Heräsin aamulla etureidet maitohapoilla eilisen juoksun jäljiltä, mutta silti innokkaana lähtemään työkavereiden kanssa kävelemään Naisten Kymppiä. Jalat vertyivät kävellessäni bussiterminaalista stadionille ja kävely tuntui mukavalta. Kovasti olisi tehnyt mieli lähteä jouksioiden matkaan. Onneksi olin kuitenkin sopinut käveleväni samaa matkaa työkavereiden kanssa, niin pystyin hillitsemään mieleni. Jälkeenpäin rentouduimme saunassa ja nautimme herkullisesta ruoasta. Päivä oli tosi mukava ja seura erityisen hyvää.
Slow-Bee –huivista on nyt neulottu ensimmäinen vihje. Tänään on ilmestynyt jo kolmas vihje, eli viikon olen jäljessä. Huivin piti edetä hitaasta, mutta näiden kahden ensimmäisen tahti olisi mielestäni edellyttänyt aika reipasta neulomista. No, nyt sen pitäisi kuulemma hieman hidastua. Ja saahan nuo vihjeet printata ja neuloa sitten ihan omaan tahtiin - mitäs niistä sen kummempaa stressiä ottamaan.
In the morning I woke up feeling yesterdays run in my thighs, but still I was eager to get to walk Naisten Kymppi with my colleagues. (Naisten Kymppi is a yearly even for women. The participants can choose if they want to run, jog or walk 10 km.) When I walked from Helsinki bus and coach terminal to the Olympic Stadium, my legs started to feel better and it felt good to walk. I would very much have wanted to go along with the runners. Luckily I had agreed with my colleagues to walk with them, so I could control myself. Afterwards we relaxed in the sauna and enjoyed a delicious meal. The day was very nice and the company great.
The first clue of the Slow-Bee has been knit. The third one has been published today, so I am a week behind the schedule. The clues were supposed to come slowly, but these first two ones would have required quite fast knitting. Well, now it should get slower. And I can always print the clues and knit just the speed that is good for me – there is no reason to get stressed because of this.
Slow-Bee –huivista on nyt neulottu ensimmäinen vihje. Tänään on ilmestynyt jo kolmas vihje, eli viikon olen jäljessä. Huivin piti edetä hitaasta, mutta näiden kahden ensimmäisen tahti olisi mielestäni edellyttänyt aika reipasta neulomista. No, nyt sen pitäisi kuulemma hieman hidastua. Ja saahan nuo vihjeet printata ja neuloa sitten ihan omaan tahtiin - mitäs niistä sen kummempaa stressiä ottamaan.
In the morning I woke up feeling yesterdays run in my thighs, but still I was eager to get to walk Naisten Kymppi with my colleagues. (Naisten Kymppi is a yearly even for women. The participants can choose if they want to run, jog or walk 10 km.) When I walked from Helsinki bus and coach terminal to the Olympic Stadium, my legs started to feel better and it felt good to walk. I would very much have wanted to go along with the runners. Luckily I had agreed with my colleagues to walk with them, so I could control myself. Afterwards we relaxed in the sauna and enjoyed a delicious meal. The day was very nice and the company great.
The first clue of the Slow-Bee has been knit. The third one has been published today, so I am a week behind the schedule. The clues were supposed to come slowly, but these first two ones would have required quite fast knitting. Well, now it should get slower. And I can always print the clues and knit just the speed that is good for me – there is no reason to get stressed because of this.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti