laitoin makuualustani ja –pussini niille. Saatuamme vaihdettua yöasut, urheilukerrastot ja microfleece –asut, päälle söimme kunnolla, hoitelimme jalkojemme rakkoja ja venyttelimme. Siinä venytellessämme kaksi vartijaa tuli paikalle tarkistamaan, että saunan ovi on lukossa. He vain tervehtivät meitä ystävällisesti ja jatkoivat sitten matkaa.
When we left the paths of Varisto behind us, we hardly saw any other people. Only two mountain bikers passed us. The wind had got harder and was more likely to blow 16 than 6 meters per second, directly from north. When we got closer to Serena water park, we decided to stop there to fill our water bottles and to eat something. However it was closed and we stopped to eat our own food. The water bottles we filled after a couple of kilometers on the side of Myllyjärvi beach and used the first of water cleaning tablets. We had another longer brake, because our muscles had not yet got the energy from the food that we had eaten a short while before. We stayed in dressing room of the empty beach, where we were protected of the wind, and had some energy gel.
Soon after we continued to walk, we felt a lot better. On a path of Luukki I screamed and jumped away from a snake before I noticed it was dead. My sister did the same after a while.
It was again quite easy to walk towards Rinnekoti. On the way we stopped at Suur-Helsinki golf center, where we again filled the water bottles. We also bought pizza rolls and some juice and they tasted very good. After a short walk we got to a narrow forest path for the first time.
We considered about spending the night at Käärmelampi, because there is a small manmade shelter for sleeping. However, there was still light for quite a long time and someone was already at the shelter, so we decided to continue walking. At this point we could feel the walking on our feet and ankles, and we had to be careful with the steps.
The only part of the route that was not well marked on the nature was on the north side of Saarisuo in Vihti. We had to check the map a couple of time to be sure which way to go. I should write Vihti about it, because except this part it is possible to walk the route without a map.
When we got closer to Salmi outdoor centre our feet begun to weight more on each step. We were thinking weather we would find a place to sleep close to the Salmi cabin or if we should walk a few hundred meters further at a cooking shelter. When we got to Salmi, we started to look around for a possible place to sleep. We saw a sign to a lakeside sauna and decided to check the porch. It was just perfect for us.
My sister got a place on the bench. I pulled two carpets on the top of each other and put my mattress and sleeping bag on them. When we had changed to the sleeping clothes, sport underwear and micro fleece, we ate a good meal, took care of the blisters on our feet and stretched. When we were stretching, two guards came to check that the doors are locked. They just said kindly hello and went on their way.
Yö sujui niin kuin aikaisempien vaelluksieni yöt ovat sujuneet, eli kovaan alustaan, linnunlauluun ja valoisaan kesäyöhön vähän väliä havahtuen. Aamulla herätessämme emme olleet kaikkein virkeimmillämme eikä matkan jatkaminen kovasti innostanut. Saimme kuitenkin mukavan yllätyksen, kun henkilökunta ilmestyi avaamaan rakennuksen toisessa päädyssä olevat puolilämpimät pukukopit ja pääsimme sinne vaihtamaan vaatteet ja pakkaamaan tavarat. Sain siskolta päkiöitteni alle geelityynyt, joiden toivoimme helpottavan matkantekoa. Hän laittoi vastaavat kantapäitten alle.
Lähdettyämme saunalta päätimme käydä tarkistamassa, olisiko jonkun alueen rakennuksen seinässä vesipistettä. Sellainen löytyi ja taas meillä oli puhdasta vettä.
The night was just like the first nights on my earlier hikes, waking up on time to time because of the hard floor, birds and the light summer night. When we wake up in the morning, we were not too excited to go on. We got a nice surprise when the personnel of the outdoor centre came to open the door of a warm dressing room and we could change our clothes and pack our bags there.
After leaving the lakeside sauna we decided to check if we could get water on the area. We found a water faucet and again we had fresh water.
Askeleemme eivät olleet yhtä kevyet kuin edellisenä päivänä. Oli selvää, että ainakaan Pirttimäkeen asti emme kävelisi. Kysymys oli, nousemmeko bussiin Högbackasta, Haukkalammen luontotuvalle menevän tien risteyksestä vai Solvallasta. Matka Högbackaan metsätietä pitkin sujui kohtalaisen hyvin, joten päätimme vielä jatkaa matkaa.
Högbackasta Haukkalammen luontotuvalle reitti on metsäpolkua. Molemmat kompuroimme jo ihan pelkästä väsymyksestä sen verran paljon, että totesimme loukkaantumisriskimme kasvaneen merkittävästi.
Purolan jälkeen Nahkiaispolun rakennetuilla portailla vastaamme tuli koululaisia. Päätimme antaa heidän tulla ensin portaat alas ja kiivetä ne itse vasta sen jälkeen. Heitä tuli kuitenkin niin paljon, että pakko oli lähteä nousemaan heitä vastaan. Onneksi portaissa mahtui ohittamaan. Luontotuvan oppaalta kuulimme, että koululaisia oli liikkeellä yhteensä neljäsataa.
Syötyämme evästä tarkistimme bussiaikataulun ja lähdimme kävelemään Solvallaa kohden. Olisimme voineet jäädä jo puoleen matkaan, mutta särkevistä jaloista ja väsymyksestä huolimatta sisua oli vielä sen verran, että Solvallaan asti oli pakko päästä. Pysäkillä odottelimme bussia noin 20 minuuttia, jonka aikana venyttelimme ja laitoimme lisäpuseroita päälle.
Sisko soitti bussista äidille, joka katsoi meille sopivan Espoon keskuksesta lähtevän junan ja tuli meitä Kirkkonummen asemalle vastaan. Hän kertoi, että isä on laittanut saunan lämpiämään ja lupasi laittaa meille ruokaa. Kehuimme siskon kanssa toisillemme ihania vanhempiamme.
Saunan lämpö teki todella hyvää lihaksille. En muista, koska olisin viimeksi saunasta niin kovasti nauttinut. Suihkussa kuitenkin tuli huono olo, niin huono, että vatsasta ihan väänsi. Ilmeisesti neste- ja ravintotasapaino oli sen verran sekaisin, että lämmönmuutokset eivät tehneet hyvää. Sisko oli hankkinut meille reissua varten ateriankorvikejuomia, joita oli vielä kaksi jäljellä. Hän kehotti juomaan sellaisen. Sen teinkin ja kävin sitten pitkäkseni. Pienten torkkujen jälkeen olo oli huomattavasti parempi ja äidin laittama karjalanpaisti maistui.
Kotiin päästyäni en kauaa jaksanut valvoa, vaan kävin nukkumaan jo puoli kymmenen maissa. Ja hyvin tulikin nukuttua.
Tänään on ollut edellisten päivien liikuntamäärään nähden yllättävän hyvä päivä. Hartioita olen selvästi huomaamattani jännittänyt, sillä päätä särki heti aamusta ihan kunnolla. Huomattavasti tavallista enemmän on janottanut ja jalat ovat olleet turvoksissa, mutta lihaksissa rasitus on tuntunut vain hieman. Töitäkin jaksoin tehdä ihan hyvin, tosin pinna oli tavallista lyhyempi. Huominenkin päivä menee palautellessa, mutta ehkä jo perjantaina voi liikkua hieman enemmän.
Eilen ja tänään olen sanonut, ettei loppumatkan kävely ainakaan vielä houkuta. Vaikka jaloissa vielä tuntuukin, niin nyt jo alkaa vähän kutkuttamaan, että josko joskus ne muutamat viimeiset kymmenet kilometrit kävisi kävelemässä…
Our feet were not as light as they were a day before. It was clear that we would not be able to walk to Pirttimäki. The question was if we would get in a bus in Högbacka, on the crossing of a road to Haukkalampi or in Solvalla. It was quite easy to walk to Högbacka on a narrow road, so we decided to go on.
After Högbacka the route was a narrow forest path. Both of us stumbled quite a lot, much because of being tired. We realized that the risk of getting injured had increased very much.
After Purola on the stairs of Nahkiaispolku a group of students came from the opposite direction. We wanted to let them come down first before we would climb up. It turned out that there were so many students, that we could not wait for all of them. Luckily we could pass on the stairs. The guide of the Haukkalampi guide hut told us that there were total of 400 students on the area.
After eating we checked the bus timetable and headed for Solvalla. We could have stopped on the half way, but despite of the aching feet and tiredness we just had to get to Solvalla. We waited the bus for 20 minutes and stretched and putt on warmer clothes in the meanwhile.
My sister called mother, who checked a train from Espoo for us and then came to get us from Kirkkonummi railway station. She told as that there was a warmed up sauna waiting for us and promised to make food. We have wonderful parents.
The warmth of the sauna was just what our muscles needed. I can not remember when I have enjoyed the sauna as much as I did now. When I got to shower I started to feel very ill. Probably body fluids and nutrients were not in balance and the changes of temperatures did not help at all. My sister had got us for the journey some drinks, that are contain a big portion of daily nutrients and advised to have one of those. I did that and then lied down. After a short nap I felt much better and enjoyed the food that mother had made.
When I got home I could not stay up very long time and went to sleep already at 9.30, which is very early for me. And I slept very well.
Today has been a good day considering all the exercise of the previous days. I have clearly tensed my shoulders, because I had a bad headache already in the morning. I have been thirsty all day and my feet have been swollen, but my muscles have been feeling much better than I thought they would. I have been able to work, although I have been more tensed than usual. I will be taking tomorrow easy, but maybe on Friday I will walk a little more.
Yesterday and today I have been saying that I am not up to walking the rest of the route just yet. But now, even that I can still feel the effect of the walk in my feet, I am starting to think that someday I could walk the remaining tens of kilometers…
.jpg)
.jpg)
